Vaikka kirjahyllyssäni lojuu enemmän Batman sarjakuvia, niin oma suosikkini supersankarien saralla on Superman (en ole koskaan tottunut suomenkieleen istutetusta ”Teräsmies” nimestä … siinä ei ole superia). Supermanin loistoa ei himmennä edes aiheesta tehdyt tolkuttoman huonot televisiosarjat. Onpa Supermanista tehty aikoinaan jopa Broadway-musikaali (???).
Kaikesta huolimatta Superman on sarjakuvasankarien kunkku ja arkkityyppi numero yksi. Hän on sarjakuvan Elvis. Batman taitaa olla enemmän The Beatles. Kummastakin voi pitää, mutta kuten rock ’n’ rollinkin kohdalla jompi kumpi nousee toisen yläpuolelle. Samaa ristiriitaisuutta ilmenee musiikkimaussani. Olen ehdottomasti The Beatles -mies vaikka seinälläni onkin Elvis-juliste.
SchizoBlog 
Se on muuten huippukohtaus Kill Bill 2:ssa, missä Bill kertoo Beatrixille mikä erottaa Supermanin kaikista muista supersankareista…
TykkääTykkää
”Supermanin loistoa ei himmennä edes aiheesta tehdyt tolkuttoman huonot televisiosarjat”
Unohtamatta tietenkään maanmainiota Smallville-televisio sarjaa, johon itsekin muistaakseni tykästyit. Vai etkö laske Smallvilleä em. kategoriaan?
TykkääTykkää
Olisiko ”yli-ihminen” parempi käännös?
TykkääTykkää
Ai että, heti tuli hirveä fiilis lukea Batman – Verimyrsky albumi!! Perskale, otakin sen heti ensitöikseni muuttolaatikoista, kunhan niitä aletaan purkaa. Viikko enää 🙂
lukija:
Mun mielestä se olisi pitänyt kääntää ”Supermies” eikä lähteä sekoittamaan metalleja käännökseen.
TykkääTykkää
Hahaa, meinasin kommentoida tuosta Kill Bill IIn kohtauksesta, sillä myös omasta mielestäni se on aivan mainio.
TykkääTykkää
Niin se kohtaus löpinöineen ON cool, Supermanin todellinen identiteetti on onnistuneeseen elokuvalliseen elementtiin nähden (IMHO) varsin toisarvoinen seikka.
TykkääTykkää
Totta, näinhän se menee. Pääasia että on cool, ei sillä niin väliä että pitääkö paikkansa.
Ja kyllä, otan tämän asian todennäköisesti ihan liian vakavasti.
TykkääTykkää
Mielestäni TERƒSMIES on yksi kaikkien aikojen tylsimmistä supersankareista. Hän voittaa kaikki, on kaikessa täydellinen (paitsi alkuaikoina Lois Lanen saamisessa)ja jotenkin liian sliipattu ja mahtava. Yök. Hyvä että kuoli.
Hämis rulettaa.
TykkääTykkää
Janne,
Aivan, juuri siksi koska Tarantinon populaarikulttuurin tuntemus on ollut ihastuttavan tarkkaa ja näkemyksellistä, on Superman-monologi mielestäni puhdas munaus. Se on niin selvästi ”Tarantino puhuu” -tyyppinen kohtaus – joita hänen tuotannossaan on enemmänkin – että itse en laskisi sitä Billin hahmon luomiseen.
Ja muuten, aiemman postaukseni ironia oli ehkä liian kieroa. Mun mielestäni coolius ei tässä tapauksessa mene paikkansapitävyyden ohi.
TykkääTykkää
ƒh, Reservoir Dogsin ensimmäinen kohtaus jossa keskustellaan ’Like a Virgin’ -biisistä on hyvä esimerkki Tarantinon tavasta ottaa pala populaarikulttuuria ja puhua siitä viileästi bullshittiä. Tietenkin Madonna -fania saattaa ottaa päähän tapa jolla biisiä tulkitaan, mutta pointti olikin saada aikaan toimivaa dialogia.
Superman-monologi oli perhanan viihdyttävä kohtaus, yksi leffan mieleenpainuvimpia yksityiskohtia (toinen erinomainen ’Bill-monologi’ oli se Legend of Pai Mei) ja olen melko varma että ohjaaja-käsikirjoittaja on tietoisesti höylännyt tekstistä juuri haluamansa kaltaista. Tekstissä muuten epäsuorasti viitataan siihen että Superman on Kryptonista (”His outfit with the big red S is the blanket he was wrapped in as a baby when the Kents found him. Those are his clothes.”) ja koko jutun kliimaksihan on tämä:
”Clark Kent is how Superman views us. And what are the characteristics of Clark Kent? He’s weak, unsure of himself… he’s a coward. Clark Kent is Superman’s critique on the whole human race”
En ihan tajua mitä lisäarvoa se Kal El -hässäkän lisääminen olisi tuohon kohtaukseen tuonut? Kysehän ei nähdäkseni ole virheestä vaan tyylistä.
(tulipas taas käytettyä aikaa hyödyllisesti :-))
TykkääTykkää