Jos joku haluaa malliesimerkin siitä, miten blogeja tulee ymmärtää väärin,
niin kehoitan lukemaan Kalevan kolumnin "Blogit
ovat tyhjää täynnä, tai poliittinen
voima" (kiitos vinkistä Tilastonainen:
molekyyli … ;-)).
Toimittaja on sekoittanut omat ennakko-odotuksensa ja todellisuuden pahemman
kerran keskenään. Olen itse tässä viime aikoina pohtinut itsekseni, miksi blogit
näyttävät tuottavan blogosfäärin ulkopuolisille niin usein pettymyksiä.
Kalevan toimittaja Pekka Mikkola etsii blogeista suurta kansalaiskeskustelua
ja poliittista voimaa, mutta pettyy kun sitä ei löydykään. Hänelle ei näytä
tulleen mieleen, että kovin moni bloggaaja ei ole aikonutkaan käydä mitään
mullistavaa debattia blogissaan. Bloggaajat ovat tavallisia ihmisiä, tavallisine
elämineen ja arkipäiväisine asioineen. Ihmisten elämässä on harvoin mitään
suurta ja
ihmeellistä. Eihän sanomalehtienkään jokainen uutinen ja artikkeli ole Emile
Zolan "J’accuse".
Mutta näköjään jokaisen blogin tällaisia tulisi olla.
Olisikohan tässä vaatimukset nostettu vähän turhan korkealle?
Lähes jokaisessa Suomessa kirjoitetussa blogi-artikkelissa ei olla huomattu
sitä media-suhteen muutosta, minkä bloggaajat tuovat mukanaan. Osallistuminen
mediaan luomalla itse sisältöä on vallankumouksellista. Merkittävyys ei ole
itse sisällössä,
vaan siinä, että sitä on ja että sitä kirjoittavat henkilöt voivat olla keitä
tahansa. On siis syntynyt kokonaan erilainen media-kuluttajien ryhmä. Tätä
ryhmää eivät näytä toimittajat nähneen kovinkaan hyvin. Ehkä syynä on se, että
"median sisäpuolelta" on vaikea hahmottaa "ulkopuolta" (josta ”sisäpuoli” kuitenkin väittää kirjoittavansa parhaiten ja ammattitaitoisimmin yhteiskunnassamme).
Blogit ja koko internet ovat nuoria ilmiöitä. Elokuvakin oli aluksi
lähinnä sirkustemppuun
verrattavissa
olevaa
teknistä
kikkailua.
Sillä kesti vuosikymmeniä saavuttaakseen oman ilmaisumuotonsa. Miten blogit
(jotka ovat suurimmalta osalta vapaaehtoista ja oman toimen ohessa tehtyjä)
saavuttaisivat yhtä huikean kehityksen välittömästi?
Itse näen blogit osana huomattavasti suurempaa murrosta, joka sykkii pinnan
alla. Jo nyt voidaan nähdä kuinka nuorissa on kasvamassa kokonainen sukupolvi,
jolle sisällön tuottaminen ja median haltuunotto eivät ole mitään ongelmia,
vaan arkipäiväistä toimintaa. Heille median tulee tarjota jotain aivan muuta
kuin mitä se nyt näyttää tarjoavan.
On tietenkin täysin ymmärrettävää, että jotkut
perinteistä mediaa edustavat tahot
pyrkivät
jarruttamaan
tätä kehitystä,
koska
se vaatii heiltä valtavia investointeja ja kokonaisia uusia toimialavaltauksia.
Hyvin tehokas keino on pyrkiä nihiloimaan uuden arvo. Itse kuitenkin uskon,
että tämä ylimielinen asennoituminen tulee kostautumaan ennemmin tai myöhemmin.
Toimittaja Mikkolalle voisi vielä antaa yhden opetuksen. Kun lainataan jotain
blogia suoraan, niin olisi enemmän kuin erittäin korrektia mainita lähde. Vai
onko niin, että kyseistä lähdettä ei ole olemassakaan, vaan toimittaja on vetäissyt
ns. "stetsonista" pari nasevaa lainausta alleviivatakseen omia (tai omistavan
tahon) näkemyksiään?
SchizoBlog 
”Enin osa blogeista on – näin väitän – verkkoon siirrettyjä päiväkirjajorinoita, joita nyt vain muillakin on mahdollista lukea ja kommentoida.”
Olennaista tässä lienee, että niin onkin. Mitä sitten? Miten se tekee tällaisista blogeista vähempiarvoisia? Toki ne ovat tylsää luettavaa mutta suurin osa blogeista – näin väitän – ei ole tarkoitettukaan minun, vellihameen tai Pekka Mikkolan luettavaksi. Se, että haluamme niitä silti kahlata ja sen jälkeen valittaa niiden tylsyyttä, on pelkästään meidän ongelmamme, ei kirjoittajien tai jonkin eteerisen mediakentän.
”Mediavallankumousta ei näillä näkymin siis ole tulossa.”
Mediavallankumouksen (revoluutio) odottaminen on lapsellista vouhotusta, johon törmätään jokaisen uuden teknologian tai viestintämuodon kohdalla. Kyseessä on pelkästään kehitys (evoluutio), joka muuttaa ihmisten tottumuksia suuntaan taikka toiseen. Cd-levyjä kuuntelee miljoona, savikiekkoja kolme. Cappuccinoja siemailee miljoona, potkukelkalla viilettää naapurin mummo.
