Olin lauantaina 11. heinäkuuta Suvilahti DIY -skeittipuiston hautajaisissa. En saapunut paikalle skeittaamisen takia, vaan kuuntelemaan Kissan ja Kaleidoboltin keikkoja. Olin viimeksi rullalaudan päällä 13-vuotiaana vuonna 1984 ja jätin harrastuksen, kun siitä tuli mielestäni liian suosittua. Olinhan jo nuorena niin tiedostava, että kykenin peittämään tyylitietoisuudella puutteelliset taitoni skeittaajana.
En voi sanoa ymmärtäväni kovinkaan syvällisesti skeittaamista, mutta ymmärrän Suvilahti DIY -skeittipuiston tapaisten paikkojen ja tilojen merkityksen varsin hyvin. Kaupunki tarvitsee epätiloja (terrain vague). Ne ovat paikkoja, joiden käyttöä ja merkitystä ei ole määritelty valmiiksi. Vanhat ja hylätyt teollisuusalueet ovat mainioita epätiloja elävälle kulttuurille.
Mutta alue raivataan pois rakentamisen tieltä. Ensimmäiseksi puisto saa tehdä tilaa niinkin innovatiiviselle asialle kuin kadulle. Taustalla on kokonainen kaupallisen tapahtumakorttelin rakennushanke. Tämä näyttää olevan elävän kulttuurin tilojen kohtalo maassamme. Ensin oli Kill City, joka purettiin (tai itse asiassa jyrättiin) virastotalon edestä pois. Lepakko sai tehdä tilaa Nokian konttorille, jota yhtiö ei edes tarvinnut, vaan vuokrasi eteenpäin Ilmariselle. Nosturi sai myös väistyä rakentamisen tieltä. Elmu on edelleen ilman Lepakkoa tai Nosturia vastaavaa pysyvää konsertti- ja kulttuuritaloa. Kiitos siitä…
Skeittipuiston hautajaisten aikana aloin miettiä elävän kulttuurin kohtaloa maassamme. Elävällä kulttuurilla tässä kohdassa tarkoitan kansalaisten keskuudesta nousevaa kulttuuria, joka ei ole ”tilattu” ylhäältä käsin. Se syntyy ja tapahtuu kaupunkilaisten omasta tarpeesta ja intohimosta. Onko tällainen spontaani ja instituutioiden ulkopuolella elävä toiminta niin vaarallista ja haitallista, että sen toimintaedellytykset tulee kerta toisensa jälkeen tuhota? Kun tällainen alue ja tila luodaan, niin se on enemmän kuin rakenteet ja materia. Se on aina kulttuuria. Tämän takia uusien tilojen osoittaminen ei korvaa sitä, mikä jyrätään pois infrastruktuurin tieltä.
Tällaisten epätilojen ja -alueiden purkaminen kaupungista on aina elävän kulttuurin tappamisen akti. Sitä voidaan selittää ja oikeuttaa kaupungin toimintaedellytyksillä, mutta mitä toimiva kaupunki on ilman sen asukkaiden toimesta toteutettavaa kulttuuria? Sitä on elävä kulttuuri. Se ei elä instituutioiden sisällä (vaikka niidenkin sisällä tehdään tärkeää kulttuuria, mutta se elää toisella tavalla).
Josafatin kalliot on mainio esimerkki siitä, mitä tämä elävä kulttuuri voi saada aikaan. Kalliot oli tarkoitus räjäyttää suunnitellun parkkihallin takia. Asukkaiden kiivas vastustus pelasti kalliot ja 1990-luvulla alueesta vihdoin tehtiin puisto. Suunnitelma parkkihallista elää edelleen ja se uhkaa tällä kertaa Alppipuistoa. On totta, että Linnanmäki tarvitsee autopaikkoja, jotta enemmän perheitä saadaan huvipuistoon kuluttamaan rahaa. Mutta onko se kaikille avoimen ja yhteisen tilan arvoista? Tätä voi jokainen pohtia itsekseen. Nämä ovat niitä arvokysymyksiä, joiden nojalla elävää kulttuuria joko autetaan tai tapetaan.
Suvilahden DIY -skeittipuiston kohtalo suututtaa monia. Mutta samalla nousee kysymys: tarvitseeko elävä kulttuuri aina vastustusta ja tappomääräyksiä pysyäkseen elävänä? Minulla ei ole tähän mitään vastausta. Elmu on hyvä esimerkki siitä, miten kansanliike on muuttunut omaksi instituutiokseen. Ilman pysyviä tiloja sen toiminta ei ainakaan enää näyttäydy niin elinvoimaiselta julkisuudessa kuin aikaisemmin. Ehkä me tarvitsemme uuden ”Elmun”. Mutta samalla on sääli, jos jo lapsentaudit käynyt toiminta ei jatku ja tilalle nousee ”uusi sukupolvi”, joka toistaa vanhat virheet ennen kuin löytää oikean tavan tehdä ja toteuttaa kulttuuria.
Aina vain steriilimmäksi käyvä kaupunkitila on vihamielinen elävälle kulttuurille. Elävän kulttuurin on kyettävä vastustamaan tätä kaupungin sterilisaatiota. On oltava tiloja ja paikkoja, jonne kaupunkilaiset voivat kokoontua heille merkityksellisen asian tiimoilta. Suvilahti DIY -skeittipuisto on/oli juuri sellainen paikka. On hienoa, että kaupunki on osoittanut skeittaamiselle ”virallisia” puistoja, mutta ne eivät korvaa sitä, mikä tuhotaan Suvilahdessa. Siellä tuhotaan yhteisö, kulttuuri ja henki. Toivottavasti tämä ei ole kuolinisku, vaan liike nousee jaloilleen ja hyökkää tuhoamista vastaan.
Suvilahti DIY 4ever!
SchizoBlog 