Yksi suomalaisen julkisenalan irvikuvista on vuosi vuoden jälkeen ollut HKL. Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli vihdoinkin juttu väkivaltaisuudesta pääkaupungin joukkoliikennevälineissä. Kun taannoin kuulin uutisen metrossa tapahtuneesta kirvessurmasta, niin en ihmetellyt tapahtunutta laisinkaan. Kaksi vuotta miltein päivittäin Keskustan ja Kontulan väliä metrolla matkustaessa näki sen surullisen ja järkyttävän kuvan joukkoliikennehäiriköinnistä, johon vasta nyt on herätty.
Etenkin metrot ja lähiliikenteen junat ovat suorastaan tehty väkivaltaisia välikohtauksia varten. Vanhat metrovaunut ovat tästä mainio esimerkki. Ahtaissa vaunuissa ei pääse pakoon väkivaltaisesti käyttäytyvää matkustajaa (siis pituussuunnassa). Tämän päälle ovien viereisissä penkeissä istuvat matkustajat saavat taitaa matkaansa ilman suojaa. Esimerkiksi Tukholman metrossa penkkejä suojaa paksu muovipleksi. Mutta ei meillä Suomessa.
Tuntuukin siltä, että täällä julkiset tilat suunnitellaan siten, että ihmiset eivät koskaan käyttäydy irrationaalisesti ja väkivaltaisesti. Samoin suunnittelussa näytetään unohtavan sellaiset tosiseikat, että ihmisten pitää päästä aina silloin tälloin vessaan sekä tyhjentämään taskujen pohjille kerääntyneet roskat roskakoreihin. Ja jos nyt joku on keksinyt laittaa vessat julkisiin tiloihin, niin niiden siivoamisesta ei olla huolehdittu. Samoin roskiksien tyhjentäminen näyttää usein unohtuneen …
En sitten tiedä mitä joukkoliikenneväkivallalle pitäisi tehdä. Aseelliset vartijat vaunuihin ja busseihin?
SchizoBlog 
Varmasti maailmasta löytyy hirveämpiäkin ratkaisuja, mutta kun katsotaan Helsingin metroa pohjoismaisesta näkökulmasta, niin ei kovin hyvin mene … Ja onhan se huolestuttavaa, että 29 prosenttia VR:n työntekijöistä harkitsee alan vaihtoa väkivallan pelon ja siihen kyllästymisen johdosta.
TykkääTykkää
Onko Pohjoismainen nakokulma Tukholman ja Ruotsin nakokulma vai kuuluvatko siihen myos Norja ja Tanska?
Tuo Ruotsiin vertaaminen on kylla aika vanhentunutta eika enaa nykyaan kay perustelusta. Mikali keskustelukumppanini paastaa suustaan ”Kun jo Ruotsissa…” lauseen, ensireaktioni on yleensa suuri silmien pyoraytys ja syva huokaus. Nama ihmiset kun yleensa ovat niita, joille Tukholma on suurkaupunki, Ruotsi ulkomaa ja Viro osa Neuvostoliittoa.
En vahattele julkisten liikennevalineiden tyontekijoiden kokemaa vakivallan uhkaa, mutta kuinka iso osa tuosta uhasta on pelkkia mielikuvia ja kuinka iso osa todellisuutta?
TykkääTykkää
Uusissa metrovaunuissahan on tuollaiset pleksit oven viereisten penkkien takana.
Mutta enpä itse ole juurikaan väkivaltaista käytöstä havainnut julkisissa kulkuvälineissä. Toisaalta harvemmin tulee kyllä mentyäkään paikkoihin, joihin ei kulje sporalinjoja.
TykkääTykkää
Anzi, paljon mahdollista että kuviteltua. Kenties, aihetta sivuten, päivystyspoliklinikkojen palkkaamat turvamiehetkin ovat vain silmänilona.
Voffe, kuinka usein menet ojentamaan esmes perjantaiporukoita käyttäytymään? Teistä tiedä, mutta itse en edes päälle katso.
Tulee näistä ’en ole koskaan nähnyt’-kommenteista mieleen nainen iltapäivälehdessä, joka tuumasi ettei ymmärrä kännykkäkieltoa ajaessa koska hän ei ole koskaan kolaroinut puhuessaan 🙂
TykkääTykkää