Positiivisen ajattelun myrkyllisyys

Se on aina ollut keskuudessamme, mutta erityisesti viimeisten vuosikymmenien aikana siitä on tullut suoranaista ajattelun oopiumia. Mieliala-, tehokkuus- ja luovuuskonsultit ovat tämän myrkyn kauppiaita. Kirjakauppojen hyllyillä tarjolla olevat elämäntaito-oppaat ja self help -kirjat tyrkyttävät tätä saastetta elämäämme. Ja valitettavan moni meistä lankeaa asetettuun ansaan, koska tätä huijausta ei ymmärretä kieltää lailla.

Puhun positiivisesta ajattelusta. Sitä tungetaan meille vähän jokaisesta tuutista ilman pienintäkään kritiikkiä. Koska mitä haittaa siitä voisi olla? No, siitä ei ole mitään muuta kuin haittaa ja se pilaa ihmisen elämän. Elämän, joka on arvokkaampaa kuin terveys. Jopa kuolemansairaallakin on elämä.

Kun mainitsen ”positiivinen ajattelu”, niin tarkoitan sen amerikkalaista muotoa, jossa elämä tulisi kulkea hymy kasvoilla ja ajattelemalla positiivisesti elämä ja maailma muuttuu ajatusten mukaiseksi. Paremman termin puuttuessa tätä voitaisiin kutsua feelgoodismiksi.

Feelgoodismin sydän muodostuu valheesta, petoksesta ja epärehellisyydestä. Maailma sellaisena kuin se on kielletään ja se pyritään korvaamaan positiivisilla ajatuksilla. Tämä on meidän aikakautemme mystiikkaa ja alkemiaa, joka haluaa harhauttaa meidät uskomaan, että ajattelulla voisi muuttaa maailmaa. Mutta kuten mystikkojen ja alkemistien temput, niin tämä kaikki perustuu harhauttamiseen. Niin kaunis kuin ajatus (pun intended) onkin, niin maailma ei muutu miksikään meidän ajatuksista. Yhtä vähän me voimme ajatella elämäämme paremmaksi.

Näyttää kuin olisi peräti käsitetty ihmisen olevan luonnossa kuin valtion valtiossa. Ihmisen uskotaan pikemminkin häiritsevän luonnon järjestystä kuin seuraavan sitä; luullaan että hänellä olisi ehdoton valta tekojensa yli eikä hänelle asettaisi rajoja mikään muu kuin hän itse.
(Spinoza – Etiikka, III, esipuhe)

Taikauskon ja harhaisuuden määrä ei ole muuttunut juuri miksikään Spinozan ajoista. Ne ovat vain muuttaneet muotoaan. Ihminen edelleen haluaisi hallita luontoa jollakin satumaisella keinolla, jolla hän saavuttaisi elämää suuremman aseman elämän rajallisessa järjestyksessä. Meidän aikakautemme humpuukia on positiivinen ajattelu.

Positiivisen ajattelun mukaan me olemme oman elämämme seppiä. Jokainen voi ottaa vastuun omasta elämästään ja on ainoastaan hänestä kiinni, minne elämänsä johdattaa. Mutta tämä kaikki on ajattelun laiskuuttaa ja henkistä lättäjalkaisuutta. Mennä kysymään pitkäaikaistyöttömältä, että: ”Mikset mene vain töihin?” on silmien ummistamista siltä tosiasialta, että me emme edelleenkään elä niin täydellisessä yhteiskunnassa, jossa vain voi lampsia töihin silloin kun tekee mieli alkaa tienaamaan palkkaa. Positiivinen ajattelu ei muuta miksikään niitä yhteiskunnan lannistavia ja suoranaisia sortavia rakenteita, jotka estävät tarttumasta härkää sarvista.

