Elämänfilosofiaa

Nappasin viime viikolla kirjaston filosofiahyllystä Alain de Bottonin teoksen Filosofian lohdutukset. Eilen illalla aloin lukemaan sitä nukahtaakseni. Yllätyksekseni teos ei sortunut tavanomaisiin elämänfilosofisten teosten munauksiin, vaan oli paikoitellen jopa nerokas.

Teos jätti minut miettimään sitä tosiasiaa, että akateemisessa filosofiassa elämänfilosofiaan suhtaudutaan usein korostetun tympeästi. Sitä pidetään jotenkin naurettavana ja lähinnä uskonnolliseen hömpötykseen verrattavana olevana humpuukina. Ja sitähän ne hyvin usein ovatkin. Teosten filosofisen ala-arvoisuuden tae on juuri akateemisten filosofien mielenkiinnon puute kyseisen tyylisiin teoksiin.

Asenteen kummallisuutta korostaa se, että filosofian suuret klassikot ovat miltein poikkeuksetta elämänfilosofisia. Platonin teosten keskeisin ongelma on hyvän elämän saavuttaminen. Sama pätee stoalaisiin filosofeihin ja jopa Aristoteleeseen.

Koska olen saanut ammattifilosofin koulutuksen kotiyliopistoni Filosofian laitoksella, niin ajattelin de Bottonin teoksen innoittamana astua alas ”akateemiselta vuoreltani” (tämän kohdan itseironian pitäisi olla ilmiselvää, mutta alleviivataan sitä nyt oikein kunnolla) ja antaa omat vinkkini elämänfilosofisista teoksista.

  • Olen aikaisemminkin mainostanut Gracian Baltasarin Maallisen viisauden käsikirjaa ja mainostan sitä vieläkin. Erittäin oivallinen teos siitä kuinka täällä maan päällä tulee toimia menestyäkseen. Vaikka teos on kirjoitettu 1600-luvulla, niin se ei ole hävittänyt iskuvoimaansa.
  • Nietzscheltä pitää aina mainita Näin puhui Zarathustra. Teos ei ole aforismi-teosten tapaan helppo, mutta palkitsee lukijansa kerta toisensa jälkeen.
  • Buddhalaisuus ei ole uskonto, vaan elämänfilosofia – piste! Ja sitä ei voi oppia kirjoista. On vain hengitettävä syvään ja syvennyttävä olennaiseen. Mutta jos joku teos pitää mainita, niin Sangharakshitan Opas Buddhan poluille on hyvä. Kunhan muistaa lukemisen jälkeen unohtaa lukemansa ja alkaa elämään omaa elämäänsä, niin kaikki menee hyvin.
  • Henry Millerin Kravun kääntöpiiri tulee lukea kerran vuodessa. Se muistuttaa aina siitä, mikä elämässä on todella tärkeää – juopua vedestä.
  • Viimeisenä listallani on filosofien ruhtinas Spinoza ja hänen teoksen Etiikka. Teos ei ole kaikkein helpointa luettavaa, mutta sen sisältämä viisaus räjäyttää tajuntani joka kerralla.

Siinä pieni vilautus omasta elämänfilosofisesta arsenaalista. Se miksi Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin teokset puuttuva yllä olevasta listasta johtuu niiden vaikeudesta ja siitä, että elämänfilosofisesti keskeisiä teoksia l’Anti-Œdipe ja Nietzsche et la philosophie ei vieläkään ole julkaistu suomeksi. Alkukielisiä teoksia tai englanninkielisiä käännöksiä voi selailla. Varsinkin ”Anti-Oidipuksen” kohdalla voi lukija pudota kärryiltä, mutta se on tarkoituskin – ei siis tarvitse hävetä putoamista.

Jos jonkinlaista ohjenuoraa elämään haluaisin tarjota, niin se tulisi Markku Lahtelan teoksesta Sirkus, jonka kolmen kohdan elämänfilosofia on mielestäni aukoton (tässä oman muistini varassa tehty versio):

Saavuttaakseen hyvän elämän on opittava kolme asiaa. On opittava:

  • nauttimaan taiteesta
  • näkemään suurenmoisia unia
  • rakastelemaan hyvin

Tuon edessä ei kannata enempää mennä lausumaan.

Mainokset