Kirjallisuutta

Joep P.M.Schrijvers: Valtapelit työelämässä. Vehkeilyn ja juonittelun taito. Rastor Business Library. 2003.

Hollantilainen yrityskonsultti ja tutkija Joep Schrijvers väittää, että itse kunkin olisi syytä oppia tulkitsemaan yrityksissä puhuttavaa puhtokieltä. Puhtokieli painottaa yhteenkuuluvuutta ja arvojen merkitystä.

Puhtokielen taitureita ovat johtajien lisäksi myös henkilöstökonsultit. Resurssikartoitusten, enneagrammien tai työtyylien määrittelemisen kautta he eivät suinkaan tue työntekijöidensä henkistä kasvua, vaan pyrkivät siihen, että työntekijät paljastavat työnantajalle omat pelkonsa, heikkoutensa sekä sisimmät toiveensa. Todelliset tarkoitukset hämärtävä puhtokieli palveleekin nimenomaan yritysjohdon etua, kun taas ”rottakieli” riisuu puhtokielen kermakuorrutuksestaan.

Puhtokielellä ilmaistuna yrityksen palveleva johtaja valmentaa, inspiroi ja sitouttaa tarmokkaasti henkilökuntaansa. Rottakielelle käännettynä sama asia kuuluu niin, että pomo hengittää niskaan, manipuloi ja dominoi hyväuskoisia alaisiaan uskomaan, että työn ja vapaa-ajan rajan kuuluukin hämärtyä. Niinpä työn kivuuteen ja vauhdin hurmaan uskovat, keskittymiskyvyttömät ja helposti manipuloitavat alaiset raatavat ilmaiseksi ylitöissä.

Työntekijän ei tule missään tapauksessa paljastaa työnantajalle sisimpiä toiveitaan, painottaa Schrijvers. Työelämä on peliä, jossa selviytyäkseen jokaisen tulisi kehittää itsessään piileviä rottaominaisuuksia ja taitoja. Näitä ovat vehkeily, liittoutuminen vihollista vastaan, pelkojen lietsominen ja liennyttäminen, hovin jäsenten tunnistaminen, valttikorttien tehtailu, tiedon pihtaaminen ja oman aseman korostaminen.

Politikointi kuuluu olennaisena osana organisaatioon, ja kun politikointi torjutaan puhtokielen avulla, on kysymys utopismista. Vaikka todellisuus koetaan juonitteluna jopa tiimityössäkin, viralliset kertomukset todellisuudesta todistavat aivan erilaisesta, siloisesta maailmasta. Schrijversin mukaan utopismi on nyt levinnyt yhteiskuntateorioista myös organisaatio- ja muutoskonsulttien ja etenkin yritysjohtajien höpötyksiin.

Kirjaan sisältyy oivaltava tyypittely työelämässä vaikuttavista peloista. Schrijvers käyttää tämän pohjana Hannah Arendtin tekemisen kolmijakoa: työ, valmistaminen ja toiminta. Näitä mukaillen työelämälle ovat ominaisia työpaikan menettämisen ja tuhoutumisen pelko, asioiden pieleen menemisen pelko sekä ulkopuolelle sulkemisen ja torjutuksi tulemisen pelko.

Schrijversin rotaksi tulemisen opas on koettu bisnesmaailman sisällä raikkaaksi poikkeukseksi, mutta ainakin tämän yhteiskuntatieteisiin suuntautuneen lukijan mielestä tuntui siltä että kirjan ajatukset ovat jo aika tejokkaasti kierrätettyjä. Reilusti kirjan kirjoittaja tunnustaakin velkansa muun muassa Machiavellille.

Lukuvauhtinsa hiljentämiseksi kirjan lukija voi pysähtyä tekemään itselleen rottatestin, joka Schrijversin mukaan on muiden luonnetestien tapaan tiukan tieteellinen. Ei siis auta marista.

– Tiia Lammassaari kirja-arvostelu ”Aikalainen”-lehdessä 9/2004, s. 12.