Luova luokka ja bloggaaminen

Sekalaista

Richard Floridan teos The Rise of The Creative Class alleviivaa luovien ammatinharjoittajien merkitystä talouden kehityksessä. Hänen mukaan kaupungit, joissa on väkilukuun nähden enemmän luovan työn tekijöitä tulevat kukoistamaan lähitulevaisuudessa.

Kiistanalaisin Floridan teoriassa on hänen indeksointi, jossa lasketaan kaupungeille pisteitä sen mukaan miten siellä on luovaa luokkaa. Tämä ei välttämättä toimi kovinkaan hyvin Yhdysvaltojen ulkopuolella, mutta kuvastaa hyvin muutosta teollisesta yhteiskunnasta kohti informaatioyhteiskuntaa.

Ja nyt tietenkin on löydetty korrelaatio Floridan indeksin ja blogien lukumäärän välillä. Tällaisiin rinnastuksiin tulee aina suhtautua terveellä kriittisyydellä, mutta ei savua ilman tulta. Bloggaaminen on vielä varsin nuori ilmiö, jonka pitkäaikaisempia vaikutuksia on vähän vaikea lähteä vetelemään, mutta varmasti jotain yhtäläisyyttä luovan luokan ja bloggaamisen välillä esiintyy. [via Smart Mobs]

Huomattavasti mielenkiintoisempaa huomiossa on verkkoyhteisöjen ja -toiminnan lokaalisuuden korostaminen. Verkosta puhuttaessa Suomessa tunnutaan aina ajattelevan valtakunnallisella tai globaalilla tasolla. Paikallisuus kuitenkin jyllää tälläkin saralla. Wi-Fi rökittää paikallisella tasolla 3G:n, koska kahvilassa istuessa netissä surffailusta ei haluta maksaa operaattoreille sentin senttiäkään. Testausasteella oleva Wi-Max näyttää aiheuttavan lisää ongelmia operaattoreille, jotka jaksavat jankuttaa koko maan kattavan verkon eduista. Kaupungissa asuvalle tämä ei välttämättä ole niin suuri etu.

Ja tässä en nyt yritä vähätellä haja-asutus alueiden ongelmia. Mutta siitäkään huolimatta en näe syytä, että minun tulisi maksaa jollekin operaattorille siitä, jonka voi saada ilmaiseksi.

Julkaissut Janne Toivoniemi

Julkaistu

6 vastausta artikkeliin “Luova luokka ja bloggaaminen”

  1. Kommenttina tohon ”miksi maksaa jos saa ilmaiseksi”, kuten sanonta kuluu ”there’s no free lunch”. Jonkun on aina maksettava sähkö, laitteet, tietoliikennmaksut jne. Ts. puhuttaessa ilmaisista nettiyhteyksistä jne. tunnutaan unohtavan, että joku nekin joutuu maksamaan. Usein maksajana toimivat loppujenlopuksi asiakkaat, jotka maksavat ”ilmaisen nettiyhteyden” takaisin kaliimpina tuotteina, veroina tai lempikahvilan konkurssiin menona… Joo, yksittäinen asiakas voi onnistua keplottelemaan niin, että saa kaikki hyödyt olemalla maksamatta mitään, mutta silloin muut joutuvat maksamaan enemmän. Henk. koht. en ole koskaan pitänyt kauhean pahana sitä, että maksan asioista, joita haluan ja joista pidän. Totta kai on kivaa saada asioita ns. ilmaiseksi, mutta se tarkoittaa hyvin usein sitä, että joko joudun tinkimään palvelun tasosta tai maksamaan jostain muusta asiasta enemmän. Tämä ei siis ollut moraalinen kannanotto, vaan ”ilmaisuuden” herättämä havainto.

    nimim. Yksityisyrittäjä Uudeltamaalta 🙂

    Tykkää

  2. Tuntuu siltä, että verkkoyhteisöjen ja varsinkin sen jäsenten luovuus korostaisi keinoja toimia verkossa ilmaiseksi.

    Siis keksitään tekniikoita, joilla voidaan ohittaa kaikki estävät tekijät; esim. verkkomaksu.

    Mielestäni tätä suurta luovuutta, näin varmaan myös tehdään, tulisi käyttää yhteiseksi hyväksi, vaikka saisitkin verkkosankarin maineen ohittaessa kaikki maksuja vaativat.

    Tykkää

  3. Ilmaisen nettiyhteyden saaminenhan ei vaadi kuin sen, että joku (esimerkiksi sen kahvilan vieressä asuva) avaa oman DSL/kaapeliyhteytensä WLAN-purnukan kautta yleiseen käyttöön. Eli tuollaista kaupunkilaisjärjellä toteutettua kohteliaisuutta: kun minä tarjoan nettiyhteyttä tässä, niin ehkäpä joku toinen tarjoaa samaa minulle jossakin toisaalla. Ei ole keneltäkään pois.

    Tykkää

  4. Siis tuo letkautus ”ilmaisuudesta” tarkoitti sitä mitä Kari yllä sanoi. Jos sitä nyt viilaisi tarkemmin, niin ”miksi maksaa jostain enemmän kun vähemmälläkin pärjää”?

    Tällä minä yritin siis tarkoittaa sitä, että operaattorit yrittävät kaikin mahdollisin keinoin repiä rahaa sieltä, missä sama toiminto voitaisiin toteuttaa asiakkaalle halvemmalla.

    Esim. kahviloissa olevat Wi-Fi spotit eivät maksa kahvilan pitäjälle juuri mitään kun otetaan huomioon se kilpailuetu, joka sillä saavutetaan sellaisiin kahviloihin, joilla kyseistä palvelua ei ole tarjota. Samoin Starbucksin emämunaus oli yrittää ottaa maksua Wi-Fin käytöstä. Persnettoa tuli miljoona kaupalla, koska ihmiset menivät sinne missä sai surffata ilmaiseksi ja maksujärjestelmän pystyttäminen oli huomattavasti kalliimpaa kuin itse spotien pystyttäminen.

    Tätä siis tarkoitin ilmaisuudella. En todellakaan yrittänyt rohkaista varastamiseen tai lakien kiertämiseen.

    Tykkää

  5. Just joo. Näin selitettynä olen samaa mieltä, tartuin ehkä liikaa merkinnän viimeiseen lauseeseen. Olen ehkä viime aikoina törmännyt turhan usein muualla (niin netissä kuin netin ulkopuolella) asenteeseen, ettei mistään olla valmiita maksamaan, ja jos jotain saadaan ilmaiseksi, niin sitten vielä valitetaan laadusta. 8) Olen toki itsekin kiitollinen, jos kaupungissa käydessäni saan käyttää ilmaiseksi nettiä, kun haja-asutusseudulla asuvana maksan omasta ADSL:stäni ihan riittävästi.

    Onko Helsingissä muuten muita kahviloita/baareja/ravintoloita kuin Rytmi, jossa on ilmainen wi-fi?

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.