SMiLE

Smile

Joudun tekemään tunnustuksen. Pistettäkööt se tämän flunssan piikkiin. Olen aina diggaillut salaa The Beach Boysista. Varsinkin Pet Sounds on aina kuulunut lempilevyihini. Niin ällö-imelä biisi kuin ”Wouldn’t It Be Nice” saa jalkani vipattamaan pöydän alla ja lantion vispaamaan, jos olen yksin kotona.

Aamun Hesarissa oli pitkä juttu The Beach Boysin legendaarisesta julkaisemattomasta albumista Smile. Tuo vuonna 1967 hyllytetty albumi on tavallaan nähnyt päivänvalon tänä vuonna, kun Brian Wilson julkaisi koko albumin uudelleen äänitettynä nimellä SMiLE. Mielenkiinnolla jään odottamaan milloin tuo alkuperäinen albumi tullaan julkaisemaan. Olen kuullut kyseiseltä albumilta ainoastaan mainion ”Surf’s Up” biisin. Brian Wilsonin nerokkuuden tietäen lupa on odottaa paljon.

Valitettavasti suuret starat eivät enää tee yhtä kunnianhimoisia projekteja. Brian Wilson on viimeinen mohikaani lajissaan. Ja SMiLE oli varmaan nyt mahdollista tehdä uudestaan, koska hän ei ole enää mikään super-stara ja vuodenkin studioajat eivät ole mitään harvinaisuuksia. Ainoa Wilsonin mittoihin (ja niistä ylikin, mitä studioaikaan tulee) kasvava stara on Axl Rose. Uutta Guns N’ Roses albumia Chinese Democracy on työstetty kahden koripallokentän kokoisessa studiossa yli 10 vuotta. Ja vieläkään kukaan ei tarkkaan tiedä milloin levy tulee ulos.

Huhujen mukaan Rose olisi työstänyt yli 100 kappaletta studiossa ja ne tullaan kaikki julkaisemaan 5 – 6 albumilla. Studion vuokra on kuulemma maksanut jo reilut 13 miljoonaa dollaria. Rosen työskentelyajat ovat myös olleet kummastuksen aiheena. Mies aloittaa työt keskiyöllä ja lopettaa ne klo. 8 aamulla. Axl’n kanssa studiossa ollut Jane’s Addiction ja Red Hot Chili Peppers kitaristi Dave Navarro kertoi, että koko aikana hän ei tavannut Axl’a kasvotusten. Ainoa kontakti oli megafoonin ääni studion toiselta puolelta, joka antoi Navarrolle ohjeita tyyliin: ”Enemmän tunnetta kiitos!”.

Ja on kai sanomattakin selvää, että tullaiset kummallisuudet vain lisäävät minun mielenkiintoani. Lisää sekopäitä mediaan joilla on enemmän kuin liikaa rahaa. Jään odottamaan omaa upporikasta mesenaattiani.

Mainokset

4 vastausta artikkeliin “SMiLE

  1. Hyvä ABC,

    Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia mennä mielessäni taakse vuosiin 66 – 69. The Beatlesin ”White Album” on pyörinyt levylautasella reilut 20 vuotta ja Pet Sounds saa aina jalan svengaamaan. Jos en eläisi nyt, niin aikani olisi ollut ehdottomasti jossain Roger Cormanin LSD-elokuvien keskellä.

    Ja ainakin ne biisit mitä olen Wilsonin uudelta albumilta kuullut kuulostavat varsin mainioilta biiseiltä edelleen. Ja onhan meillä vielä Axl Rose. Panostan häneen (en levyn julkaisuun kuitenkaan).

    Tykkää

  2. Minäkin luin kyseisen jutun ja kiinnostus heräsi heti. 60-luvulla pop-musiikkikin saattoi olla vielä taidetta, 70-luvulla sitä tekivät enää progeilijat ja nykyisin ei juuri ketkään. Esim. Beatlesien jotkut levyt eivät ole ihan sitä mitä saattaisi kuvitella. Tuskinpa kaikki tytöt ovat kirkuneet aivan jokaisen Beatles-kappaleen kohdalla. Suurin osa on saattanut mennä ymmärryksen yli ja kirkumisreaktion ovat aiheuttaneet lähinnä ne Let it be:t ja Yesterdayt.

    Tykkää

  3. Pet Sounds on mainio, mutta miksi nero(je)n diggailu on hävettänyt ja hävettää yhä? God Only Knows on taivas maan päällä..

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.