Vaikea päivä

Tänään on kulunut tasan vuosi, kun elämäni kääntyi ylösalaisin yhdessä lauseessa. Voisin tästä avautua, mutta jätän sen tekemättä. Alan itsekin olemaan täynnä tätä draamaa. Elämä menee eteenpäin. Sen huomasi varsinkin vanhemmistani, jotka vierailivat taas luonani. He ovat vanhentuneet kiihtyvällä vauhdilla. Jossain vaiheessa heistäkin aika jättää. Meidän perheestä ei sitten jää jäljelle kuin minä. Tähän ikään mennessä en ole jälkikasvua hankkinut ja luultavammin en hankikaan. Eli tähän oksaan tämä haara loppuu.

Joinakin heikkoina hetkinä tulen katuneeksi omaa lapsetonta valintaani, mutta se menee yleensä ohi. Koirakuumekin on laskenut, koska en yksinkertaisesti tähän vuokra-asuntooni saa tuoda eläimiä. Mutta ehkä jonain kauniina päivänä kannan sen pennun kotiin. Sillä välin voin vain ihailla haikeana toisten karvaturreja. Olen elämän muutokseni yhteydessä katkonut kiitettävästi siteitä – ei asuntolainaa, ei elätettävää eläintä, ei ilmoitusvelvollisuutta menemisistäni toiselle. Vapaa pudotus kuin siinä Mad Menin alkuanimaatiossa.

Mainostoimistossa työskentely on muuten mielenkiintoista. Ei niinkään itse työn takia. Mielenkiintoiseksi se muuttuu, kun toisten alojen edustajat alkavat puhumaan mainosalan ihmisistä. Me olemme täysin vapaata riistaa. Huonoja ihmisiä ja moraaliltamme epäillyttäviä. Ei varmaan ole toista alaa, jonka edustajia niin paljon vihataan ja selän takana haukutaan. Itse olen jotenkin kyennyt muodostamaan itselleni allergian taiteilijoita kohtaan. Ei minulla heitä mitään vastaan ole, mutta ei vaan jaksa sitä jatkuvaa jaarittelua taiteesta ja sen luonteesta. Varsinkin taiteen kuluttajana ei saisi olla mitään mielipidettä asiasta. Esille pantu taideteos alkaa elämään omaa autonomista elämäänsä yleisön korvien välissä. Hyvin harva taiteilija ymmärtää tämän. Rakkaasta lapsesta on vaikea päästää irti ja antaa sen mennä maailmalle.

Ajatukset poukkoilevat toisesta toiseen ja mistään ei nyt saa otetta. Vaikea päivä.

Advertisements

One thought on “Vaikea päivä

  1. Ensimmäinen vuosi on vaikein, sitten alkaa taas helpompi elämä. IT-toimittajan penkissä istuvana totean, että emme mekään aina se kaikkein rakastettavin ihmiskunta olla puheista päätellen 😉 Harri B:n sanoin: voimia (meille)!

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s