Pääsiäisen aikaan minun ja monen muun Facebook wallille oli nostettu David Hopkinsin kirjoitus ”How a TV Sitcom Triggered the Downfall of Western Civilization”. Ensilukemalta minutkin valtasi innostus. Omassa postaukessani luki ”Asian ytimessä”.
Kirjoituksessa käsitellään Frendit sarjaa ja sen koomista epäonnistujaa Rossia. Hopkins katsoo, että Frendeissä tiivistyy meidän aikakautemme vihamielisyys (hän ei käytä tätä termiä, mutta sopii omaan viitekehykseeni) älykkyyttä kohtaan. Kieltämättä Rossin varaan rakennetut vitsit perustuivat hänen periksiantamattomaan tapaan nostaa esille hänen asemaa tutkijana ja tietämystä dinosauruksista.
Hopkins katsoo, että Ross oli ajautunut väärään seuraan ja rakastuessaan Racheliin hän valitsi väärin. Yleisön nauraessa Rossille muiden roolihahmojen kanssa he tulivat pilkanneeksi sitä älykkyyttä, mitä ihmiskunta tarvitsee enemmän kuin koskaan.
Aikakautemme älyn puutteesta olen samaa mieltä Hopkinsin kanssa, mutta etäisyyttä otettuani ymmärrän hänen samalla olevan väärässä. Rossin hahmo oli kieltämättä älykäs ja erittäin lukenut, mutta häneltä puuttui yksi ominaisuus, joka teki hänestä Frendien puutteellisimman hahmon (ja tässä en viittaa seksiin). Ross ei ollut viisas.
Hopkinsin kirjoituksen pahin virhe piiloutuu älykkyyden ja viisauden samaistamiseen. Mutta ne ovat kuin brandyt ja konjakit. Kaikki konjakit ovat brandyja, mutta kaikki brandyt eivät ole konjakkeja. Älykkyys ei tee ihmisestä vielä viisasta. Älykkyyden voidaan katsoa olevan viisauden ennakkoehto, mutta ei sen tae.
Meistä jokainen on varmaan törmännyt elämänsä aikana hyvin älykkäisiin ihmisiin, jotka sortuvat toistuvasti typeryyksiin (aivan kuten Ross). Selittää tätä neuroottista toistoa ympäristön vaikutuksilla on mutkien vetämistä suoriksi (mikä voi olla järkevää, mutta ei välttämättä aina viisasta). Solmun avaaminen edellyttää yhtä monimutkaisten mutkien kulkemista, mitä solmun solmimiseen on tarvittu. Solmu on arvoitus, joka on ratkaistava. Katkaisemalla nauhat arvoitus on menetetty ikuisiksi ajoiksi (ja pilattu hyvät nauhat).
Rossin elämä on solmussa, jonka avaamiseksi hän etsii jatkuvasti oikopolkuja. Ja tämä epäviisas tendenssi tekee hänen hahmostaan koomisen. Hopkins näkee väärin, että Rossin naurettavuus olisi hänen älykkyytensä. Rossin koomisuus muodostuu älykkyyden ja viisauden puuttumisen välisestä ristiriidassa. Umpityhmä Joey on ihmissuhteissa viisaampi kuin älykäs Ross. Ja tuo ristiriita on naurettavaa.
En väitä Frendien olleen älykästä komiikkaa ja varmasti sen vaikutuksesta jotkut ovat ottaneet mallia älykkäiden mollaamisessa. Mutta länsimaisen kulttuurin romahtamista se tuskin aloitti. Eikö muuten länsimaisen kulttuurin romahtaminen ole ollut jo pitkään trendi, joka näyttää tulevan ”muotiin” tasaisin väliajoin? – Ross ei ollut tyhmä, mutta hän ei myöskään ollut viisas. Yksinkertaisesti ilmaistuna, Ross oli moukka; tilannetajuton narsistinen kömpelys, joka syytti itseaiheutetuista ongelmista aina ulkomaailmaa. Miten tällaiselle hahmolle nauraminen voisi olla väärin?
On korjattava aikaisempaa launtoani. Sanon meidän aikakauden olevan älykäs, mutta ei viisas. Jo pelkkä tietotekniikka edellyttää aivan uskomatonta komputaation hyväksikäyttöä infrastruktuurissa ja mikään ei osoita etteikö tämä tendenssi tulisi kasvamaan entisestään. Mutta komputaatio ei ole viisautta.
Ihmisyksilön kannalta on järkevää ajaa omaa etua keinoja kaihtamatta (tietenkin lakia rikkoen ainoastaan, kun kiinnijääminen on minimoitu lähelle nollaa). Yksilön kannattaa tuhlata varojaan tyydyttääkseen kaikkia hänen hedonistiset halunsa. Näin toimiessaan yksilö toimii rationaalisesti. Mutta lajin edustajana hän ei toimi viisaasti, jos kaikki tämä toiminta edesauttaa biosfäärin tuhoutumista. Biosfäärin tuhoutuminen on samalla ihmislajin tuho. Oman lajin tuhoaminen ei voi missään tapauksessa olla viisasta, mutta rationaalista se voi hyvinkin olla, kun otetaan ainoastaan rajoitettu alue (kuten tietty yksilö).
