Spinozasta: Sub rosa

Filosofian historia on täynnä pieniä yksityiskohtia filosofien henkilökohtaisesta elämästä, jotka suurin osa ammatifilosofeista sivuuttavat merkityksettöminä. Etenkin suomalaisessa filosofiassa tämä filosofian historian laiminlyönti on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Mielestäni tämä kertoo suuresta mielikuvituksen puutteesta ja vielä katastrofaalisemmasta puutteesta luovuudessa. Mutta se kotimaisen filosofian filosofisesta kyvyttömyydestä, koska aiheenamme on Spinoza. Ja ennen kaikkea tällä kertaa kohdistamme katseemme … Jatka lukemista Spinozasta: Sub rosa →

Taantuneet nihilistit

Perinteisesti oikeistoa on luonnehdittu seuraavasti: poliittinen suuntaus, johon usein liitetään asioiden vallitsevan tilan suosiminen, yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien korostaminen kollektiivisten oikeuksien ja velvollisuuksien suhteen. Tämän lisäksi hallintoa on haluttu rajoittaa mahdollisimman paljon. Myös talouteen ei saisi puuttua kuin äärimmäisissä tapauksissa (eikä oikein silloinkaan). Kontroversiaalisinta ja itselleni vastenmielisintä on epätasavertaisuuksien hyväksyminen luonnollisina ja yhteiskunnallisesti tarpeellisina ilmiöinä. … Jatka lukemista Taantuneet nihilistit →

Tekijän kuoleman paluu?

Palaan edellisen kirjoituksen teemaan. Tiedän varsin hyvin, että en ole ainoa, joka kipuilee nykyisessä median ilmanalassa. Nämä ajat eivät ole ystävällisiä perinteisen kirjallisuuden ystäville. Kun kirjailijoista tulee tärkeämpiä kuin itse kirjallisuudesta ja fiktio korvautuu "autofiktiolla", niin jossain vaiheessa on saavutamme sietokyvyn saturaatiopisteen. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että niin harva ihminen on oikeasti mielenkiintoinen. En … Jatka lukemista Tekijän kuoleman paluu? →

Tekijän ylösnousemus

"Tekijä on kuollut", julisti Barthes vuonna 1968. Hän ei voinut ennakoida, että yli 50 vuotta myöhemmin tekijä nousisi haudastaan kummittelemaan pahemmin kuin koskaan. Kun olin opiskelija 1990-luvulla Suomen yliopistoissa eli voimakkaana ranskalainen keskustelu tekijän kuolemasta. Tämä keskustelu tietenkin perinteisen Suomi-meiningin mukaisesti oli noin 30 vuotta ajasta jäljestä. Mutta keskeisenä tämän debatin "auktoriteettina" toimi Roland Barthes … Jatka lukemista Tekijän ylösnousemus →

Spinozasta: oman itsensä syy

Mikä on tehokkain tapa pilata kirja? - Paljastaa koko juoni heti alussa. Spinozan Etiikka paljastaa koko kirjan juonen heti ensimmäisen sivun ensimmäisillä riveillä. Oman itsensä syyllä ymmärrän sitä, jonka olemukseen liittyy olemassaolo, eli jonka luontoa ei voi käsittää muuten kuin olemassa olevaksi. (E, I, määr. 1) Tästä koko Spinoan kirjassa on kyse ja tätä koko … Jatka lukemista Spinozasta: oman itsensä syy →

Spinozasta: karkotus

Olen aikaisemminkin kirjoittanut sarjaa Spinozasta. Mutta miksi palata vanhaan, kun voi aloittaa alusta uudestaan. Ja jokainen aloitus alkaa keskeltä. Mutta se siitä... Spinozan elämästä tiedetään itse asiassa hyvin vähän. Viimeisten vuosikymmenien aikana tutkimus on tuonut jonkin verran lisää tietoa tästä filosofian "suuresta yksinäisestä" ja "radikaalista". Tästä saamme kiittää hyvin pitkälle Steven Nadlerin hienoja teoksia. Mutta … Jatka lukemista Spinozasta: karkotus →

Kirjojen kertomaa

Koin tänään oman Proust-kokemukseni, kun kävin antikvariaattiliike Vihreästä planeetasta hakemassa Ronald Boguen teoksen Deleuze and Guattari (1989). Menin kirjan kanssa Rytmiin selailemaan sen sivuja. Katseeni kulki tutuilla sivuilla ja hetkessä olin imeytynyt reilut 30 vuotta ajassa taaksepäin. Tämä ei ollut seurausta mistään erillisestä lauseesta, vaan juuri tutun tekstin ja sivujen näkemisestä uudestaan. Ronald Boguen teos … Jatka lukemista Kirjojen kertomaa →

Miten tehdä itsestä paha-nörtti?

Olen kuunnellut viime aikoina paljon Ed Zitronin mielipuolisiakin ränttäyksiä hänen podcastissaan Better Offline. On käynyt harvinaisen selväksi, että Ed ei pidä OpenAI:n toimitusjohtajasta Sam Altmanista tai oikeastaan kenestäkään tuottavan tekoälyn parissa toimivasta johtajasta. Mutta siinä Ed Zitron on oikeassa, että teknologiateollisuus on kadottanut taikansa. Ja nyt en itse asiassa puhu hyvistä tuotteista, vaan Silicon Valleyn … Jatka lukemista Miten tehdä itsestä paha-nörtti? →

Kenen joukoissa seisot?

Otsikko on provokaatio ja samalla aiheellinen kysymys juuri tällä hetkellä. Toki viittaus Aulikki Oksasen sanoittamaan Kaj Chydeniuksen sävellykseen vetää perässään historiansa painolastia, mutta juuri tällä hetkellä eletään korostetun historiallisia aikoja. Tämä taistolaisliikkeen "tunnariksi" noussut laulu palasi mieleeni lukiessani Emilia Männynvälin artikkelia "Kun maailma jakautuu diktatuureihin ja demokratioihin, on puolensa harvinaisen helppo valita". Oli merkittävää, että … Jatka lukemista Kenen joukoissa seisot? →

“Eeeeeeeeeeeeeeeeaiaiaiaiaiaiaiaiai!”

Uusi juttu on parasta mitä kotimaisessa journalismissa on tapahtunut vuosikymmeniin. Kuuntelin tänään Anu Partasen artikkelin "Vastenmielinen möykky", joka käsitteli amerikkalaisen konservatismin ylipapin Kevin Robertsin näkemyksiä ulkopolitiikasta. Artikkeli ja Uusi juttu yleensä sai minut muistelemaan omaa suhdettani journalismia kohtaan. Vaikka olen monesti avautunut Hunter S. Thompsonista, niin itse journalismiin minut johdatti Tom Wolfe ja hänen teoksensa … Jatka lukemista “Eeeeeeeeeeeeeeeeaiaiaiaiaiaiaiaiai!” →