Laetita

Sekalaista

On suorastaan hämmästyttävää, että niin blogosfäärissä kuin lähimpienkin (osa blogosfääristä alkaa jo tuntua myös lähimmäisiltä) piirissä on juuri nyt meneillään jokin negatiivisten kokemusten aalto. Se kuuluu elämään. Mutta niin kuuluu ilokin. Ilo on elämää eteenpäin ajava voima, joka on huomattavasti laajempi ilmiö kuin komedian edessä koettu naurun röhähdys. Nojaan taas omaan oppi-isääni ja pyhyyden kuvaani Benedictus de Spinozaan:

”Ilo on ihmisen siirtymistä vähäisemmästä suurempaan täydellisyyteen.” (affektien määritelmä Etiikka III ”laetita”)

”… elämme jatkuvassa muutoksessa ja meitä kutsutaan onnellisiksi tai onnettomiksi aina sen mukaan, muutummeko parempaan vai huonompaan suuntaan.” (Etiikka V prop. XXXIV huom.)

Ilon kautta eteenpäin vaikka välillä tuntuu siltä, että ei tästä perkele mitään tule. Kyllä siitä tulee. Ajatus kehittymisestä kohti suurempaa täydellisyyttä parantaa oloa huomattavasti. Ja huomioikaa, että Spinoza puhuu siirtymisestä täydellisyydestä toiseen. Jokainen meistä on täydellinen, mutta noita täydellisyyksiä on monia … aina on vaihtoehtoinen mahdollisuus, joka voidaan aktualisoida. Uskokaa minua … Joissakin asioissa voi sanoa olevansa oikeassa.

Julkaissut Janne Toivoniemi

Julkaistu

10 vastausta artikkeliin “Laetita”

  1. Ihanaa, monet täydellisyydet. Kiitos muistuttamisesta. (Käsite ”täydellisyys” kokee kyllä tuossa hienoista inflaatiota, mutta ajatus on niin vapauttava, että siitä viis! Ajatus yhdestä ainoasta mahdollisesta täydellisyydestä on niin tylsä ja musertava.)

    Tykkää

  3. Siksi onkin hyvä että muistutat. On käynyt joskus mielessä, että Laetitia voisi olla Eufemiaakin mainiompi nimi.

    Tykkää

  4. Mua ei tarvitse kahta kertaa kehoittaa kehumaan Spinozaa ja hänen ajattelunsa vapauttavaa vaikutusta ihmisiin. Mutta eipä tuo Eufemiakaan mikään huono nimi ole.

    Tykkää

  5. Ilmottaudun ja kiitän muistutuksesta minäkin. Noilla Spinozan ajatuksilla on ollut elämässäni huikea siivittävä vaikutus.

    Tykkää

  6. On hienoa, että ajatukset voivat siivittää joitakuita. Olen minäkin aikani koettanut opiskella filosofiaa, mutta mikään ei tuolla tavoin ”kolahtanut”. Ehkä olen vain ollut masentunut.

    Tykkää

  7. Timo,

    Meistä jokainen löytää sen oman jutun lopulta. Se ei välttämättä ole vaan filosofiaa. Kunhan on avoin kaikille mahdollisille merkeille, mitä ympärillä pörrää, niin jostain se löytyy. Pitää vaan oppia lopettamaan etsiminen ja oppia löytämään.

    Tykkää

  8. Mutta missä on se ihmisen omistusoikeus siihen juttuun, jonka sattuu löytämään? Raskas narsistisuuteni nähkääs vaatisi absoluuttisen omaa juttua…

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.