Matkustamista pidetään suurena rikkautena elämässä. Valitettavasti etenkin Suomesta matkustaminen edellyttää usein lentämistä lentokoneella, mikä on aina merkittävä saastuttava teko. Kaikkein saastuttavin teko, mitä ihminen voi tehdä, on hankkia jälkeläisiä. Lentokoneessa matkustava lapsiperhe on kaikkein pahin ”ympäristörikos” mitä laillisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävästi voi tehdä. Ja tätä ei pidä ottaa tuomiona. En minä mikään tuomari ole. Mutta nämä ovat valitettavat tosiasiat. Monelle ”vihreälle” matkustamisen elämää rikastava vaikutus astuu biosfäärin selviytymisen edelle. On suorastaan ylevää sanoa, että meidän tulee ostaa kokemuksia matkustamalla kuin tavaroita kuluttamalla. Valitettavasti kummatkin ovat yhtä saastuttavia ja huonoja vaihtoehtoja (olettaen, että matkustaminen tapahtuu lentäen).
Ja tästä päästään itse kirjoituksen ”pihviin” (vihdoinkin! huutaa tylsistynyt lukija). Matkoja voidaan tehdä ilman suurkulutusta tai matkasaastuttamistakin. Parhaimmillaan lukeminen on matka muualle. En ole nähnyt viimeisimpiä laskelmia paperisen kirjan ja e-kirjan saastuttavuudesta, mutta siitäkin huolimatta ne kummatkin voittavat lapsiperheen ulkomaan matkan ”saastuttavuuden”. Suurin lahja, jonka vanhempi voi lapselleen antaa perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen, on opettaa lapsi lukemaan ja antamaan hänelle malli lukemisen nautinnosta. Ja kaikki lukeminen ei ole tekstuaalista, mutta ilman tekstin lukemista muusta lukemisesta tulee miltein mahdotonta. Samat kognitiiviset alueet aivoissa pitää olla aktivoidut ja treenatut.
Mutta tekeekö lukeminen meistä automaattisesti viisaita? – Mielestäni ei. Se voi edesauttaa meidän älykkyyttä, mutta oikotie viisauteen se ei ole. Ottakaamme esimerkki. Ihminen, jonka kaikki lukeminen typistyy pelkkään shakkikirjallisuuteen tuskin sen kautta kykenee ymmärtämään elämää laajemmin. Shakki sinänsä on suuri peli, jonka loputtomat mahdollisuudet muistuttavat minua jazzin rikkaudesta. Parhaimmat siirrot näyttäytyvät alussa järjettömyyksiltä, mutta loppupelissä niiden nerokkuus avautuu kirkkaina. Saman kokemuksen saa Ornette Colemanin levyjen äärellä. Mutta pelkkää shakkikirjallisuutta lukemalla ymmärtää avantgardea jazzia yhtä paljon kuin jazzia kuuntelemalla oppii pelaamaan shakkia.
Viisas ihminen on aina älykäs, mutta hänen älykkyytensä ei typisty tietyn erikoisalan millimetriporaamiseksi. Viisas ihminen voi olla millimetriporaaja, mutta hänen viisautensa perustuu tuon poraamisen ulkopuoliseen alueeseen. On siis osattava lukea laaja-alaisesti. Maailma on täynnä lukeneita fakki-idiootteja. Todellinen fakki-idiootti ei ole ihminen, jonka tietämys rajoittuu omaan alaan, vaan hän on ihminen, joka luulee oman erityisalansa olevan koko maailma… tai siis pelkkään erityisalaan perehtymisen antavan edellytykset selittää koko maailma. Tällainen fakki-idiootti oli Ross. Hänen kaltaisia meidän aikakautemme ei tarvitse enempää. Heitä kasvaa puissa.
Hopkinsin kirjoituksen vastaisesti väitän, että Ross ja hänen kaltaisensa olevan syy, miksi me olemme tässä pisteessä jossa olemme. Olemme tuhoutumassa lajina, koska olemme tuhoamassa elinehtoamme – biosfääriä. Älkää antako retoriikan pettää itseänne; vihreitä arvoja saarnaava ei välttämättä ole biosfääriä säilyttävää elämäntapaa harjoittava henkilö. Saarnat ovat saarnoja ja teot tekoja. Jälkimmäiset ratkaisevat ja merkitsevät.
Lukeminen tekee meistä viisaampia, jos me luemme viisaasti. Jos luet pelkkää asiatekstiä, niin lue välillä kunnon romaani. Jos luet pelkkää korkeaa kirjallisuutta, niin lue joskus muutama dekkari; niiden kerronnan menevyys voi yllättää. Jos luet pelkkiä dekkareita, niin lue pari Finlandia- tai Nobel-voittajaa vuodessa.
Kuunteletko pelkkää rockia tai dancea? – Anna mahdollisuus jazzille. Oikeasti. Spotifyn paras puoli on siinä, että voi tutustua tuntemattomaan musiikkiin pelkkää searchia käyttämällä. Etsi Wikipediasta nimiä ja selaa musiikkia sen pohjalta. Jos joku potkaisee, niin selaa ”related artists” tabin alta paljastuvia artisteja. Selaa, selaa, selaa… etsi, löydä. Mitä hävittävää voi olla? Pari hetkeä aivoja typistävän musan ääreltä…
Ihminen on merkkien pohjalta toimiva koneisto. Merkit ovat orgaanisia ja eivät todellakaan helppoja ottaa haltuun. Mutta juuri tuo vaikeus on meidän rikkaus. Ja tämä aikakausi edellyttää meiltä jokaiselta enemmän kuin koskaan. Eurooppalaisen ihmisen keskeiseksi ominaisuudeksi voidaan luetella viisaus. On korkea aika herättää tämä henkiin. Viljelkää ja hoitakaa itseänne. Perustaito on osata lukea. Lukea tekstiä. Lukea muotoja. Lukea valoa. Lukea ääniä. Lukekaa! Ja sen jälkeen viisastukaa… äkkiä, please.
SchizoBlog 