Miten määritellä taideteos?

Muistan, kuinka aikoinaan nykytaidetta esittelevät Ars-näyttelyt herättivät aina saman keskustelun. Varsinkin vuoden 1995 Ars 95 -näyttelyn Plenge Jakobsenin Valkea rakkaus -teoksessa tehosekoittimessa pyörineet veri, ulosteet ja sperma sai "kukkahattutätien" kysymään, että onko tuo nyt taidetta? Aina sama reaktio. Sittemmin tämä keskustelu on jäänyt vähemmälle huomiolle, koska julkinen keskustelu on keskittynyt huomattavasti aivottomampiin aiheisiin lähinnä eräiden populististen … Jatka lukemista Miten määritellä taideteos? →

Self Destruction Blues

Kuuntelin tänään Taru Torikan hienoa Pieni karanteenikirjakerho -podcastia, jonka jaksossa haastateltiin Herman Raiviota hänen teoksensa Turvaton tila johdosta. Olen aikaisemmin jo kirjoittanut kyseisestä teoksesta, joten en mene siihen sen syvemmälle tällä kertaa. Mutta podcastissa käsiteltiin taas kerran hoivataidetta ja mieleeni palasi, miksi niin syvästi vieroksun kyseistä taidesuuntausta. Tai mitä minä tässä yhtään lähden pidättelemään. En … Jatka lukemista Self Destruction Blues →

Kutsu taisteluun

Olen jo jonkin aikaa pohtinyt Edward Zitronin podcastin jakson "The Shareholder Supremacy" innoittamana omaa suhtautumistani teknologiajättien toimintaan. Erityisesti mieleeni ovat nousseet sosiaalisen median ja deittipalvelujen tarjoajat. Mutta ennen kuin voimme siirtyä näihin kutkuttaviin asioihin on Zitronin tavoin aloitettava eräästä oikeustapauksesta vuodelta 1919. Tapaus tunnetaan nimellä "Dodge v. Ford Motor Co.". Meistä harvempi tuntee tapauksen, mutta … Jatka lukemista Kutsu taisteluun →

Välttämättömästä ja luonnollisesta

Aristoteles aloittaa teoksensa Politiikka seuraavasti: Voimme nähdä, että jokainen valtio on eräänlainen yhteisö ja että jokainen yhteisö on syntynyt jonkin hyvän aikaansaamiseksi, sillä kaikki toimivat pitäen silmällä sitä, minkä luulevat hyväksi. Aristoteleelle politiikka ja etiikka olivat toisistaan erottamattomia asioita. Hänen teoksensa Politiikka on jatkoa teokselle Nikomakhoksen etiikka. Aristoteles katsoi, että inhimillisen toiminnan päämäärä on onnellisuus … Jatka lukemista Välttämättömästä ja luonnollisesta →

Liukas reuna

Thomas Pynchonin teoksia leimaa monet asiat, joista jokainen on eksymiseen johtava kolojen moneus. Yksi näistä koloista on teosten ajankohdat, joihin ne sijoittuvat. Esimerkiksi hänen pääteoksenansa pidetty Painovoiman sateenkaari (1973 / suom. 2014) on harvinainen kirja toisesta maailmansodasta, koska se itse asiassa kertoo ajasta juuri sodan päättymisen jälkeen ennen Marshall-apua. Oma suosikkini Inherent Vice (2009) ajoittuu … Jatka lukemista Liukas reuna →

Deleuzelaisia sormiharjoituksia osa 2: Immanenssi

Yhdessä viimeisessä (vai oliko se jopa SE viimeinen) kirjoituksessaan "L'Immanence : une vie..."1 Gilles Deleuze tulee summanneeksi koko filosofisen tuotantonsa keskeisimmän teeman - immanenssin. Siis olenko aivan tosissani, että kokonaisen tuotannon keskeisin teemaa tulee summatuksi muutaman sivun mittaisessa esseessä? - Kyllä. Olen aivan tosissani ja annan luvan kirjata marginaaliin punakynällä "Virhe!". Se ei minua jaksa kiinnostaa. … Jatka lukemista Deleuzelaisia sormiharjoituksia osa 2: Immanenssi →

Hei me kaikki ollaan luovuusguruja…

Kun ihminen heittäytyy luovuusguruksi, niin minussa syttyy välittömästi melkein vastustamaton halu lyödä nyrkillä häntä kasvoihin. Mutta koska en ole väkivaltainen, niin tämä jää aina mielihalun tasolle. Viimeksi tämä halu nousi sisälläni, kun luin lähinnä levytuottajana kunnostautuneen Rick Rubinin teoksen Luovuus ja olemisen taito (The Creative Act: A Way of Being) arvosteluja. Kun Rubinin teos ilmestyi … Jatka lukemista Hei me kaikki ollaan luovuusguruja… →

Psykedeelisen taiteen mahdollisuudesta

Vallilassa sijaitsevassa Pasilan Konepajan tiloissa järjestettiin toukokuussa näyttely Psykedeelit ja luovuus kotimaisessa kuvataiteessa. Näyttelyn teoksia katsellessa ja parissa keskustelutilaisuudessa käytyäni ajatuksissani alkoi hahmottua kysymys psykedeelisestä taiteesta. Mitä se on? Mitä mahdollisuuksia sillä voisi olla? Merkillepantavaa on, että psykedeelinen taide huonoimmillaan on hyvin konformistista. En tiedä kuinka monta fraktaalia muistuttavia spiraalinomaisia toistuvia kuvioita olen nähnyt kankaalla. … Jatka lukemista Psykedeelisen taiteen mahdollisuudesta →

Miten pysyä siepparina ruispellossa?

Aloitan rakkaasta äidistäni. Hän syntyi 1938 Leppävirran kirkonkylään. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta äitini sairastui syntymänsä jälkeen tuhkarokkoon. Meille harmiton tauti oli tuolloin monille kohtalokas. Äitini menetti melkein kokonaan kuulonsa taudin seurauksena. Elämä savolaisessa pikkupaikkakunnalla ei ollut helppoa kuulovammaiselle lapselle. Tuolloin ei suuremmin osattu suhtautua vammaisuuteen muuna kuin Jumalan asettamana kirouksena tai jotain … Jatka lukemista Miten pysyä siepparina ruispellossa? →

Turvallinen tila on vankila

"Arvostellaan" taas kaverin kirja. Lainausmerkit siksi, että en ole kriitikko. Mutta Hertsi sellainen on ja siitä tässä teoksessa on kyse. Kuten aikaisemmillakin kerroilla, niin nämä minun arvosteluni eivät ole arvosteluita niiden perinteisessä merkityksessä, vaan teoksen herättämien ajatusten kehittämistä eteenpäin. Teos ampuu nuolen, jonka minä nostan maasta ja ammun sen omaan suuntaani. Herman Raivion Turvaton tila … Jatka lukemista Turvallinen tila on vankila →