Henkilökohtaista

OK. Aion nyt olla hieman henkilökohtainen. Vasemmassa hauiksessani on elohiiri, joka johtuu viime yönä käydystä puhelinkeskustelusta. Lyhennelmä pääpointeista alla dialogin muotoon puettuna:

– Sä olet äijäytynyt näiden vuosien aikana

– Anteeksi mitä?

– Susta on tullut tollanen äijä

– No voi kuule pikkuprinsessa, mä olen äijä. Oikein kuule äijien äijä.

– Et sä aina ollut

– Pojasta kasvaa mies ja sitten se kuolee. Niin se vaan nyt on maailmassa tää meno.

– Mä en ole …

– Voi vittu! Mä en kuule ala kuuntelemaan joltakin kolmekymppiseltä ämmältä mitään kakskymppisläppää ikuisesta nuoruudesta. Sä olet täysin edesvastuuton ja epäkypsä persoona, joka luulee olevansa jotenkin niin vitun erilainen kuin kaikki. Mä voin kuule kertoa sulle ihan suoraan – tollasia typeryksiä mahtuu kymmenen tusinaan.

– Ei sun tarvitse alkaa huutamaan mulle

– Voi kuule. No more mr. Nice Guy. Sä soitat mulle keskellä yötä ja alat heti aukoo turpaas siitä, kun mä en ole enää sellainen sekopää kuin vielä vuosia sitten. Ja ihan vaan sen takia, etten lähde keskellä yötä hakemaan sua jostain huitsin-vitun-nevadasta

– Ennen sä olisit

– Mun elämä on etenemistä ja jalostumista. Eikä minuna oleminen ole mistää iästä riippuvainen. Silloin oli silloin ja nyt on nyt. Enkä mä kuule kaipaa niitä menneitä ollenkaan. Mä olen tällä hetkellä jossain aivan muualla kuin ennen. Sä jos joku tässä on jämähtänyt paikoilleen elämässäsi, koska sä pidät kynsin hampain kiinni menneestä. Joo. Ja älä ala soittaa suutas siitä, että olet asunut tässä välissä ulkomailla ja matkustat jatkuvasti ja olet tavannut vaikka ketä ja vetänyt vaikka millä nuppis turvoksiin. Sä tiedät aivan yhtä hyvin kuin minäkin, että mä en puhunut mistään saatanan spatiaalisesta paikallaanolosta.

– Kiitos nyt sitten tuostakin.

– Joo. Ole saatana hyvä. Tehdäänpä niin, että lopetetaan tää vitun tyhmä puhelu. Sä deletoit sieltä sun kännykkäs muistiosta mun numeron ja mä teen sun numerolle aivan samoin. Sitten ei tarvitse enää huolehtia kuin siitä, että me ei törmätä kaupungilla. Ja jos vaikka törmätäänkin, niin mä vaihdan kadun puolta. OK?

– Niin. Mutta kun sä olet mulle niin tärkeä.

– Joo. Hirveen liikuttavaa kuulla. Mutta mä paljastan sen tosiasian, että sä et ole enää mulle mitenkään tärkeä. Lähinnä pain in the ass ja mätäpaise mun muistoissa. Hyvästi. Äläkä enää koskaan ota muhun yhteyttä.

Kävin tänään lenkillä. Ennen pystyin juoksemaan dokausillan jälkeen välittömästi aamulla, mutta tänään olin miltein kuolla lenkkipolulle. Ja eilen en juonut kuin muutaman lonkeron. Olen tullut vanhaksi. Mutta oli jo aikakin …