Koulumme opettajien keskuudessa oli sitten päätetty, että keväisen valmistujaispuheen saa pitää viimeisin assetti heidän miesvahvuudessa – eli teidän oma rakas opettajanne. Tämänkertainen tunti käytetään puheen kenraaliharjoitukseen. Saatte toimia koeyleisönä, jotta voin varmistaa ettei tätä kyseenalaista kunniaa enää koskaan saateta minun harteille.
Mutta älkää kantako huolta. Pyrin sisällyttämään tähän puheeseen ainakin rivien väleissä asiaa, joka koskettaa luentosarjamme aihetta. Hain inspiraatiota valmistujaispuheeseen lukemalla David Foster Wallacen puhetta ”Tämä on vettä” (teoksessa Hauskaa, mutta ei koskaan enää, Siltala, 2015). Aloittakaamme siis…
Valmistujaispuhe
Hyvät vastavalmistuneet. Haluaisin aloittaa tämän teille kirjoitetun puheen terminologisella selvennyksellä. Aiheena on ympäristötuho. Kun meitä kohtaa ympäristötuho, niin mediassa ja erityisesti päätöksentekijöiden piireissä puhutaan ”saastuneesta maasta” tai ”saastuneesta vesistöstä”… yleisesti puhutaan ”saastuneesta alueesta”. Se, mikä ympäristötuhon kohde on, ei ole merkityksellistä, vaan puhe ”saastuneesta”.
On täysin väärin sanoa jonkun alueen olevan saastunut. Mikään alue ei saastu itsestään, vaan se saastutetaan. Ainoa eläinkunnan edustaja, joka pystyy tähän saastuttamiseen on ihminen. Tästä pääsemme johtopäätökseen – ihminen saastuttaa luontoa. Tämä voi tuntua triviaalilta, mutta sitä se ei ole. Puhuttaessa ”saastuneesta alueesta” pyritään kohdistamaan katse pois ihmisen kiistattomasta syyllisyydestä luonnon saastuttamiseen. Eli oikeastaan meidän pitäisi puhua aina ”ihmisen saastuttamasta alueesta”.
Nyt kun olen selventänyt teille tätä terminologista epäselvyyttä, niin pääsemme puheen todelliseen aiheeseen. Tälläkin juhlallisella hetkellä on oma ihmisen saastuttama alue. Tämä pilattu tila sijaitsee teidän korvienne välissä. Ihminen on saastuttanut teidän ajattelun. Ja kun sanon ”ihminen”, niin tarkoita myös teitä.
On totta, että tällä hetkellä teidän päänne on täynnä jaloa oppineisuutta aiheesta kuin aiheesta. Te olette yleissivistyksen kyllästämiä ja aloittamassa sen kuuluisan elämänkoulun. Teille tarjottua oppineisuutta ja sivistystä en pidä saasteena. Saastuttaminen on tapahtunut oppiaineidenne opettamisen rivien väleissä. Salakavalana piilotettuna saastuttamisena. Tälle salakavaluus on ristitty kasvatustieteiden piirissä piilolukujärjestykseksi. Asian tiedostaminen mainitaan juhlapuheissa (kuten tässäkin…), mutta mitään konkreettista sille ei ole koskaan tehty. Teorioita on kehitetty ja kirjaimia asetettu tiettyyn järjestykseen. Siellä se kuitenkin on ja elää suojattua elämäänsä.
Mistä tämä saastuttaminen muodostuu? Voimme aloittaa kysymällä, miksi oppitunnit alkavat aamuisin ja loppuvat iltapäivällä? Jo hyvin varhaisessa vaiheessa opetetaan, että aamulla on herättävä aikaisin, tehtävä aamutoimet ja reippaasti siirryttävä paikalle. Näin on tehtävä. Kukaan ei ole rankaissut teitä huonosta koetuloksesta, mutta myöhästyminen oppitunnilta johtaa ennemmin tai myöhemmin rangaistukseen. Miksi näin? Eikö koulussa käydä oppiaksemme siellä opetettuja aineita? Saat kokeesta hylätyn tai erittäin huonon numeron. Olet ansainnut rangaistuksen. Näinhän sen pitäisi mennä.
