Fear & Loathing: Helsinki – Tukholma – Helsinki

Länsinaapurin pääkaupunkiin matkustaminen on virkistävää. Lautalla matkustaminen antaa heti ensimetreillä hyvän näkymän tiettyyn ”unelmatehtaaseen”, jota kohtaan tuntee vieraantuneisuutta miltein jokaisella osa-alueella. Pahvisesta portista sisään astuessa tyhmää hymyä pitävä kameramies yrittää ottaa meistä kuvan. ”Ei. Minä en halua, että minusta otetaan kuvaa. Jos te haluatte ottaa jokaisesta matkustajasta kuvan, niin tehkää se kulisseissa. Please”.

Illallisella lähipöydissä tapahtuu. Yhdessä pöydässä mies alkaa uhoamaan vaimolleen ja heittää uhoaan korostaakseen sormuksen sormestaan. Parin minuutin kuluttua hän konttaa lattioita etsien kadonnutta sormusta. Toisessa pöydässä kaikkien ruokarauhaa terrorisoi kovaääninen tantta, joka kehuu laulaneensa nuorena Kekkoselle vaikka ei osaakaan laulaa. Hänen äänensä ärsyttävyyden huomioon ottaen tunnen sääliä Urkki-vainaata kohtaan.

Yökerhossa voi ostaa ”Luxus-drinkin” ja saada mahdollisuuden osallistua ”Haluatko Luxus-risteilylle” tietokilpailuun. Kuinka omaperäistä. Baarimikko ei osaa tehdä ”Dry Martinia” oikein.

tukholma01.jpg

Tukholmaan saapuessa kännykkä ilmoittaa minut tervetulleeksi Ruotsiin ja automaattinen ajan tarkistus asettaa kännykän kellon Ruotsin aikaan. Kiitos. Tunnen itseni tervetulleeksi.

tukholma02.jpg

Södermalm on Tukholman Kallio sillä erotuksella, että sieltä löytää paljon enemmän pikkukauppoja, joiden hyllyillä lojuu ihan oikeasti ostettavaa tavaraa. Valitettavasti hinnat eivät eroa juuri laisinkaan Helsingin hinnoista. Helsingissä 130€ maksaneet rock T-paidat olisi saanut matkaansa 1099 kruunulla. Silti liiiiiiian kallista.

tukholma03.jpg

Södermalmilla tuntui olevan jokaisessa korttelissa vähintään yksi Sushi-baari. Suomeen muuttaneet vietnamilaiset voisivat lopettaa niiden kiinalais-ruokaloiden perustamisen ja alkaa perustamaan sushi-paikkoja (kun kerran näyttää siltä, että vietnamilainen keittiö ei mene Suomessa kaupaksi). Sushin tulee olla halpaa ja helppoa pikaruokaa eikä mitään kallista pseudo-gourmet’a.

tukholma04.jpg

Tukholman metroasemat eivät hyppää silmille katukuvassa samalla tavalla kuin Helsingissä. Kun tutkii kaupungin metrokarttaa, niin tulee vääjäämättömästi mieleen, että kotikaupunkini ylimitoitetut asemat (varsinkin Hakaniemessä) yrittävät huutaa: ”Katsokaa kaikki! Meilläkin on metro.” Kulkeehan siinä jopa kaksi linjaa, jotka kumpikin pysähtyvät miltein samoilla asemilla.

tukholma05.jpg

On yksi asia, mitä tukholmalaiset eivät todellakaan osaa – liikennekuri. On enemmän sääntö kuin poikkeus juoksennella suojatiellä punaisia päin ja autoilijatkin noudattavat sääntöjä vähän niin ja näin. Tätä en todellakaan halua saada kotikaupunkiini. Punainen tarkoittaa pysähtymistä ja vasta vihreällä mennään eteenpäin. Tämä pätee niin autoilijoihin kuin jalankulkijoihin.

Helsingissä kännykkäni ilmoittaa raitiovaunussa, että ajan automaattinen tarkistus ei toimi. Onneksi shoppailu rakkaani kanssa oli niin hauskaa ja siistiä. En kykene edes harmistumaan muistutuksesta, että kotimaani ei ole mikään tietotekniikan suurvalta.

8 vastausta artikkeliin “Fear & Loathing: Helsinki – Tukholma – Helsinki

  1. Olisipa syytä oppia, ettei Vietnamissa sushia syödä. Niinpä, sushiravintoloitsijaksi Suomen vietnamilaisista ei tule.

    Tosin oikea vietnamilaista phö-keittoa olisi kivaa saada Helsingin ravintoloista. Olisiko kenestä Suomen vietnamiliasista perustamaan Phö Hoa -ketjuravintoloita Suomeen?

    Tykkää

  2. Jaakko,

    Tarkoitinkin verrata näitä Tukholman sushi-paikkoja Stadin kiinalaisiin ja kebab-paikkoihin. Jos siis niistä edes osa muuttuisi keskinkertaisiksi sushi-paikoiksi, niin olisin tyytyväinen. Kun pitää pikaruokaa popsia, niin huonokin sushi voittaa Stadissa tarjottavan kebabin.

    Ja tekisi hyvää saada sitä huonoakin sushia pelkästään terveellisyyssyistä 😉

    Tykkää

  3. Sushin saatavuutta pitäisi kyllä parantaa, ei sen väliä kuka sen nigirin vääntää kunhan maku on hyvä 🙂

    Tykkää

  4. Unohtuipa kommentoida ruokakulttuuria ja metroa. Eli metrosta en oikein ole samaa mieltä, jos miettii vaikka tukholman t-centralenia: valtava tori, jossa on kauppoja ja metrokylttejä tungettu joka koloon. Paikka on vieläpä melko sotkuinen, kuten monet Helsingin metroasemat.

    Mitä ruokakulttuuriin tulee, täytyy sanoa että länsinaapurimme on edellä. Suomalaiset kun eivät oikein ravintoloissa käy, ja siksei tarjontaakaan juuri ole. Mutta onhan helsingissäkin monia hyviä esimerkiksi nepalilaisia ravintoloita.

    Tykkää

  5. Heh, edellisen postauksen linkkiin liittyen suosittelen lämpimästi SF Anytime -palveluun tutustumista. Kielioppi ja pöhköt tekniset vaatimukset eivät ole kehittyneet ainakaan parempaan suuntaan.

    ”Tietokoneesi asemoinit eivät muutu. Jos testit onnistuvat hyvin, yritämme näyttää krypteerattu elokuva”, opastaa mm. Firefoxilla surfaavia näppärä opastusosio, jonka kaikilla alasivuilla on vähintään jonkinlaisia kirjoitusvirheitä.

    Osaa ne länsinaapurissakin ryssiä, kun oikein yrittävät… ;D

    Tykkää

  6. Ruotsissa asuneena toteaisin vaan, että länsinaapurissa on jalankulkijan täysin laillista kulkea päin punaisia, jos autoja ei risteyksessä pyöri. Näyttää kyllä toikkaroinnilta tottumattomalle, ymmärrän hyvin. itselläkin kesti aikaa tottua maan tavoille, vielä kun oppisi niiltä pois… 🙂

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.