Tämä on ehkä vaikein aihe, josta voin kirjoittaa. Itse asiassa tuntuu siltä, että minun ei pitäisi siitä kirjoittaa. Liian henkilökohtaista. Liian kipeää. Liikaa häpeää. Mutta annetaan mennä, kun on aloitettu. Kaikki alkoi, kun luin suuresti arvostamani Johannes Ekholmin artikkelin ”Hoiva on miehen työ”. Kuvaan sopii, että kirjoitus on julkaistu feministisessä Tulva -lehdessä. Kirjoituksessa Ekholm katsoo, … Jatka lukemista Misogynian poika
Noin kaksi viikkoa sitten kävin pitkällisen ja piinaavan keskustelun Silmätön raivo -teoksestani. Ennen keskustelua olin vielä varma teoksestani, mutta sen jälkeen olen päättänyt haudata kyseisen teoksen epäonnistuneena. Se jääköön itselleni muistutukseksi siitä, kuinka oman teoksen äärelle voi sokeutua vuosiksi. Tässä käyty keskustelu dialogimuodossa. Olenhan dialogin kirjoittajana mestarillinen. Ei ole oma mielipiteeni vaan yleisesti tunnustettu tosiasia. … Jatka lukemista Lukijan ja kirjailijan välinen dialogi
Helsingin yliopisto on tehnyt strategisen virheen, joka tulee kummittelemaan pitkään. Rosebudin häätäminen Kaisa-talon kivijalasta ja Rustan tuominen sen tilalle on symbolinen isku suomalaiselle sivistykselle. Vielä pahempaa: yliopisto on pilannut maineensa tavalla, johon sillä ei olisi ollut varaa. Helsingin yliopiston johto on aiheuttanut mittavan mainehaitan Rusta-sekoilussaan. Ei riitä, että yliopisto on toiminut kaikkia periaatteitaan vastaan, vaan … Jatka lukemista Suomalaista sivistystä romuttamassa
Antti Nylénin puheenvuoro tänään Käänne-festivaaleilla pysähdytti. Hän sanoi, että meillä on äidinkieli, jonka kautta me olemme sidottu isänmaahamme. Olen suomalainen, halusin sitä tai en. En voi muuttua ranskalaiseksi tai ruotsalaiseksi. Tämä on niin ilmeistä, että sen ääneen sanominen suorastaan järkytti. Keskustelun aiheena oli "Onko lukeminen menettänyt merkityksensä?" Keskustelu kulki pitkälti lukemisen ja ansaitusti nykyisen kulttuurille … Jatka lukemista Äidinkieli, isänmaa ja rituaali-itsemurha
Viime viikolla Helsingin Sanomissa Juha Vuorinen ihmetteli, kun nuoret eivät enää osaa lukea kirjoja. Nuorten lukuinto on romahtanut ja se on jo jonkinasteinen kansallinen hätätila. Jyrki Lehtola taas vastasi omalla sarkastisella tyylillään, että Vuorinen on muuttunut kirjallisuusaikuiseksi, joka ei osaa kuin päivitellä nuorten lukemattomuutta. Nuorten lukuinnostuksesta ollaan huolissaan, mutta mitään hyviä syitä lukea kirjoja ei … Jatka lukemista Kirjallisuus ei ole itseisarvo – vaan vastarintaa
Olen viimeisen vuoden aikana kirjoittanut usein aikakautemme typeryydestä. Ja edelleen katson, että tämä seurausta aikakautemme hyperkapitalismista, koska kapitalismi on olemuksellisesti vähä-älyistä. Ja aion osoittaa sen tässä kirjoituksessa. Sain tähän aiheeseen sytykkeen kahdesta hyvin erilaisesta lähteestä, mutta niistä kummatkin tavallaan käsittelevät samaa asiaa, kun kaivaa syvemmälle pinnan alle. Pidän toista näistä lähteistä itse asiassa erittäin merkittävänä … Jatka lukemista Aseistettu typeryys ja antikristuksen paskatsunami
On sanottu, että alkoholi on niille, joille tämä maailman on liikaa; huumeet niille, joille maailma ei riitä. Kuulun ehdottomasti jälkimmäisiin. Mutta maailman riittämättömyys ei voi olla ilman maailman painon tunnetta. On kuitenkin suuri ero tuntea tämä paino ja vajota sen seurauksena prosessin keskeytymiseen, estymiseen tai tukkiutumiseen. Minun ykköshuumeeni on aina ollut kirjallisuus ja kirjoittaminen. Lapsena … Jatka lukemista Kirjallisuus, kirjoittaminen ja elämä
Filosofian historia on täynnä pieniä yksityiskohtia filosofien henkilökohtaisesta elämästä, jotka suurin osa ammatifilosofeista sivuuttavat merkityksettöminä. Etenkin suomalaisessa filosofiassa tämä filosofian historian laiminlyönti on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Mielestäni tämä kertoo suuresta mielikuvituksen puutteesta ja vielä katastrofaalisemmasta puutteesta luovuudessa. Mutta se kotimaisen filosofian filosofisesta kyvyttömyydestä, koska aiheenamme on Spinoza. Ja ennen kaikkea tällä kertaa kohdistamme katseemme … Jatka lukemista Spinozasta: Sub rosa
Mikä on tehokkain tapa pilata kirja? - Paljastaa koko juoni heti alussa. Spinozan Etiikka paljastaa koko kirjan juonen heti ensimmäisen sivun ensimmäisillä riveillä. Oman itsensä syyllä ymmärrän sitä, jonka olemukseen liittyy olemassaolo, eli jonka luontoa ei voi käsittää muuten kuin olemassa olevaksi. (E, I, määr. 1) Tästä koko Spinoan kirjassa on kyse ja tätä koko … Jatka lukemista Spinozasta: oman itsensä syy
Koin tänään oman Proust-kokemukseni, kun kävin antikvariaattiliike Vihreästä planeetasta hakemassa Ronald Boguen teoksen Deleuze and Guattari (1989). Menin kirjan kanssa Rytmiin selailemaan sen sivuja. Katseeni kulki tutuilla sivuilla ja hetkessä olin imeytynyt reilut 30 vuotta ajassa taaksepäin. Tämä ei ollut seurausta mistään erillisestä lauseesta, vaan juuri tutun tekstin ja sivujen näkemisestä uudestaan. Ronald Boguen teos … Jatka lukemista Kirjojen kertomaa
SchizoBlog 