Bloggaamisesta (… taas)

Dägä dägän Samulin Älyvapaa Blogistan kuunnelmasarja on aivan mainio juttu (taitaa olla Suomen ensimmäinen audioblogi). Minusta tuli välittömästi fani. Varsinkin viimeisin osa herätti minussa monta ajatusta … ja mistäs muusta blogosfäärissä voi juttua vääntää kuin juuri bloggaamisesta.

Varsinkin Samulin nimettömän kuuntelijan kommentti verkossa vietetyn ajan mittaamisen mielettömyydestä oli enemmän kuin erittäin osuva. Bloggaaminenhan on enimmäkseen kirjoittamista. Yleensä kirjoittamista pidetään hyvänä asiana (ainakin silloin pidettiin kun olin koulussa). Mutta kun ihminen kirjoittaa verkkoon, niin tämä arvostettu harrastus muuttuu kummallisesti ”ongelmalliseksi”.

NY Timesissa oli muutama päivä sitten juttu blogi-addiktiosta (pitää kirjautua). Amerikkalaiseen tyyliin tästäkin on tehty aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin paisunut ilmiö. Kuinka moni on esimerkiksi huolestunut kirjoituspöydän laatikkoon runoja kirjoittavien henkilöiden kirjoittamisvimmasta? Mutta auta armias, kun joku vie nuo runot verkkoon. Ilmiö on välittömästi diagnostisoitava ja julistettava sairaudeksi tai ainakin sitä lähellä olevaksi pahaksi poikkeamaksi.

Toinen keskeinen ”myytti” joka tuntuu pulpahtelevan esille aika ajoin, on tämän yksin koneen äärellä yötä myöten nyhjäävä nörtti. Heitäkin varmaan on. En kuitenkaan ole sellaista vielä elämässäni tavannut. Varsinkin Kuukkeli-gaala osoitti aika aukottomasti sen, että bloggaajat ovat avointa ja seurallista porukkaa. Gaala-illan aikana sisäänpäinkääntyneisyys ei todellakaan ollut päällimmäisenä ominaisuutena esillä.

Bloggaaminen on hauskaa ja niin kauan kuin hauskuus siinä pysyy, SchizoBlog tulee ilmestymään. Jos kirjoittaminen, kommunikaatio ja itseilmaisu ovat jollekin eriskummallisia ilmiöitä, niin kannattaisi varmaan katsoa peiliin. Sieltä katsoo takaisin oikeasti elämästä vieraantunut kummajainen.

Mainokset

Yksi vastaus artikkeliiin “Bloggaamisesta (… taas)

Kommentointi on suljettu.