Kansallinen hätähuuto, jota kukaan ei tunnu kuulevan

On suorastaan irvokasta, että samana päivänä, kun julistetaan Finlandia-palkinnon voittajat, eduskunnassa hyväksytään lakiesitys, joka voimaan tullessaan heikentää merkittävästi kotimaisten kirjailijoiden tuloja. Ja nämä tulot eivät ole merkittäviä. Asian irvokkuutta alleviivaa se, että kirjailijoiden tuloihin on tulossa vielä merkittävämpi heikennys, kun suunniteltu verojen korotus kirjoille näyttää etenevän. Hallituksen kaksi pääpuoluetta kantavat nimissään sanoja "kansallinen" ja "suomalaiset". … Jatka lukemista Kansallinen hätähuuto, jota kukaan ei tunnu kuulevan

”Katukivien alla on biitsi!”

Vuosi 1968 oli hullu vuosi. Sen jälkeen on tullut monta hullua vuotta ja ihan viimeisten vuosien aikana väitän tulleen vielä hullumpiakin. Mutta ei mennä niihin, koska jos jotain olen näinä "historiallisina aikoina" oppinut, niin ne ovat ihan perseestä. Haluan takaisin seesteisen ajan, jolloin mitään merkittävää ei tapahtunut meillä eikä muualla. Historian kirjoissa hiljaiset vuodet ovat … Jatka lukemista ”Katukivien alla on biitsi!”

Psykedeelinen romaani?

Palaan lukijan rooliin kirjallisuudessa. Edelleen olen sitä mieltä, että kirjallisuuden roolin ei pidä typistyä lukijan identiteetin miellyttämiseen. Sama pätee kaikkeen taiteeseen, mutta erityisesti kirjallisuuteen. Lukeminen aktina liittyy oleellisesti muutokseen. Lukemisen hetkellä ihminen tulee toiseksi. Teksti nakertaa vanhaan minään murtumia, joiden kautta pääsee läpi jotain uutta ja raikasta. Mutta samalla läpi pääsee pelottavia ja uhkaavia aineksia. … Jatka lukemista Psykedeelinen romaani?