Skitsokoulun oppitunti 3: tuhansia pieniä sukupuolia

WarholMarilynSet

No niin. Päästiin sitä viimeinkin tänne oppitunnille. Kerron teille miksi sitä ollaan näin pahasti myöhässä. Matkalla tänne (jo jokin aika sitten) satuin törmäämään näkemykseen, että uusi Mad Max -elokuva olisi feminististä propagandaa, koska Charlize Theronin näyttelemä naisrooli antaa Tom Hardyn näyttelemälle Mad Maxille käskyjä. Tästä ensimmäisenä tuli mieleen, että moni mies on hukkaan heitettyjä peniksiä. Tämän seurauksena eksyin omiin ajatuksiini sen verran pahasti, että en ihan heti löytänyt itseäni tutuille kulmille.

Asiaan ei auttanut yhtään se, että taas kerran oidipaalinen sukupuolikeskustelu on vallannut lehdissä palstatilaa ja yksi kognitiivisilta kyvyiltään vajavainen poliitikko (taas) on lähetellyt seksiviestejä naisille, joista yksikään ei ole hänen vaimonsa. Kaiken tämän voisi sivuuttaa turhana paranoidisena hössötyksenä (jota se lopulta on), mutta jotenkin tämä voisi toimia hyvänä johdantona differenssifilosofiaan.

Yleensä asioita esiteltäessä lähdetään muutamista perusasioista, joista edetään hieman monimutkaisempiin yksityiskohtiin. Vasta loppupäätelmien kohdalla paljastetaan, että mitä käytännöllisiä sovellutuksia opitulla asialla on tai voisi olla. Me näemme, että tämä ei välttämättä ole oikea lähestymistapa. Siksi sukellamme heti kättelyssä sukupuolieron ongelmaan ja alamme skitsoilla sen kanssa välittömästi. Palataan niihin alkeisiin sitten tuonnempana, jos se tuntuu tarpeelliselta.

Erojen typistämisen politiikka

Differenssifilosofian pohtiminen on hyvä aloittaa meille kaikille tutusta erosta – sukupuolierosta. Ymmärrys itsestä itsenäisenä subjektina lähtee muodostumaan eron huomaamisesta. Lapsi ymmärtää, että hän ei ole äiti. Äidin tissi ei tule välittömästi tyydyttämään nälän herättämää tarvetta. Syntyy ajatus/idea erillisyydestä. Hyvin nopeasti tämä erojen muodostuminen alkaa saamaan rikkaampia muotoja. Jossain vaiheessa lapsi huomaa edustavansa toista sukupuolta. Ja valitettavasti tähän tämä erojen tuottaminen monen kohdalla lakkaa.

Monet Gilles Deleuzea kritisoineet feministit kohdistavat huomionsa tähän perustavanlaatuiseen sukupuolieron kokemukseen. Sen nihilointi johtaa samalla eron kautta muodostetun subjektiivisuuden nihilointiin. Hieman yksinkertaistaen voidaan katsoa, että feminismin ”ensimmäisessä aallossa” naiseuden muodostaminen haluttiin määritellä itsenäisenä. Naiseutta ei haluttu nähdä miehen vastakohtana, koska tälloin naiseus määrittyisi miehen kautta ja olisi tälle alisteinen (määritelmällisesti). Nainen on tämän näkökulman mukaan ollut aina tukahdutettu miehisen määrittelyn (diskurssi voisi olla parempi termi) alle. ”Oikea nainen” ei koskaan ole päässyt esille.

Naisille ei ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin toteuttaa patriarkaalista systeemiä. Heillä ei ole ollut ”naiseuden systeemiä”. Myöhemmin alettiin kohdistamaan huomiota siihen systeemiin, jonka kautta me määritymme naisiksi ja miehiksi. Sivumennen pitää mainita, että suurin osa nykykeskustelusta mediassa ei pääse edes tälle tasolle sukupuolikeskustelussa vaikka nämä ajatukset on esitelty jo 1960-luvun alkupuoliskolla. Tämä ei välttämättä kerro pelkästään median edustajien sivistymättömyydestä, vaan myös kotimaisen akateemisen maailman kyvyttömyydestä avautua itsensä ulkopuolelle.

Mutta siis meillä on merkkien systeemi, jonka kautta me määritymme eri sukupuolien edustajiksi. Tämä merkkien systeemi pitää ymmärtää mahdollisimman laajana. Yksi tämän systeemin keskeisimmistä ilmenemismuodoista on puhuttu ja kirjoitettu kielemme. Sukupuolisuus on siis merkitystä; se merkitsee merkkien kautta jotain. Ja vielä laajemmin voimme sanoa meidän identiteettimme muodostuvan käyttäessämme tätä systeemiä. Ilmaistaksemme itseämme meidän on noudatettava systeemin sääntöjä. Muuten me emme olisi ymmärrettäviä.

