Aurinko ja skitsoanalyyttinen menneisyys

Auringonlasku värjäsi tänään taivaan pilvet uskomattoman kauniiksi. Nyt on kesän tuntua ilmassa.

Ja onneksi olkoon Veloenalle maisterin papereista. Sääli, ettet saa tanssia niin pitkään. Ennen kaikkea sain makeat naurut muistoista minusta vuosien takaa.

Ja sitten Janne-Sch, tai Janneroquai, kuten häntä Kissan kanssa kutsumme. Janne on yhtä groovy kuin Jamiroquai ja heillä on AIVAN SAMANLAINEN ääni. Arvatkaa vaan, kenet näen, jos satun kuulemaan Jamiroquain kappaleen? (Tosin minun kokemukseni mukaan Janneroquai ei puhu bileissä seksistä vaan skitsoanalyysista. Kerran yksissäkin bileissä Janne selitti skitsoanalyysia niin pitkään, että jälkeenpäin Ilves kysyi, eikö tuo peikkopoika kelaa mitään muuta edes humalapäissään. Hihittelyä. …)

Kukaan ei näköjään tuolloin ymmärtänyt sitä, että skitsoanalyysi on seksiä ja toisinpäin. Siksi nykyään puhun seksistä ja harjoitan samalla skitsoanalyyttistä valistamista … jos nyt sellaisesta skitsoanalyysin kohdalla voidaan puhua.