Koin tänään oman Proust-kokemukseni, kun kävin antikvariaattiliike Vihreästä planeetasta hakemassa Ronald Boguen teoksen Deleuze and Guattari (1989). Menin kirjan kanssa Rytmiin selailemaan sen sivuja. Katseeni kulki tutuilla sivuilla ja hetkessä olin imeytynyt reilut 30 vuotta ajassa taaksepäin. Tämä ei ollut seurausta mistään erillisestä lauseesta, vaan juuri tutun tekstin ja sivujen näkemisestä uudestaan. Ronald Boguen teos … Jatka lukemista Kirjojen kertomaa
Ahdistuin kaikkeen mediaan ja päätin kääntyä siitä pois. Mikä voisikaan olla parempaa poiskääntymistä kuin lukea Marcel Proustin massiivista Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjaa. Kymmenen osaa ja 4000 sivua. Siinä saa tarpeeksi etäisyyttä tähän hetkeen. Mutta älkää ymmärtäkö minua väärin. En halua irtaantua ajasta, koska kaipaisin takaisin jotain menetettyä. Päinvastoin! Haluan kääntyä pois median ääreltä, koska juuri … Jatka lukemista Radikaali Proust
Nykyaikainen ihminen on menettänyt tarinan kerronnan taidon. Meillä on kyky rupatella tarinoita, mutta niiden kertominen on lamaantunut. Tämä tulee ilmi tyhjyytenä ja suunnan puuttumisena meidän elämässämme. Tarinoiden kerronta luo yhteisön ja nivoo yhteen elämän irralliset elementit yhdeksi kokonaisuudeksi. Suurin piirtein näin ajattelee Byung-Chul Han teoksessaan The Crisis of Narration (alkup. Die Krise der Narration, 2023). … Jatka lukemista Kadotettu kertomus
Jatkan edellisen postaukseni lopussa esille tullutta ajatusta. Se ei näytä jättävän minua rauhaan. Samalla jatkan sukellusta kotimaisen populaarikulttuurin syvänteisiin. Ajatus pulpahti pinnalle työmatkalla kuunnellessani Iisan kappaletta "Kukaan ei oo kenenkään" (saman nimiseltä albumilta). Kappaleen voi ohittaa perinteisenä ja yksinkertaisena erolauluna tai äidin tunnemaailmaa kuvaavana romanttisena lyyrisenä kuvaelmana suhteessa lapseen, mutta minulle se aiheutti huomattavasti monimutkaisemman ajatusketjun (yllätys, … Jatka lukemista Kukaan ei oo kenenkään
Romanttinen rakkaus on tuomittu epäonnistumaan, koska pohjimmiltaan rakkaus on omien tunteittemme projisointia toiseen. Tästä johtuen me emme koskaan kohtaa toisiamme, joka on edellytys romanttiselle rakkaudelle. Kun olemme lyöttäytyneet yhteen toisen kanssa, alkaa romanttisen rakkauden illuusion taustalta paljastumaan jokapäiväisyys. Toinen ei ole enää mysteeri, vaan kuin ornamentti kotikatumme talon katonrajassa, jota emme ole enää vuosiin huomanneet. Tarvitsemme … Jatka lukemista Marcel Proust ja rakkaudessa epäonnistumisen vääjäämättömyys osa 2
SchizoBlog 