TykkääTykkää
Jep. Lainattu kappale oli minun blogistani. Olen siitä kappaleesta myös erittäin ylpeä. Aion vastaisuudessakin jatkaa kirjoittelua tylsästä elämästäni, jotta toimittajilla olisi viittauksen aiheita blogikriittisiin juttuihinsa.
TykkääTykkää
Tässä voidaan ottaa esille ”vanha sanonta” – ”Teknologian lyhytaikaiset vaikutukset yliarvioidaan, mutta sen pitkäaikaiset vaikutukset aliarvioidaan”. Itse olen jatkuvasti yrittänyt puhua näistä pitkäaikaisista vaikutuksista.
TykkääTykkää
Hyvä Silja Orvokki,
Oikea asenne. ƒlä anna periksi piirunkaan vertaa …
TykkääTykkää
Erittäin hyvä postaus 🙂
Monia päässäni liikkuneita ajatuksia oli viety finaaliin selkeästi ja fiksusti, propsit.
TykkääTykkää
Kiitoksia kannustuksesta, Janne. Olen sen verran jääräpäinen, että en todellakaan anna periksi. Niin kauan kuin löytyy yksikin lukija blogilleni.
Sen jälkeen voin harkita pientä lukijamaksua, eli tilinsiirtoa minulta päin lukijoiksi sopimuksella sitoutuneille. Mutta tällä hetkellä tilaajia on kiitettävät 9 henkilöä, joten ihan heti minun ei tarvitse kaivella rahakukkaroani.
TykkääTykkää
Kyllä nyt blogisti on ymmärtänyt väärin toimittajan tarkoitusperät. Tuo juttu itsessään on nimittäin jo täysin sarkastinen ja kuvaa yhtä tavallista blogikirjoitusta, jotka ovat siis tyyliin tuo Kalevan juttu: Täynnä epäjohdonmukaisuuksia, vääriä tai ainakin kaukaa haettuja johtopäätöksiä, lähteettömiä väitteitä, provosointia, yleistyksiä jne…
Toimittaja kusetti kaikkia ja hykertelee nyt tyytyväisenä.
TykkääTykkää
Ale,
Tai sitten toimittaja taitaa luulla itsestään vähän turhan suuria.
TykkääTykkää
Itsenikin piti tuosta aiheesta eilen kirjoittaa luettuani Kalevan kirjoituksen, mutta en kerinny. Kenties lisään omat kommenttini vielä myöhemmin.
Jutussa oli yritetty tikusta tehdä asiaa. Asioita pyöriteltiin, eikä mitään sisältöä oikeastaan ollut. Normaalia Kalevan uutisointia.
En tiedä onko blogit mikään mediavallankumous tai muuta, mutta tuskin niitä on syytä lähteä tuolla tavoin haukkumaankaan.
TykkääTykkää
Jasmo, sanoit: ”Jutussa oli yritetty tikusta tehdä asiaa. Asioita pyöriteltiin, eikä mitään sisältöä oikeastaan ollut.”
Niimpä, se oli sarkasmia blogeja kohtaan, paljosta vetoa? =)
Kuka tuntis ton toimittajan?
TykkääTykkää
Jos tätä suurta kansalaiskeskustelua ja painavaa poliittista debattia lähdetään etsimään suomalaisesta mediasta, niin vastaan näyttää näkyvimpinä tulevan ministereiden toilailut ihmissuhteissa ja alkoholin kanssa. Onko sekään nyt niin merkittävää uutisointia?
TykkääTykkää
Mielestäni tv-vertaus on hieman ontuva, koska kyllähän moni blogi on paljon enemmän yksisuuntainen (MINƒ kerron miten asiat mielestäni ovat) kuin esimerkiksi netin perinteiset keskustelupalstat tai irc. Sen takia blogeista ei ole pelastajaksi: ne eivät ole yleensä luonteeltaan yhteisöllisiä, yhdessä tehtyjä palveluja vaan enemmään tavisten joukkoviestintää toisilleen.
Itse olen palannut jo aikapäiviä sitten keskustelupalstoille, ja ”mesen” sekä irc-gallerian suosio nuoremman porukan keskuudessa kertoo siitä, mihin suuntaan myös blogi-innostus siirtynee. Blogithan ovat pari-kolmikymppisten älykköjen temmelluskenttää, noin rumasti sanottuna.
TykkääTykkää
Useimmat toimittajat eivät tosiaan ymmärrä blogeja. Yleensä vikaan mennään siinä, että blogeja arvoidaan uutismedian kriteereillä. Totta on, että suomalaisesta blogosfääristä puuttuu lähes kokonaan amerikkalaisen tai ranskalaisen mallin mukainen poliittinen blogikeskustelu, mutta se heijasteleekin lähinnä yleisiä eroja julkisessa kanslaiskeskustelussa Suomen ja näiden maiden välillä.
Miksihän mediat eivät huomoi esim. että Suomessa on sen sijaan aika aktiivinen kirjallinen blogikulttuuri?
TykkääTykkää