Vakavasti masentuneen tai voimakkaista ahdistusneurooseista kärsivän tila ei muutu miksikään, kun oman elämänsä ristoreipas ehdottaa sängystä nousemista ja lenkille lähtemistä. Jos heidän elämänsä muuttuisi noin helposti, niin eivätköhän he olisi jo niin tehneet aikoja sitten. Touretten oireyhtymää sairastava ei lopeta huutamasta ruuhkabussisa: ”Vittu Saatana Perkele Huora!” vaikka kuinka häntä toruisi. Maailma ei yksinkertaisesti taivu tahtomme mukaan yhtään minnekään. Lasi puolillaan vettä ei ole puoliksi täynnä tai puoliksi tyhjä. Se on lasi puolillaan vettä… tai vielä typistetymmin; se on vettä lasissa. Mitään muita ominaisuuksia sillä ei ole vaikka kuinka sellaisia tahtoisimme. Sen tulkitseminen ei kerro mitään tulkinnan esittäneestä henkilöstä. Voi olla, että vastaaja valitsi ensimmäisen tai toisen tarjotun vaihtoehdon, koska niin huvitti sillä hetkellä. Kolmatta vaihtoehtoa, kun ei kysymyksenasettelussa edes esitetty… koska kysyjä alunperin oli se vähä-älyisempi tässä yhtälössä.

Feelgoodismi on maailman ja elämän kieltoa. Se haluaa kieltää ne ja näin kieltäessään se tahtoo ei mitään – tyhjyyttä ja olemattomuutta. Feelgoodismin saarnaaja typistää vaihtoehdot kahteen (puoliksi tyhjä tai puoliksi täysi), jotka kumpikaan eivät ilmaise elämää sellaisena niin kuin se on. Voimme teeskennellä iloisia ja optimistisia, mutta jokaisen tekohymyn ja teennäisen ”paremman huomisen” -uskon taustalla on kielletty ja tukahdutettu todellisuus, joka ei ole positiivinen tai negatiivinen. Se on.

On kipua. On nautintoa. On onnea. On surua. On hyvin ymmärrettävää, että valtavan kivun keskellä haluaisimme sen loppuvan ja nautinnon ottavan vallan. Mutta juuri tuo kipu tuona hetkenä on osa elämää ja tekee nautinnosta nautinnon, jos sitä meille on tulossa kivun jälkeen. Voi myös olla, että elämämme loppuu ennen nautinnon saapumista. Positiivisesti ajattelemalla kipu ei muutu miksikään.

Voimme kunnioittaa kipua juuri sen takia, että sen koettuamme osaamme arvostaa nautintoa, mutta ei se kipua muuta nautinnoksi. Sama pätee suruun ja onneen. Tunteet ja tilanteen tulevat ja menevät. Sitä kutsutaan elämäksi. Tämän kiertokulun pysäyttäminen merkitsee kuolemaa ja sitä juuri positiivinen ajattelu hakeekin. Se on kuoleman evankeliumia.

Huono parisuhde ei muutu hyväksi, jos me sukellamme itseemme ja alamme suhtautumaan parisuhteeseen positiivisemmin. Kaiken tuon taustalla toimii pimeyteen jäävä tiedostamaton ja lopulta mitään ei tule ratkaistua. Jos kaksi ihmistä haluavat jakaa elämänsä, niin on ne pimeät nurkat valaistava ja katsottava kipupisteisiin. Vasta sen jälkeen voi oikeasti jakaa elämän toisen kanssa. Ja siinä ei ole mitään hävettävää, että suhde päätyy tässä prosessissa eroon. Tuhlata aikaa pystyyn kuolleessa suhteessa on ajan tuhlaamista. Ja meillä aikaa on ainoastaan rajoitetusti. Kuolemaa ei kannata päästää elämään liian aikaisin. Kyllä se meidät saavuttaa ennemmin tai myöhemmin.

Juuri tällä hetkellä tämän positiivisen ajattelun ”filosofia” saastuttaa kulttuuriamme joka puolelta. Kun työpaikkalla johto ei jaksa tai halua puuttua omista virheistään johtuviin ongelmiin työpaikka, niin he tilaavat mielialakonsultin puhumaan saarnaamaan omaa kuoleman evankeliumiaan siitä, kuinka meidän tulee muuttaa asennoitumistamme asioihin ja tätä kautta muutos on mahdollinen. Neuvoni, kun kuulette mielialakonsultin saapuvan ”tiimipäivään”; ottakaa lopputili, jos vain on mahdollista, mutta ainakin alkakaa etsimään uutta duunia. Mielialakonsultti on merkki siitä, että työnantajanne on luovuttanut.

