Spinoza ja elämä osa 3: Affektien alkeet

roumeou

Ystäville ja Pyhälle Valentinukselle pyhitetty päivä on aivan kulman takana, joten tutkitaan hieman tunteita. Länsimaista filosofiaa kritisoidaan usein siitä, että se ei käsittele ja puhu tunteista. Meidän viisaustieteestämme on tullut analyyttista ja rationaalista pohdintaa, joka jättää tunteet paitsioon. Jokainen filosofian klassikkonsa lukenut lätkäisee tämän kritiikin kuultuaan Spinoza-kortin pöytään.

Spinozan tunneteoria on ei vain länsimaisen vaan myös koko ihmiskunnan syvällisimpiä ja nerokkaimpia luotauksia ihmisen tunne-elämään. Se on filosofinen vastine Shakespearen Romeo ja Julian ”parvekekohtaukselle”. Valitettavasti Spinozan tunneteoriaa ei tunneta kovinkaan hyvin. Se lakaistaan determinismin ja rationalismin alle vaikka itse teoria käsittää Etiikasta kolme viidesosaa. Spinozan tunneteoria on se, mistä koko Spinozan ajattelussa on kyse. Tämän takia en lähde käsittelemään teoriaa kokonaisuudessaan yhdessä postauksessa, vaan tämä katsaus tulee käsittämään useamman postauksen. Mutta aloitetaan ihan alusta.

Vaikutuksista siirtymiin

Spinozalle maailmankaikkeus on yksi suuri kokonaisuus, joka toimii samojen lainalaisuuksien mukaan kaikkialla. Fysikaaliset ja mentaaliset ilmiöt noudattavat samojan lakeja, koska ne ovat yhden ja saman todellisuuden ilmentymiä. Ei siis voi olla niin, että toisella ilmenemismuodolla olisi eri lait kuin toisella.

Tähän yhden ja saman todellisuuden ehdottomuuteen kohdistetaan suurin osa Spinozan tunneteorian kritiikeistä. Lisää tuulta purjeisiinsa nämä kriitikot saavat itse Spinozalta.

Aion siis käsitellä affektien luontoa ja voimaa sekä ihmismielen valtaa niiden yli saman metodin mukaan jolla edellisissä osissa olen käsitellyt Jumalaa ja ihmistajuntaa, sekä tarkastella ihmisen toimintaa ja pyyteitä aivan kuin olisi kyse suorista, tasoista ja kappaleista. (E3, esipuhe)

Usealta kriitikolta on jäänyt lukematta Etiikan kolmannen kirjan toisen proposition huomautus, jossa Spinoza mainitsee meidän omaavan rajallisen käsityksen siitä, mihin ruumiimme kykenevät.

Mentaaliset ominaisuutemme ovat materian ominaisuuksia. Meillä ei vain ole kovinkaan selkeää ymmärrystä materiasta. Tämä epäselvä ymmärrys tuottaa meille esimerkiksi harhan sielusta. Koemme, että meidän sisällä on jokin hengellinen osa, joka eroaa ruumiistamme. Vaikka todellisuudessa tämä ”henkisyys” on yksi materian ominaisuuksista.

Spinozan tunneteoria lähtee liikkeelle erottamalla toisistaan vaikutukset (lat. affectio) ja tunteet (lat. affectus). Vaikutukset ovat ruumiillisia ilmiöitä meissä, kun olemme suhteessa maailmankaikkeuteen. Kun katselen kaunista kukkaa, niin itse asiassa kokemus on valon luoma reaktio, joka kulkeutuu silmieni kautta aivoihini. Kukan terälehtien keltaista väriä ei sinänsä ole olemassa, mutta aivoni tuottavat valon aiheuttaman ärsytyksen kautta sen.

