Geneerinen substituutio

Koska blogosfääri näyttää olevan pullollaan sairaskertomuksia, niin ajattelin itsekin osallistua tähän ”meemiin”. En kuitenkaan mene liian syvälle yksityiskohtiin, koska se ei ole tämän päivän aihe.

Mutta siis sairastuin hyvin vakavaan krooniseen oireyhtymän muodostamaan sairauteen reilut neljä vuotta sitten. Sairauden puhkeamisen jälkeen olen joutunut popsimaan päivittäin lääkkeitä, jotka eivät paranna minua, mutta pitävät oireet minimissä. Omaksi onnekseni minulle löydettiin heti ensimmäisellä yrittämällä oikea lääkitys ja oikea määrä. Tuntui kuin olisin syntynyt uudestaan, kun oireet vähitellen lakkasivat.

Viimeisen kuukauden ajan olen yrittänyt elää puolitetulla annostuksella, mutta oireet palasivat – lievinä, mutta silti elämää haittaavina. Minun oli siis palattava vanhaan annostukseen.

Se, mikä minua todella hämmästyttää, on rinnakkaislääkkeiden tulo markkinoille noin kolme vuotta sitten. Ensimmäisen 100 tabletin purnukan ostaminen kevensi lompakkoani miltein 90€. Kävin tänään taas lunastamassa 100 pillerin purkin. Markkinoille oli tullut juuri uusi geneerisen substituution lääke ja hinnaksi tuli 19,44€.

Ymmärrän varsin hyvin, että lääketeollisuuden on ansaittava toimintansa ylläpitämiseksi jostain rahat. Yhtä markkinoilla olevaa lääkettä kohti ”epäonnistuneita” kehitystöitä tehdään noin sadan lääkkeen kanssa. Lääketeollisuudella on siis valtavat menot ja sitäkin painavampi vastuu tuotteistaan. Mutta 70€:n hintaero on suorastaan käsittämätön. Toivottavasti rinnakkaislääkkeet tuovat aikaisempaan epäreilun kilpailutilanteen muodostamille markkinoille edes jotain järkeä. Pahinta olisi, että halvemmat lääkkeet otetaan pois markkinoilta, jonkin kieromielisen poliittisen vehkeilyn seurtauksena. Tälloin joutuisin maksamaan taas riistohintaa lääkkestä, jota ilman elämäni ei olisi juuri elämisen arvoista.