Aina silloin tälloin sitä herää ajatukseen, että jostain minäkin olen kaiken tämän omaksunut. Siis kaiken tämän, mitä kutsutaan milloin persoonallisuudeksi, subjektiudeksi, minäksi ja ties mitä. Ja varsinkin tänään olen herännyt siihen, että joku minulle on ollut se kaikkein tärkein lähde. Ja uskokaa taikka älkää, mutta kaikkein tärkeimmäksi inspiraation lähteeksi minun on luettava oma isäni.
Aina sitä ei muista, että oma isä oli lapsena minulle se ”Super-Faija”, joka osasi kaiken ja tiesi kaiken. Hänelle voi esittää ärsyttäviä kysymyksiä kaikesta mahdollisesta tyyliin: ”Miksi vesi on vettä?”. Ja aina hän jaksoi vastata tyhmiin kysymyksiin välillä yhtä tyhmillä vastauksilla: ”Siksi, kun siinä on niksi”.
Ja jostain minäkin olen saanut huumorintajuni (kuten kuvasta näkyy). Kyllä. Se on suoraan isän pohjalaista huumoria.
Niin. Että hyvää isänpäivää sinne Nummi-Pusulaan … isä.
SchizoBlog 
”Siksi kun siinä on niksi”. Jeah, pohjalaista! Vastattiinko sinulle koskaan ”Mitä”-alkuiseen kysymykseen ”mättähiä”?
TykkääTykkää
Tuota en saanut kuulla. Mutta muistan kuinka pienenä otti päähän tuo ”Siksi, kun siinä on niksi”.
TykkääTykkää
Muistan, kuinka isäni lisäsi siihen vielä, että ”ja sika teki viksi”. En kyllä ymmärrä tuota vieläkään. ”Minulla ei ole asiasta kuusaa” kuten tavattiin sanoa.
TykkääTykkää
Ihmeellistä kuitenkin on, että minusta on kasvanut hillitön tiedon kaivaja ja aina tehdessäni milloin mistäkin aiheesta tiedonkeruuta, mieleeni palautuu tuo ”Siksi, kun siinä on niksi.”
TykkääTykkää
Mulle isä sanoi aina ”siksi kun kissan nimi on Viksi”. Siis silloin kun kyselin liikaa.
TykkääTykkää