It doesn’t get better, it doesn’t get worse, but it sure gets different

whattt

Näin uuden vuoden alussa on ollut tapana uudistautua. Potkitaan vuoden aikana läskiintynyt perse liikkeelle, lopetetaan vähäksi aikaa epäterveelliset tavat, aloitetaan se kauan suunnitteilla ollut suuri projekti… mitä näitä nyt on. Vuoden vaihtuminen on yhtä suurta itsepetoksen aikaa. Me saamme taas hyvän syyn ajatella muutosta ja uuden aloittamista, mutta loppujen lopuksi päädymme toistamaan samaa vanhaa lorua ilman muutosta.

Alf Rehnin pieni kirja Vaaralliset ideat (2010) on pirullisen viihdyttävä teos luovuudesta (joka tähtää aina jonkinlaiseen muutokseen) ja sen palvonnasta aikakaudellamme. Siinä Rehn selittää varsin selkeästi, miten me ihmiset olemme suorastaan allergisia muutoksille… siis todellisille muutoksille, ei niille kosmeettisille näennäismuutoksille, joilla vain sementöimme henkiset jalkamme entistä lujemmin muuttumattomuuden maaperään. Meidän aivomme ovat kummallinen kapistus. Ne kuluttavat uskomattoman määrän energiaa, jotta ajatteleminen olisi edes periaatteessa mahdollista. Tämän takia aivot ovat hyvin säästäväisiä energian kulutuksessaan (kertoo hyvin miksi ajatteleminen on meille välillä niin hankalaa). Ne ovat toisin sanoen helvetin laiskat.

Kun ympäröivässä maailmassa kaikki pysyy mahdollisimman muuttumattomana aivomme ovat tyytyväisiä ja alkavat erittämään pienen annoksen dopamiinia. Me kaikki olemme nistejä tälle hormonille. Vaikka dopamiiniteoriaa kohtaan on esitetty paljon kritiikkiä, niin dopamiinin erityksen yhteydestä mielihyvän syntymiseen ollaan hyvin pitkälle yhtä mieltä. Ilman sitä me emme tuntisi mielihyvää. Voidaan siis sanoa dopamiini = mielihyvä. Pieni shotti dopamiinia ja olemme 7. taivaassa vaikka samaan aikaan meitä porattaisiin jyrsinterällä avonaiseen hammashermoon. Mielihyvä ei valitettavasti ole pitkäkestoista ja kohta palaamme maan pinnalle vihlovan kivun saattelemana.

Aivot siis tähtäävät huolettomaan löllimiseen pääkoppamme sisällä. Mitä vähemmän tämä tasapaino järkkyy, sitä tyytyväisempi olotila meillä tuntuu olevan. Tästä huolimatta me haluamme aina silloin tälloin muutosta elämäämme. Mutta haluammeko todellakin maailman muuttuvan vai haluammeko vain unelmoida ja kuvitella tuon muutoksen tuomasta lisämielihyvästä elämässämme? Itse olen taipuvainen ajattelemaan jälkimmäistä. Emme me halua sitä uutta työpaikkaa, uutta terveellisempää elämää, uutta rakkautta, uutta asuntoa… me oikeasti haluaisimme jatkuvuutta ja samaa.

Todellinen muutos on väkivaltaa nykyisyydelle. Se on ja sen tulee aina olla epämukavaa. Muutos on kivun tuottamista. Maailmanhistoria tuntee yhden suuren luovan (ja tuottavan) kansan – antiikin roomalaiset. Vielä tarkemmin sanottuna roomalaisten kidutusinstituutio oli yksi innovatiivisimpia mitä maa on päällään kantanut. Aina kun joku tulee puhumaan minulle luovuudesta, muutoksesta tai innovaatiosta, niin tulen ajatelleeksi ristiinnaulitsemista.