Mutta ei. Rangaistuksen sanoma on: ”Järjestelmälle ei vittuilla!”. Oppitunnille ajoissa ilmestyminen ja oppitunnin aikana hyvin käyttäytyminen mahdollistavat järjestelmän toteutumisen. Tämän häiritseminen on rangaistavaa. Huono menestyminen opetettavassa aiheessa voi johtaa tukitoimenpiteisiin (kuten tukiopetus), mutta lopulta järjestelmä ei ole kiinnostunut teidän menestymisestä opetettavissa aiheissa. Sen on ainoastaan kiinnostunut kurimatriisin sisäistämisestä. Sen käsky ei ole ”opi”, vaan ”tottele”. Oppiminen on ainoastaan sivutuote menestyksekkään tottelun sisäistämisessä. Jos oppineisuus tekee teistä sivistyneitä, niin totteleminen muokkaa teistä kuuliaita veronmaksajia. Teistä on tehty kapitalismin kontrolloimaa luonnonvaraa. Jos te katsotte elokuvaa Matrix (1999), niin ymmärrätte koneiden paristoina toimivien ihmisten olevan vain vertauskuva kapitalismissa elävästä ihmisestä… meistä kaikista.
Nuoruuteen kuuluu tunteikas palo sukeltaa maailmaan, yrittää muuttaa sitä ja kokeilla rajoja. Tai ainakin näin oli minun nuoruudessani. Olen hyvin huolestuneena lukenut uutisia tutkimuksista, joissa nuorten asenne-ilmasto mainitaan konservatiiviseksi. Teidän päihde- ja seksikokeilutkin ovat laskussa. Mitä!?! Te olette vain kerran nuoria ja teillä on lupa olla tyhmiä. Olkaa sitä. Taipukaa tottelemaan vasta myöhemmin… vasta paljon myöhemmin.
Olen laatinut teille viisi oppia, jotka haluan teidä ottavan mukaanne matkalle kohti tottelevaisuutta. Niiden tarkoitus on estää tämä tapahtuma mahdollisimman tehokkaasti. Koska erittäin suurella todennäköisyydellä kukaan teistä ei näitä oppeja kykene seuraamaan, niin jokaisesta teistä tulee ennemmin tai myöhemmin tottelevaisia. Mutta pidentäkää nuoruuden tottelemattomuutta mahdollsimman pitkälle, koska sen menettäminen lopettaa erottautumisen yhdenmukaistumisen eduksi. Kaikki elämä ei ole hengissä selviytymistä ja moni meidän joukoissa kävelevä on jo kuollut.
Sisältö ei ole merkityksellistä. Meille toistetaan mediassa ja työpaikoilla kuinka sisältö on kuningas. Ja niin se onkin. Sisältö on kuningas ilman vaatteita. Elämän muuttaminen tulisi olla meidän keskeisin päämäärä. Tämä ei tapahdu sisällön, vaan tyylin kautta. Elämä on jatkuvaa muutosta, jonka virtauksen patona toimii tuo suuri merkitysellinen sisältö. Tyyli luo virtausta. Tyyli muuttaa elämää ja siksi tyyli on merkityksellistä. Tutustukaa erilaisiin tyyleihin elää ja olla. Luokaa omia tyylejä. Jokainen, joka sanoo asettuvansa tyylin ulkopuolelle on valehtelija. Ja suurimmat valheet kerrotaan itselle. Sellaista ei olekaan kuin tyylittömyys. Mutta keskeisintä on luoda uusia tyylejä. Monia tyylejä.
