Kirjameemi

Kyllä. Minäkin tartun Silmänkääntövankilan aloittamaan kirjameemiin (Misu ja Nea listaavat myöskin). Eli 10 kirjahyllyni rakkainta kirjaa.

  1. Henry Miller: Kravun kääntöpiiri
    Millerin seksin kyllästämän ja intohimoisen elämän kuvaus Pariisissa. Teos sisältää häkellyttävän ja humalluttavan kuvauksen vedestä humaltumisesta.

  2. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
    Saatana todellakin saapuu Moskovaan ja pistää asiat sekaisin oikein kunnolla. Kirja sisältää myös yhden liikuttavimmista rakkauskertomuksista. En muista koska olisin nauranut ja itkenyt yhtä paljon lukukokemuksen aikana. Kirjan kissa on yksi kirjallisuushistorian siisteimmistä otuksista.

  3. Benedictus de Spinoza: Etiikka
    Spinozan ajatuksia on helpompi ymmärtää väärin kuin oikein. Minulle Spinozan ajatukset ovat kahleiden avaamisen instrumentteja.

  4. Gilles Deleuze & FÈlix Guattari: l’Anti-ådipe
    Skitsoanalyysin perusteos sekä perinpohjainen manuaali oman sisäisen natsin tappamiseksi.

  5. Nick Land: The Thirst For Annihilation
    Sekopäisin ja samalla selkein näkemys elämästä. Samoin hyvä manuaali tuhota pikku-Hitler sydämestä.

  6. Friedrich Nietzsche: Näin puhui Zarathustra
    Klassikko, joka ei tarvitse esittelyjä. Luen Zarathustran vähintään kerran vuodessa.

  7. Charles Baudelaire: Pahan kukkia
    Kauneinta, mitä kirjaimista ihminen on koskaan tehnyt.

  8. J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa
    Nuoren miehen seikkailu ja kasvu sekavan maailman sykkeessä. Tämä kirja muutti elämäni lapsena. En ole koskaan katsonut maailmaa samalla tavalla tämän jälkeen. Voimakkain lukukokemus elämässäni. Olin niin herkkä silloin joskus.

  9. Hunter S. Thompson: Suuri hainmetsästys
    Ase- ja huumehullun gonzo-journalistin kootut paperit. Etkö tiedä mitä gonzo on? Lue tämä kirja, niin ei tarvitse enää kysyä.

  10. S. E. Hinton: Me kolme ja jengi
    Toinen merkittävin lukukokemus elämässäni. Vieläkin Hintonin teos vie mielen jonnekin 10 – 12 -vuotiaan mieleeni.

Koko kotikirjastoni ei ole enää täydellinen. Osa on vanhempien luona ja osa ullakolla. Pieni osa näyttää myös kadonneen jonnekin. Jos omatunto pistää rintaan, niin palauttakaa kirjani!

4 vastausta artikkeliin “Kirjameemi

  1. Kravun kääntöpiiri oli kova juttu kun olin lukiossa. Tässä varmaan näkyy naisten ja miesten ero: en usko että kukaan aikuinen nainen vaivautuisi lukemaan Henry Milleriä. Tai ainakaan vakavasti. Kyllä mäkin joskus edelleen selailen Milleriä, mutta kun se uho vain huvittaa niin minkäs teet..

    Me kolme ja jengi oli mullekin merkittävä lukukokemus, itkin, nauroin ja rakastuin. Tiesitkös muuten että S.E. Hinton on nainen? Eipä silti että sillä mitään vaikutusta mihinkään olisi.

    Zarathustra on hyllyssä muttei merkitse mulle paljoakaan. Palailen siihen(kin) aika ajoin kyllä.

    Tykkää

  2. Yritäpä lukea Milleriä uudestaan lähinnä kirjallisista näkökulmista. Ehkä uho on naiivia, mutta kielen soljuvuus ja teemojen ”nestemäisyys” ainakin kolahtavat minulle edelleen. Ja Millerin elämäninto tarttuu kaikesta uhosta riippumatta.

    Tykkää

  3. Eikö kaikki etukirjaimilla kirjoittavat kirjoittajat ole naisia? Kirjallisuushistorian salanimet ovat vain jäävuoren huippu. Sanovaa on että viime vuosien myydyintä kirjaakaan, joka sattuu olemaan naisen kirjoittama, ei ole uskallettu myydä etunimillä.

    Tykkää

  4. Once again.

    And so goes another round of the bash. Sometimes I don’t even remember why I get out of bed in the morning. But I guess it’s too late to reverse the decision.

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.