Mutta unohtakaa ne kirkkojen krusifiksit, jotka tervehtivät seurakuntalaisia alttareilta. Se on pelkkää Hollywood-versiota aidosta ja oikeasta ristiinnaulitsemisesta. Oikeassa naulitsemisessa paksut rautanaulat taottiin ranteiden läpi (kämmeniä ei lävistetty, koska ne eivät olisi kestäneet ruumiin painoa). Naulitun keho ei ollut patsasmaisesti suorana ristillä, vaan kyykyssä. Takapuolen alla oli hyvin pieni ”penkki”, jossa ruumis istui. Jalkaterät lävistettiin myös naulalla tai nauloilla. Todellinen kipu tuotettiin sääriluiden murskaamisella. Tämä kipu sai ristillä riippuvan menettämään tajuntansa, mutta hengityselinten lamautuminen pakotti uhrin takaisin tajuihinsa ja hänen rinnan ja käsien lihakset vetivät tahtomattaan ruumista ylös. Tämä aiheutti naulojen tekemien haavojen repeytymistä lisää ja murskatut sääriluut aiheuttivat taas valtavan kivun, joka taas vei uudelleen tajun naulatulta…

Mitä tällä kuvottavalla teloituksella on tekemistä muutoksen ja luovuuden kanssa? – Jonkin selittämättömän syyn takia me ihmiset näytämme päästävämme luovuutemme uskomattomiin ulottuvuuksiin, kun meidän tulee pohtia sitä miten aiheuttaisimme toisillemme mahdollisimman tehokkaasti kipua. Roomalaisten ristiinnaulitsemisen fysiologian selittämiseen meni vuosisatoja. He olivat aikaansa edellä! Mutta samalla tässä piilee luovuuden ja muutoksen salaisuus. Meidän on vietävä aivomme epämukavuusalueelle ennen kuin todellinen muutos saa tilaa hengittää. En usko antiikin roomalaisten olleen yksi suuri sadistien jengi, vaan julkeat mestaustavat olivat keino pitää yllä järjestystä. ”Totelkaa meitä tai…” Sekasorto olisi aiheuttanut vielä suurempaa kipua vielä suuremmalle määrälle ihmisiä. Se oli heidän keino pakottaa ihmisten aivot alistumaan roomalaisten vallan mukanaan tuomaan muutokseen.

Jos siis haluamme muutosta, niin meidän on mentävä sinne ”pimeälle puolelle”, jotta muutos olisi oikeasti muutosta eikä ainoastaan näennäismuutosta. Tämä pitää pitää mielessä, kun lähdemme hakemaan eroa edeltäneestä. Aivomme panevat hanttiin niin paljon kuin kykenevät, koska se on niiden tehtävä. Meidän kaikkien korvien välissä hyrrää helvetin tehokas konservatiivi. Tehottomat ja mitättömät muutokset ovat mitä parhainta materiaalia harhauttaa meidät välttämään todellinen muutos. Jokainen muutos kulkee Via Appian kautta, jonka varrelle ristiinnaulittiin 6000 Spartacuksen rinnalla taistellutta.

Olen niin kyllästynyt kuuntelemaan ihmisten uudenvuodenlupauksia. Yhtä kyllästynyt olen omassa työssäni näihin ”luovuusgurujen” jorinoihin, joita jaksetaan toistaa kuin Maharishi Mahesh Yogin antamia mantroja. Todellista ”boksin ulkopuolista” ajattelua on mennä sinne boksiin, vetää kansi kiinni ja pistää turpa rullalle. Siinä saa kaikkien aivot pienen shotin dopamiinia ja kaikilla on ”helvetin kivaa”. Mutta kun lähdetään hakemaan muutosta, niin on valmistauduttava kohtaamaan pimeyttä ja mielipuolisuutta. Dopamiinishotin aika on sitten myöhemmin. Sitä ennen on tuotettava kipua, hulluutta ja epätoivoa… mukaanlähtijöitä?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s