Tunne on siirtymistä tilasta toiseen. Ennen kukan näkemistä mieleni oli tyhjäkäynnin tilassa, mutta nähtyäni kukan aloin tuntemaan esteettistä kokemusta. Kukan keltaiset terälehdet, vihreä varsi ja tuulen vireessä tapahtuva liike aiheuttivat siirtymän välinpitämättömyydestä kauneuden kokemukseen. Geometrian voidaan katsoa kuvaavan samanlaisia siirtymiä tiloista toisiin. Täten tunne-elämän ilmiöitä voidaan kuvata ja tutkia samojen periaatteiden mukaisesti.

Affektilla ymmärrän ruumiin tiloja, jotka lisäävät tai vähentävät, auttavat tai estävät ruumiin omaa toimintakykyä, ja samaten näiden tilojen ideoita. (E3, määr. III)

Olemme jatkuvasti vaikutuksille alttiita. Ei voi olla sellaista tilaa, jossa me emme olisi jonkin ulkoisen vaikutuksen alaisena. Täten meillä on jatkuvasti tunteita. Spinoza ei tähtää näiden tunteiden kuolettamiseen tai niistä eroon pääsemiseen. Hänelle tunteet jakautuvat kahteen pääluokkaan iloon (lisäävät toimintakykyä) ja suruun (vähentävät toimintakykyä).

Kun me kohtaamme elämässämme meille sopivaa tunnemme iloa. Olen tavannut uuden kumppaniehdokkaan ja treffeillä huomaan meidän sopivan yhteen. Tunnen iloa tästä, koska toimintakykyni lisääntyy. Näen edessäni potentiaalisen kumppanin, jonka kanssa voisin jakaa elämän. Jos taas treffeillä tuntisin luotaan työntävyyttä tuntisin surua, koska tilanne olisi epämiellyttävä ja haluaisin pois paikalta mahdollisimman nopeasti.

Mutta Spinozalle ei riitä pelkästään nämä kaksi tunteiden pääkategoriaa. Se minkälainen suhde meillä on emootioon jakautuu kahteen moodiin – aktioihin ja passioihin. Kun meillä on selkeä ja kirkas ymmärrys meihin vaikuttavasta maailmasta, niin me toimimme eli tunnemme aktiota. Kun meillä on epäselvä ja sumea ymmärrys meihin vaikuttavasti maailmasta, niin olemme passiivisia vastaanottajia ja tunnemme passiota.

Olen umpirakastunut uuteen tyttöystävääni. En tunne tuota henkilöä vielä kovinkaan hyvin ja minun voidaan sanoa olevan tunteitteni vietävänä. Tunnen siis passiota. Tämän takia puhutaankin rakastumisesta. Se ei ole rakastamista (rakkauden aktiota). Kun olen elänyt tyttöystäväni rinnalla ja alkanut tuntemaan häntä paremmin, niin rakastuneisuuden huuma alkaa laantumaan ja asetun passion ja aktion väliselle aluelle. Muuttuuko passioni aktioksi rakastaa häntä vai jäänkö passion valtaan ja ilon tunne muuttuu suruksi ja suhde päättyy? Voi tietenkin olla, että rakastuneisuuden tila jatkuu, mutta on hyvin epätodennäköistä, että se muodostaa kestävän pohjan pidempiaikaiselle suhteelle.

Ilo ei siis automaattisesti ole aktiota. Meillä voi olla iloisia passioita. Keskeisin ero aktion ja passion välillä on selkeä ja kirkas käsitys omasta situaatiosta maailmankaikkeudessa. Aktiossa me olemme ”tilanteen herra” ja tunne ei vie meitä mukanaan. Surullisia aktioita ei voi olla, koska suru on aina toimintakyvyn vähenemistä meissä. Aktiossa ei voi olla toimintakyvyn vähenemistä.

Spinozan tunneteoria – tai pitäisi kai puhua tunnefilosofiasta – tähtää iloon, jonka aktiivisina toimijoina me olemme. Meidän ei tule tähdätä apaattiseen maailmasta poisastumiseen, vaan siihen aktiivisesti osallistumiseen. Tuntea enemmän iloa ja tehdä enemmän rakkauden tekoja… voiko tällaista päämäärää kutsua kylmäksi ja tunteettomaksi?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s