Viimeisen viikon kuumin sosiaalisen median aihe on ollut kiistattomasti #metoo -kampanja. En ole halunnut suuremmin aiheesta avautua, koska väärinymmärryksen vaara on liian suuri. Toisaalta, hurskastelemalla aiheesta liian moni on päätynyt lähinnä keräämään irtopisteitä. Se ei sovi tyyliini. Tästä huolimatta aion syventyä aiheeseen tuonnempana. Sitä ennen tulee kohdistaa katse jo monta kertaa tässäkin blogissa käytyyn aiheeseen. … Jatka lukemista Ihmisarvoisesta elämästä
Olen teini-iästä asti arvostanut Jörn Donneria. Erityisesti hänen suhde Suomeen ja suomalaisuuteen on ollut yksi yhteen oman käsitykseni kanssa. Suomen 100-vuotisjuhlavuotena me tarvitsemme Jörn Donneria enemmän kuin koskaan. Ja hän ei ole pettänyt meitä. Aikaisemmin tänä vuonna julkaistiin teos SuomiFinland©, joka on tavallaan jatko-osa 50 vuotta sitten julkaistulle Uusi maammekirja – raportti Suomesta (1967). Valitettavasti Donnerin teosta … Jatka lukemista Maammelaulu – #suomi100
Se on aina ollut keskuudessamme, mutta erityisesti viimeisten vuosikymmenien aikana siitä on tullut suoranaista ajattelun oopiumia. Mieliala-, tehokkuus- ja luovuuskonsultit ovat tämän myrkyn kauppiaita. Kirjakauppojen hyllyillä tarjolla olevat elämäntaito-oppaat ja self help -kirjat tyrkyttävät tätä saastetta elämäämme. Ja valitettavan moni meistä lankeaa asetettuun ansaan, koska tätä huijausta ei ymmärretä kieltää lailla. Puhun positiivisesta ajattelusta. Sitä … Jatka lukemista Positiivisen ajattelun myrkyllisyys
Kehitys ei tapahdu mukavuusalueella. Edistyäkseen on mentävä sinne, minne ei muuten tulisi lähdettyä. Viimeisten kuukausien aikana olen yrittänyt kehittää itseäni tutustumalla itselleni vieraisiin maailmankatsomuksiin, filosofioihin ja poliittisiin suuntauksiin. Omaan poteroon kaivautuminen ei enää riitä. Postauksen otsikko on tuttu kaikille Hunter S. Thompsonia lukeneille. Hänen "fear and loathing" -kirjoitukset ja teokset käsittelivät hänelle pelottavia ja inhoa … Jatka lukemista Pelkoa ja inhoa: manosfääri
Viime aikoina on puhuttu paljon eliitistä. Suomalaiseen keskusteluun oman panoksensa toi Karina Jutilan pamfletti Pilaako eliitti Suomen?. Jutila vaikuttaa keskustaa lähellä olevassa Ajatuspaja e2:ssa. Äänenpainoissa tämä tulee erittäin hyvin ilmi. Ehkä sen olisi voinut tuoda voimakkaammin esille itse tekstissä. Se, että keskustalainen ajatusmaailma on minulle vieras, ei ole mitään uutta. Jutilan määritelmien mukaan kuulun itsekin … Jatka lukemista Eliitti ja jälkikristillisyys
Alkuviikosta törmäsin Twitterissä kampanjaan Tissiviikko. Kyseessä on kampanja, jossa naiset haluavat normalisoida rintansa. Ja tässä mielessä kampanjan ideoilla on pointti. Mitään muuta ihmisen kehon osaa ei ole yliseksualisoitu kuin naisten rintoja. Mies voi kulkea julkisella paikalla ilman paitaa, mutta nainen ei. Ei myös mennyt kovinkaan kauan aikaa, kun tämäkin kampanja leimattiin militantti-feministien hyökkäykseksi miehiä vastaan. … Jatka lukemista Kehoon kirjoitetut
Me suomalaiset rakastamme renttujamme. Suurin suomalaisista rentuista on tietenkin Irwin Goodman. Juoppo renttu, joka antoi täyslaidallisen hyville tavoille, herroille ja milloin millekin. Kansan syvien tuntojen ja olojen tulkki. Aito suomalainen mies... koska Irwin on kuollut, niin hänestä ei saa sanoa mitään pahaa. Joten puhutaan jostain ihan muusta, mutta hyvin samanlaisesta ilmiöstä. Yhdysvaltojen seuraava presidentti tulee … Jatka lukemista Haistakaa paska koko valtiovalta
Albert Kingin levyttämä kappale "Born Under a Bad Sign" (1967) on pyörinyt useasti mentaalisella levylautasellani viimeisten viikkojen aikana. Yritän olla kuulostamatta huonolta blues-kappaleen tulkinnalta, mutta Kingin biisin voidaan sanoa kuvaavan viimeisiä kuukausia elämässäni. Olen jo kirjoittanut isäni altzheimerista. Sen myötä äitini horjuva terveys näyttää huonontuneen lopullisesti. Alkusyksyn tuoma toiveikkuus on poissa ja olen taas viettänyt … Jatka lukemista Born Under a Bad Sign
Viimeisten päivien aikana ajatukseni ovat liikkuneet enimmäkseen kahden aiheen ympärillä; myyntipuheen pitämisessä ja sielunkumppanin löytämisessä. Ensimmäinen on ollut mielessä työstä johtuvista syistä ja jälkimmäinen on noussut mieleen, koska Facebook jaksaa muistuttaa, että on kulunut viisi vuotta siitä kun jätin Lauttasaaren kämpän taakseni ja ymmärsin avioliittoni olevan lopullisesti ohi. Aloitan myyntipuheesta. Yksi elämäni suurista "raamatuista" on … Jatka lukemista Myyntipuheesta ja sielunkumppanin löytämisestä
Jatkan edellisen postaukseni lopussa esille tullutta ajatusta. Se ei näytä jättävän minua rauhaan. Samalla jatkan sukellusta kotimaisen populaarikulttuurin syvänteisiin. Ajatus pulpahti pinnalle työmatkalla kuunnellessani Iisan kappaletta "Kukaan ei oo kenenkään" (saman nimiseltä albumilta). Kappaleen voi ohittaa perinteisenä ja yksinkertaisena erolauluna tai äidin tunnemaailmaa kuvaavana romanttisena lyyrisenä kuvaelmana suhteessa lapseen, mutta minulle se aiheutti huomattavasti monimutkaisemman ajatusketjun (yllätys, … Jatka lukemista Kukaan ei oo kenenkään
