Iltapäiväkävelyllä koettua … – Moi!

– Moi! Hei olet sä Janne?
– Olenpa hyvinkin. Ja sä olet?
– Mä olen P…… Oltiin samaan aikaan lukiossa
– Suutarilan lukiossa?
– Joo. Mitäs siitä nyt jo onkaan? Kohta jotain viisitoista vuotta.
– Niin. Se aika kuluu. Mites vuodet on sua kohdellut?
– Tosi mahtavasti. Mä asun mun miehen kanssa Vuosaaressa ja meillä on kaksi ihanaa lasta.
– Ymph. Hmmm ….
– Joo. Me ollaan oltu naimisissa kohta kymmenen vuotta. Meillä menee tosi hyvin. Mä olen kauneudenhoitoalalla ja mun mies on Soneralla
– Joo. Joo.
– Mites sulla menee? Oleksä vielä vapailla markkinoilla vai oletko vakiintunut? Hei kuule mun pitää näyttää meidän lasten kuvat sulle …
– No tota noin. Joo. Sinkkuhan mä tässä vielä olen …
– Tossa on Roosa ja Antti on toi tuolla takana …
– Lapsia näyttää olevan
– Voi kuule ne on niin ihania. Sunkin pitäisi hankkia lapsia. Saisit vähän sisältöö elämääs
– On mulla kuule ihan sisältöö …
– Joo. Mutta sä et voi tietää mitä vanhemmuus tuo ihmisessä esille. Se on aivan mahtavaa
– Kyllä varmaan joo. Mähän valmistuin muuten sitten yliopistosta
– Aivan mahtavaa. Aina mä tiesin, että susta tulee vielä jotain.
– Niin. Olen yliopistolla töissä …
– Tuleeks susta joku proffa?
– No ei nyt ihan. Mä olen eLearning-hommissa. Lähinnä teen ihan websivuja …
– Anteeks hirveesti. Mun on ihan pakko vastata tähän kännykkään. Se on mun mies. Hei kuule, oli tosi hienoo nähdä. Ehkä me törmätään vielä joskus. Moi Moi.