Negatiivisen ilmapiirin myrkyllisyydestä puhutaan paljon, mutta aivan yhtä paljon meidän tulisi puhua positiivisen ilmapiirin myrkyllisyydestä. Kipu, suru, vihaisuus ja ärtymys kuuluvat elämään siinä missä nautinto, ilo, onnellisuus ja riemukin. Jos ympärillä tulee esittää ainoastaan jälkimmäisiä, niin ollaan luovuttu rehellisyydestä ja elämästä. On kohteliasta vastata hymyyn hymyllä, mutta on päiviä jolloin mieli on musta. Kohtelias voi olla, mutta sen ei saa antaa olla mielen mustuuden tiedostamisen tiellä. Kun toinen ei vastaa teidän iloiseen hymyyn samalla intensiteetillä, niin ymmärtäkää hänen olevan elävä olento. Te ette hymyllänne muuta maailmaa. Se ei ole syy jättää hymyilemättä, kun hymyilyttää, mutta ei se mikään taikatemppu ole jolla maailma ympärillänne muuttuu muuksi kuin se oli jo ennen hymyänne.

Negatiivinen ajattelu ei ole parempaa kuin positiivinen ajattelu. Kummatkin ovat osa ajattelua. Ajatuksen tulevat ja menevät. Niihin tarrautuminen on se virhe, joka lopulta ottaa elämän irti elämästä. Aikakauteemme liittyvä positiivisen ajattelun korostaminen on myrkkyä elämälle. Se pyrkii tuputtamaan meille turhat luulot omasta itsestämme. Negatiivinen ajattelu taas haluaa viedä meiltä kaikki elämän hallinnan mahdollisuudet.

Sosiaalinen media on positiivisen ajattelun suuri maailman näyttämö. Jokaisesta pienestäkin elämäntilanteesta tehdään mahtava spektaakkeli, koska meidän jokapäiväinen lounaamme on tekotaiteellisen filtterin läpi otettavan kuvan jakamisen arvoinen. Kännykällä kuvatuista videopätkistä amatöörimäisesti leikattu video on juuri se merkittävä aikalaiskuvaus, josta pitää tehdä vlog-postaus vaikka itse asiassa siinä istuttiin sohvalla ja puhuttiin asioita, joista jokainen osaa puhua.

Jokainen elämä on merkittävää ja arvokasta, mutta jokainen elämästä tehty tallenne ei omaa samaa arvoa. Ja kuinka moni teistä kaverinne uudesta profiilikuvasta laikanneista oikeasti piti kuvaa hienona? Tai edes piti sitä uutta kampausta parempana kuin entistä? On ihan kohteliasta olla ilmaisematta negatiivista mielipidettä, mutta sosiaalisen median keinot tuottavat pelkkiä positiivisen ajattelun ilmauksia. Vai mitä luulette? Tuleeko Facebookiin koskaan ”neutraali” -vaihtoehtoa ilmaista suhtautumista postaukseen? Reagoimatta jättäminen ei ole sama, koska sitä ei sosiaalisen median kentässä ole olemassa. Se ei näy missään.

Positiivinen ajattelu on myrkkyä, joka irtaannuttaa meidät elämästä. Sen todellinen päämäärä on kuolema ennen kuolemaa. Sama päämäärä on negatiivisella ajattelulla. Elämä on muualla. Maailma ei muutu ajattelemalla positiivisesti. Se voi helpottaa hetken. Saman vaikutuksen saa polttamalla crackia. Jos haluaa pidemmän vaikutuksen, niin suosittelen heroiinia. Lopputulos on sama – ollaan elämää paossa. Elämän ei tule olla helppoa, vaan vaikeaa. Se on haaste, joka meille heitetään syntymässä ja tuo kaksintaistelu loppuu, kun hengitämme viimeisen henkäyksemme. Sen jälkeen ei ole mitään. Viimeinen pääteasema, jonka jälkeen ei ole mitään. Siinä elämämme salaisuus, joka ei ole mikään salaisuus, vaan itsestäänselvyys. Älä pakene tätä, koska se on turhaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s