Lounge From Hell

Tuxicity

Turhaan ei Shrike kehunut maasta taivaaseen Richard Cheesea. Minusta tuli välittömästi die hard -fani.

Vaikka en koskaan ole jaksanut alkaa keräämään loungea CD-varastooni, niin olen aina kuullut maailman loungena. Kaikki maailmassa vain näyttäytyy korvieni välissä tupakansavuisessa yökerhossa yksin pianon kanssa laulettuna. Älkää kysykö mistä moinen obsessionomainen ominaisuus on päähäni putkahtanut.

Richard Cheesea kuunnellessa minut valtaa vastustamaton halu pukeutua tänä iltana kaverieni pukujuhlaan tiikerinturkkikuvioiseen pikkutakkiin ja teddyboy-läskäreihin, mustiin kimallekankaisiin housuihin ja kauluspaitaan sekä kultaiseen kravaattiin. Viikset haluaisin leikata viiruiksi ja tunkea sormiini Liberacenkin kalventavat sormukset. Tämän lisäksi pitäisi juoda pelkkiä Dry-Martineja ja käyttäytyä törkeästi. Nimikin pitäisi vaihtaa. Valentin Waara olisi tarpeeksi siisti ja sleazy nimi.

Hitto, kun vaatevarasto on niin puutteellinen, että ei voi toteuttaa kaikkia hulluja päähänpistoja …

Mainokset

6 vastausta artikkeliin “Lounge From Hell

  1. No eikö ole kunkku äijä!!

    Arvelinkin että vois vaikka sulle toimia, tänään Juusto Risto sai lisää faneja, ainakin jossain määrin, kun soitin levyä duunissa kaikelle kansalle.

    Kerrottakoon tässä näin kahden kesken, että kehitteillä on klubi jonne Ripaa yritetään saada ainakin yhdelle keikalle houkuteltua. *hyss* 😉

    Tykkää

  2. Sedis,

    Mua haukuttiin junnuna Dingon Pepeksi. Sitten joku keksi Marc Bolan yhteyden. Viime kesänä mun vanhojen pyöreiden rillien takia eräs keksi, että näytän ihan Harry Potterilta. ”Man With Thousand Faces”.

    Tykkää

  3. Ripa soittaa täällä Sacramentossa tulevana sunnuntaina 30.5 — pitäisi kai mennä katsastamaan. Palaan tosin kotiin ystävän häistä vasta iltapäivällä, ja olo voi olla heikonlainen.

    Tässä pieni Cheese-haastattelunpätkä. (Toivottavasti linkki toimii.)

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.