Rakkaus kuolee. Sellaista kuin ikuinen rakkaus ei ole olemassakaan. Kuten elämä jossain vaiheessa, niin rakkauskin kuolee. Tämän takia tutustukaa rakastettuihinne ennen kuin rakkaus ehtii kuolemaan. Rakastelkaa kaikin mahdollisin tavoin. Oppikaa nauttimaan toistenne kehoista – jokaisesta millimetrin kymmenyksestäkin. Jutelkaa aamusta iltaan kahvipöydän äärellä. Juopukaa toisistanne samalla kun korkkaatte sen neljännen viinipullon. Sanokaa kaikki se, mitä tulee sanoa vielä kun rakastatte toisianne, koska eräänä päivänä saapuu se hetki, kun rakkaus on loppunut. Ja mikään ei ole kivuliaampaa kuin tajuta rakkauden loppuneen ennen kuin ehti oppia tuntemaan toisen. Rakkaus kuolee. Älkää heittäkö hetkeäkään hukkaan, niin kauan kuin sitä kestää. Se on rajallista. Joka toisin väittää, ei ole koskaan rakastanut ketään (ei edes itseään) ja luultavasti ei tule koskaan rakastamaankaan. Älkää kuunnelko häntä.
Matkiminen ei ole rikos. Aitouden ja omaperäisyyden saarnaajat ovat suuria matkijoita. He kaikki kuulostavat samalta ja saarnaavat samaa asiaa. Mutta vaikka kopio olisi kuinka taitava tahansa, niin se on aina kopio. Siinä on jotain sellaista, mitä ei ole alkuperäisessä ja täten siitä tulee alkuperäinen itsessään. Matkikaa, lainatkaa ja kopioikaa. Sillä tavalla tulette luoneeksi jotain uutta. Tulette luoneeksi edes pienen eron alkuperäiseen. Aitouden ja alkuperäisyyden saarnaajat keksivät pyörän uudestaan… kerran viikossa. Mitään ei synny tyhjästä. Ja jos vaikka syntyisikin, niin siihen teistä yksikään ei kykene. Matkikaa, lainatkaa ja kopioikaa. On teidän asianne annatteko kunniaa lähteelle. Jos kopionne on tarpeeksi hyvä, niin se ei ketään häiritse. Jos se on vain huono kopio, niin teidän kauttanne ihmiset löytävät lähteen. Kummassakin tapauksessa ei ole keksitty pyörää uudestaan…
Anger is an energy. Suomen kielemme on valitettavasti sen verran vajavainen, että se ei tunne kovinkaan hyvää käännöstä termille ”anger” tässä yhteydessä. Ehkä ”kiukku” tai ”vihaisuus” olisi täsmällinen termi. Mutta John Lydon oli erittäin oikeassa ”Rise” biisissään (alla video).
Aggressiivisuutta ei pidä säikähtää. Se on luonnollinen tunne siinä missä lempeys. Seksuaalisuuden vapausliike teki paljon seksiin liittyneiden tabujen pyörtämiseksi. Samanlaista vapautumista ei ole tapahtunut aggression kohdalla. Se on tukahdutettu ja kun katsomme niitä hirveyksiä, joihin ihminen kykenee edelleen, niin seksuaalisuuden tukahduttamisella ei välttämättä ole sen kanssa mitään tekemistä. Ja ohimennen pitää mainita, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Tutustukaa pimeään puoleenne. Ei se niin kauhea ole. Oikeastaan ihan hyvä tyyppi, kunhan sen kanssa oppii tulemaan toimeen. Helvetin hyvä vitsiniekka. Antakaa hänelle mahdollisuus.
Älkää pitäkö käsiä taskuissa rappusia kävellessänne. Älkää tehkö näin. Uskokaa minua. Ei kannata.
Näin. Eiköhän nämä viisi oppia riitä. Uskoisin näissä olevan tarpeeksi pureskeltavaa joksikin aikaa. Ja nyt poistukaa maailmaan. Toteuttakaa oppimaanne parhaaksi katsomallanne tavalla. Älkää totelko… älkää vielä. Ainakin tämä kesä vielä.
SchizoBlog 