Dangerous but worth the risk

Koska aikaa on kulunut tarpeeksi, niin nykyään voi kuunnella 80-luvun tukkaheviä ihan sillä tavalla ironisen retrosti. Viime aikoina olen luukuttanut Spotifysta vanhoja nuoruusvuosien sankareitani pieni kyynel koko ajan silmästä tunkien. Ei niiden musiikillisten ansioiden takia, vaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että noista ajoista on jo neljännesvuosisata. Olen tulossa vanhaksi. Mutta vaikka vanhenen ja harmaannun, niin en ole antanut itselleni lupaa aikuistua. Ei. Ei. Ja vielä kerran ei.

Yksi nuoruusvuosien suurista sankareista oli Ratt. Joiden ”Dangerous but worth the risk” -biisi on kiemurrellut korvamatona korvieni välissä parin päivän ajan (on muuten totta, että biisin kuunneltua kerran, se poistuu kiermultelemasta). Chuck Klosterman taisi olla ainoa, joka noteerasi Robbin Crosbyn kuoleman, joka sattui tapahtumaan saman vuorokauden aikana kuin Dee Dee Ramonen kuolema. Rattin ja Ramonesin musiikillisista ansioista voidaan olla vähän mitä tahansa mieltä, mutta pitää muistaa, että Rattin menestyneimmät levyt (Out of Cellar, Invasion of Your Privacy ja Dancing Undercover) myivät jokainen enemmän kuin koko Ramonesin tuotanto yhteensä. Siitä huolimatta yksi Rattin keskeisimmistä biisintekijöistä jäi sen suurempaa median huomiota kuollessaan AIDSiin 2002.

Tämä ei ole mikään puolustuspuhe 80-luvun tukkaheville. Ei sitä voi mikään puolustella, mutta muistutus siitä, että joskus se oli tosi merkittävää valtavirtaa ja meistä moni kuunteli sitä ilman sen suurempaa itsekritiikkiä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s