Humanisti nostaa päätään

Helsingin Sanomissa oli kulttuurisivuilla oli arvostelu Kari Enqvistin teoksesta Vien rucolan takaisin. Jo vuosia Enqvistin jorinoita seuranneena alkoi taas ottamaan päähän tuollainen ilmaan huitominen. Itse teosta en ole lukenut, mutta aikaisempiin kirjoituuksiin tutustuneena samaa vanhaa virttä Kari-boy taas vääntää.

Itse humanistisen koulutuksen saaneena henkilönä jaksan aina ihmetellä, että mistä Enqvist oikein puhuu. Itse en hänen paasaamiaan humanisteja ole tavannut. Missä he ovat?

Ja sitten päästään tähän ”postmoderniin”. Mitäköhän kyseisellä termillä oikein milloinkin tarkoitetaan? Itselleni jää aina aika hämäräksi, mitä sillä tarkoitetaan. Puhutaanko arkkitehtuurista, kulttuuritutkimuksesta, kuvataiteesta vaiko amerikkalaisesta ranskalaisen filosofian tulkinnasta? Jälkimmäinen tapaus on minulle kaikkein tutuin. Valitettavasti näillä postmodernin kriitikoilla ei ole oikein hallussa se tosiasia, että amerikkalaisten tulkinnalla ranskalaisesta nykyfilosofiasta ei välttämättä ole mitään tekemistä itse ranskalaisen nykyfilosofian kanssa.

Mutta joo. Palataan maan pinnalle. Blogosfäärissä on jotain katkeraa tilitystä SchizoBlogin listamenestyksestä sekä mediaseikkailuistani (toim. huom. ei linkkejä ankeisiin sivustoihin). Tähän voin vain siteerata todellista elämänfilosofia David Lee Rothia:

Valitettavasti jälkimmäinen kriitikkoni ei ole tyttöystävää nähnytkään …