Sukupuolisuus määrittyy merkkien systeemin sääntöjen kautta. Muuttamalla systeemin sääntöjä muutamme samalla sukupuolieroa, mutta sukupuolierosta me emme pääse minnekään. Suunta sukupuolieron määrityksessä kulkee ylhäältä alas. Tämä ei muutu mihinkään vaikka vaihtaisimme systeemiä ja sen sääntöjä. Morris Mini ei muutu muuksi vaikka se käännettäisiin katolleen. Se olisi edelleen Morris Mini – katollaan. Tarvitaan siis jotain aivan muuta.

Meidän ruumiimme eivät ole neutraaleja yksiköitä, joita merkkien systeemi ”merkityksellistää” muodostamalla siihen eroja. Päinvastoin! Merkkien systeemi (jonka olemassaloa on turha kieltää) typistää meidän ruumiimme eron binaariseen minimiin. On vain kaksi sukupuolta. Ruumiimme mahdollisuudet on tukahdutettu olemattomiksi. Mitä jos sukupuolia olisikin enemmän kuin kaksi? Kuulostaa järjettömältä. Mutta ajatellaanpa asiaa sukupuolieromme outsidereihin näkökulmasta. Me kaikki olemme kuulleet transsukupuolisista – mies naisen ruumiissa ja nainen miehen ruumiissa. Toteuttaakseen itseään sukupuolisena tekijänä meidän binaarisessa sukupuolidiskurssissa (ai juma, mikä termi!) heidän on käytävä äärimmäisessä tapauksessa vaikea kirurginen toimenpide.

Mitä jos meillä olisi miehen ja naisen lisäksi sukupuolet mies-nainen ja nainen-mies? En voi tietenkään tietää miltä transsukupuolisen situaatiossa eläminen on, mutta voin kuvitella, että laajempi sukupuolieron käsitys voisi tuoda ainakin osalle heille enemmän tilaa hengittää. Olisi siis ”luonnollista” ja sosiaalisesti täysin hyväksyttävää, että Matti leikkii mieluummin Barbeilla kuin kuormurilla ja Heidi tykkää vasaroida ja syljeskellä raksalla eikä virkata kotona. Kulttuurissamme olisi valmis malli näille henkilöille osallistua siihen. Olisiko tällainen kulttuuri ylivoimaisen vaikea kuvitella ja jopa toteuttaa? En voi vastata teidän puolesta, mutta omasta puolestani tuollaisen kuvitteleminen ei tuota suuriakaan vaikeuksia. Ja kun kerran on alettu skitsoilemaan, niin nostetaan niiden sukupuolien määrä samantien vaikka… sanotaan nyt… tuhanteen! Tuhat sukupuolta. Ei voi olla ylivoimaista kuvitella. Eihän?

Intensiteettejä

Sukupuoliero siis ylittäisi dikotomian mieheen ja naiseen. Mutta miten ihmeessä me määrittelisimme itsemme ja toisemme? Tässä tullaan skitsoilun vaikeasti ymmärrettävään kohtaan, jos käytetään ”arkijärkeä”. Mutta pysytelkää mukana. Yritän olla mahdollisimman selkeä. Otetaan konkreettinen esimerkki – Marilyn Monroe (kuva alla).

AP_Marilyn_Monroe_0_1

Marilyn on nähty yhtenä 1900-luvun keskeisimmistä naishamoista. Hänen kuvansa voidaan nähdä olevan keskeinen naiskuvan muokkaaja aikanamme (ja tämä ei ole arvoarvostelma, vaan faktan toteaminen). Sanoin tarkoituksella ”kuva”. Kuva on aina merkki ja osallistuu täten merkkien systeemiin (puhuttu ja kirjoitettu kieli on merkittävä, mutta ei koko merkkien systeemi). Mutta kuvana me voimme nähdä sen olevan täynnä intensiteettejä – blondius, kehon kurvit, kävelytyyli, ääni (kuva pitää nyt ymmärtää ikonisena)… etc. Nämä intensiteetit nousevat halun kohteiksi –  eivät se mitä ne symbolisoivat. Tässä on kyse pornografian vetovoimassa. Se ei symbolisoi mitään, vaan näyttää kaiken.

Me kaikki olemme muodostuneet intensiteeteistä. Voimme typistää näiden intensiteettien erot binaariseen minimiin, mutta tälloin me emme ota intensiteettejä sellaisina kuin ne ovat. Blondiudessa, kuvikkaassa kehossa, Marilynin kävelytyylissä tai äänessä sinänsä ei ole mitään naisellista tai miehekästä. Sinä hetkenä, kun me alamme pitämään näiden intensiteettien sommitelmaa muuna kuin intensiteettien sommitelmana, me alamme kieltämään ja typistämään eroa eli differenssiä. Alamme vieraantumaan differenssistä.

Aikamme sukupuolinen pahoinvointi ulottaa juurensa differenssin kieltoon. Se on samalla elämän kieltoa. Koska elämä on differenssiä. Elämä luo differenssiä. Aloitetaan siitä tuhannesta pienestä sukupuolesta, jotta saisimme edes jonkinlaista esimakua elämästä. Kun on tuo maistiainen saatu, niin siirrytään vahvempiin aineisiin. Mutta kuten kunnon diileri tekee, niin tämä ensimmäinen on ilmainen. Olkaa hyvä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s