T.Rex

Leenan postaus vei minut melkein parin kymmenen vuoden tauon jälkeen Marc Bolanin äärelle. Ostin joskus 80-luvun puolessa välissä Anttilan alennuksesta Marc Bolan & T.Rexin kokoelmakasetin (muistan, että se oli sellainen tupla-kasetti ja siinä oli valkoiset kannet) vain siksi, että se oli halpa ja Marc Bolan näytti heavy-mieheltä.

Pettymyksekseni kasetti ei sisältänyt kovinkaan heavya materiaali. Muutaman kuuntelukerran jälkeen Bolan kuitenkin kolahti. Ja on sanomattakin selvää, että kaverini eivät oikein ymmärtäneet innostustani. Kukaan muu ei nähnyt/kuullut biiseissä ”King of The Rumbling Spiders”, ”Metal Guru”, ”I Love The Boogie” ja ”20th Century Boy” sitä samaa kuin minä.

trex.jpg

Ja Marc Bolanin kunniaksi on sanottava, että The Slider albumin kansi on vieläkin yksi rock-historian siisteimmistä ja kolahtaa edelleen.

Mikä lause maailmassa voisikaan kuvastaa paremmmin suuruudenhulluuttani ja elvistelyäni kuin tämä ”Children of The Revolutionin” lyriikan kohta.

”I drive a Rolls Royce
’cause it’s good for my voice.”

Mainokset

6 vastausta artikkeliin “T.Rex

  1. Muistan kasetin ja senkin ettei sitä kukaan oikein tajunnut. Mutta silloin (80luku ja puoliväli) päät menivät sekaisin Iron Maidenista,Mötleystä ja AC/DCstä sekä lopulta, aivan, Bon Jovista. Ja Jovin jälkeen on turha kysellä mielipiteitä Bolanista. Niin tuo Slippery When Wet tosiaan on tuossa levyhyllyssä, pitäisköhän?

    Tykkää

  2. Tämä on nerokkain postauksesi ikinä. Marc Bolan mäkätyksineen ja räpellyskitarasooloineen on yksinkertaisesti se juttu, joka teki nuoruudestani niin kadehdittavan, että sen voisi elää uudestaan niistä kaikista muista jutuista huolimatta.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.