Parisuhdepaskaa ja muuta …

Ensin ajattelin, että en tästä avaudu, mutta sitten taas … ei taas voi pitää turpaansa kiinni asiasta. Eli itse asiaan. Life Between the shoeboxesin kirjoitus miesten dominoivuudesta ja Tiran kirjoitus riitelystä saivat minut pohtimaan edesmenneitä (R.I.P.) suhteita ja muuta sen sellaista. Olen aina yrittänyt olla suhteissani herrasmies (ja epäonnistunut monta kertaa … sorry). On uskomattoman vaikea löytää herrasmiehen ja munattoman nössön välinen raja-aita.

Löytää suhde, jossa voisi olla oma itsensä ja antaa toiselle samalla tilaa tuntuu melkein mahdottomuudelta. Toisen heikot kohdat löytää niin helposti ja niiden hyväksikäyttäminen on sitäkin helpompaa. Joskus tuntuu, että ihminen on kuin sätkynukke, joka nostaa toisen kätensä, kun oikeasta narusta osaa vetää. Ja kuka ihan oikeasti haluaa jakaa sänkynsä sätkynuken kanssa?

Mitä sitten tp:n kommentteihin miehen koosta tulee, niin tällaisena alle 160 senttisenä sinttinä, on joutunut kasvattamaan koripalloilijan kokoisen egon. Muuten ei saisi edes ääntänsä kuuluville tässä maailmassa. Valitettavasti egomaanikon ja kusipään välinen ero tuntuu miltein olemattomalta.

Josta päästäänkin aivan käsittämättömällä aasinsillalla blogosfääriä kiertävään meemiin biiseistä. Pitäisi listata kuusi biisiä ja haastaa kuusi ihmistä. Minä en jaksa vaivata ketään listoilla. On myös vaikea listata kuutta biisiä, koska voisi samantien listata 600 biisiä. Joten tässä omat kuusi ero/kaipaus/sydänsuru jne. -biisiä.

• Dead Boys: ”Not Anymore”
• Guns N’ Roses: ”Estranged”
• PJ Harvey: ”To Bring You My Love”
• Black Sabbath: ”N.I.B.”
• The Beatles: ”Yer Blues”
• Del Shannon: ”Runaway”