Eilen uutisoitiin suomalaisten levy-yhtiöiden ottavan kovat otteet nettipiratismin vastaisessa taistelussa. Eli toisin sanoen, suomalaiset yhtiöt tekevät amerikkalaisten isoveljiensä perässä samat emämunaukset. Yksioikoinen syy-seuraus -suhteen näkeminen laajakaistayhteyksien leviämisen ja levymyynnin laskun välillä ei ole koko totuus (ei välttämättä edes kovin suuri osa totuutta).
Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita Eminemin albumi The Eminem Show. Albumi jouduttiin julkaisemaan muutamia viikkoja suunniteltua aikaisemmin, koska se oli vuotanut vertaisverkkoon. Tästä huolimatta albumi myi 2,4 miljoonaa kappaletta ensimmäisen kolmen viikon aikana. Levy oli vuoden 2002 myydyimpiä albumeja vaikka sen olisi saanut pienellä vaivannäöllä ilmaiseksi verkosta.
Tietenkään yhden yksittäisen tapauksen perusteella ei voida vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta levy-yhtiöiden argumentit levymyynnin laskun syistä eivät ole vakuuttavia. Kyse on huomattavasti laajemmasta kulutustottumusten muutoksesta. Tätä asiaa käsiteltiin Wiredin artikkelissa ”Discs Are So Dead”. Vaikka artikkeli pohtii DVD:n tulevaisuutta, niin samat muutokset tullaan kohtaamaan musiikkiteollisuudenkin piirissä.
Kuluttajat eivät aina halua omistaa fyysistä todistetta (CD-levyä) omistamastaan musiikista. Pelkkä aineeton tiedosto riittää. Musiikkiteollisuuden tyrkyttämät SACD (Super Audio CD) versiot vanhoista loppuun kulutetuista klassikoista eivät selvästikään kiinnosta kuluttajia. Vuoden 2004 ensimmäisellä puoliskolla DVD-Audio- ja SACD-tallenteita myytin Yhdysvalloissa mitättömät 600 000 kappaletta (sama määrä kuin vanhoja vinyylejä).
Suuria investointeja vaatineet musiikkitallenteiden jakelukanavat ovat jäämässä muinaismuistoiksi. Samalla artisteja riistävä ja levy-yhtiöitä rikastuttava tapa harjoittaa bisnestä alkaa vaipumaan unholaan. Kaukana ei ole se vaihtoehto, että artisti on samalla (tekijyyden ohella) musiikkinsa levittäjä ja tuottaja.
Ei siis ole mikään ihme, että levy-yhtiöt kamppailevat kiivaasti jo saavutettujen etujensa puolesta. Se, pystyvätkö nuo saavutetut edut kattamaan ällistyttävän suurien virheinvestointien aiheuttamat kulut, jää nähtäväksi. Ainakin maksajakandidaatti on jo valittu … kuluttaja.
SchizoBlog 
Ainakaan tuo aluekoodi ei nosta kynnystä alkaa rippaamaan DVD:eitä. Nykyinen viihdeteollisuus on osoittanut oman ahneutensa niin selkeästi ja kiistattomasti, että kovin harva kuluttaja haluaa toimia heidän asettamien sääntöjen mukaisesti.
Indy-elokuvathan vain hyötyisivät aluekoodittomista DVD-julkaisuista. Mutta tällaisten tuotteiden lanseeraaminen markkinoille on varmaan tehty laittomaksi. Onhan se nyt aivan tavatonta, että pienet kasvaisivat ja suuret menettäisivät tuota kasvua pienemmän osan.
TykkääTykkää