Paritellen … fragmentaarisia ajatuksia

Nelonen alkoi taas näyttämään lempisarjaani Paritellen. Omat ihmissuhdesotkuni ovat joskus muistuttaneet tuota sarjaa hyvinkin paljon. Joinakin päivinä suorastaan kaipaan noita umpisolmuja elämääni ja joinakin taas en. Sarjan uusintajakso oli toinen hetki vuorokauden sisällä, jolloin olen pysähtynyt ajattelemaan parisuhteita.

Toinen hetki oli life between the shoeboxesin merkintä voimakkaista ja aggressiivisista naisista. Taas joku höpöhöpö-julkaisun sisällön tuottaja on leikkinyt kaiken tietävää psykiatria ja mennyt niin metsään kuin vain voi mennä.

On tietenkin totta, että jotkut miehet pelkäävät vahvoja naisia. Mutta on naisia, jotka pelkäävät yleisestä ”perusmies” kaavasta poikkeavia miehiä. ”Boheemi” ja ”friikki” voi olla loppujen lopuksi hyvin ennalta-arvattava ominaisuus ihmisissä. Siis tasoissa ollaan.

Yleistäminen on helppo defenssi ummistaa silmät todellisuudelta. Vaikka muutaman kerran olen löytänyt itseni suhteesta sitoutumiskammoisen naisen kanssa (kyllä, sellaisiakin on … ja paljon), niin en silti lähtisi yleistämään liikaa. Myönnetään, että on sitä baarissa istuttu ja hoettu kaverille ”Mikä hemmetti näitä naisia riivaa?” -kysymystä.

Olen jopa joskus ajatellut, että vapaat omaikäiset naiset ovat jotenkin kieroon kasvaneita ja suhde tällaisten kanssa on jo määritelmällisesti mahdoton ajatus. Mutta samaa voisi ajatella itsestänikin … Aivan! Persoonallisuushäiriö ei kysy ikää. Vaan pahaa häiriintyneisyyttä. Ja tuolle vaivalle on yhtä monta syytä kuin on häiriintyneitäkin. Olen malliesimerkki siitä … Eikä siitä sen enempää.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että nykyinen parisuhteettomuuteni johtuu hyvin pitkälle paskasta tsägästä. Sitä nyt on vain tavannut potentiaalisia ”oikeita” vähän väärään aikaan. Elämäntilanteet eivät ole aina samalla aaltopituudella vaikka henkilöt sitä olisivatkin.

Jään innolla odottamaan Paritellen sarjan uusia jaksoja …

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Paritellen … fragmentaarisia ajatuksia

  1. Hyvä Pilkunnussija,

    SchizoBlog on minun julkaisuni ja minä kirjoitan kuten minä haluan. Kielellisten konventioiden noudattaminen on yksi vähiten minua kiinnostava asia tässä julkaisussa. Ja jos nyt rautalangasta pitää vääntää, niin lainausmerkit kyseisessä postauksessa tarkoittava ”niin sanottua” eli alleviivata ei kovin tosisssaan otettavaa boheemiutta tai friikkiyttä.

    Kontekstisidonnaisuus on vaikea taito, joka on mahdotonta ymmärtää millimetriporaamisella elämänsä läpikäveleville.

    Yleensä asetan IP-bannauksen näsäviisastelusta ja muusta ”uncoolista” kommentoinnista (ja minä päätän SchizoBlogissa mikä on näsäviisastelua ja ”uncoolia”). Kommenttisi jälkimmäinen osa pelasti sinut siltä. Ja mitä taas kontekstisidonnaisuuden opettelemiseen tulee, niin kokeile sitä sosiaalisuutta. Voit vaikka oppia vahingossa jotain …

    Tykkää

  2. Kyllä olet herkkä ja huumorintajunton mies, ei voi muuta sanoa!!! Huh huh…

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.