Kategoria: Politiikka

Kirja-ala – paska diili

Olen kirjoittanut muutaman kuukauden ajan Substackiin jatkokertomusta (kts. edellinen postaus). Se on ollut vapauttava kokemus, koska olen vain antanut paahtaa täysillä. Ja sitten he eivät tehneet mitään on villi metafiktiivinen dekkariparodia. Olen nauranut ja nauttinut sen kirjoittamisesta. Mutta hyvin suurella todennäköisyydellä siitä ei tule Substackiin kirjoitettua jatkokertomusta enempää. Ja siihen on erittäin painavat syynsä. Viime … Jatka lukemista Kirja-ala – paska diili →

Suomalaista sivistystä romuttamassa

Helsingin yliopisto on tehnyt strategisen virheen, joka tulee kummittelemaan pitkään. Rosebudin häätäminen Kaisa-talon kivijalasta ja Rustan tuominen sen tilalle on symbolinen isku suomalaiselle sivistykselle. Vielä pahempaa: yliopisto on pilannut maineensa tavalla, johon sillä ei olisi ollut varaa. Helsingin yliopiston johto on aiheuttanut mittavan mainehaitan Rusta-sekoilussaan. Ei riitä, että yliopisto on toiminut kaikkia periaatteitaan vastaan, vaan … Jatka lukemista Suomalaista sivistystä romuttamassa →

Äidinkieli, isänmaa ja rituaali-itsemurha

Antti Nylénin puheenvuoro tänään Käänne-festivaaleilla pysähdytti. Hän sanoi, että meillä on äidinkieli, jonka kautta me olemme sidottu isänmaahamme. Olen suomalainen, halusin sitä tai en. En voi muuttua ranskalaiseksi tai ruotsalaiseksi. Tämä on niin ilmeistä, että sen ääneen sanominen suorastaan järkytti. Keskustelun aiheena oli "Onko lukeminen menettänyt merkityksensä?" Keskustelu kulki pitkälti lukemisen ja ansaitusti nykyisen kulttuurille … Jatka lukemista Äidinkieli, isänmaa ja rituaali-itsemurha →

Onko kulttuurissamme enää tilaa intellektuelleille?

On ilmiöitä, joita ei tekisi mieli edes mainita, jottei samalla vahingossa ruoki niitä. Curtis Yarvin on yksi tällainen tapaus. Mutta kun The New Yorker julkaisee pitkän artikkelin hänestä, asiaa ei enää voi ohittaa olan kohtauksella. Pienellä selaamisella olen näköjään ensimmäisen kerran maininnut hänestä tässä blogissa aika tarkkaan viisi vuotta sitten. Luettuani The New Yorkerin artikkelin … Jatka lukemista Onko kulttuurissamme enää tilaa intellektuelleille? →

Vastalause 40%

Olen aina ihaillut Antti Nyléniä, koska hän osaa sanoittaa ajatuksensa hämmästyttävän taitavasti. Niiden ajatusten äärellä, joista en ole hänen kanssaan samaa mieltä, en voi olla ihailematta, kuinka hän ne ilmaisee. Nylén on taitava kirjoittaja. Ja juuri siksi häntä meidän nykyinen hallituksemme vieroksuu ja paikoitellen suoranaisesti vihaa. Hallituksen näkökulmasta olisi parempi, että maassamme olisi mahdollisimman vähän … Jatka lukemista Vastalause 40% →

Ilmestyskirja nyt… siis juuri nyt

Olen tehnyt työkseni vähän kaikkea tekoälyyn liittyvää kohta kolmen vuoden ajan. Jo pelkästään tässä ajassa on edistytty lukuisilla alueilla. Esimerkiksi se meemivideo spagettia syövästä Will Smithistä on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin painajaismaista sekoilua. Tahtomatta alan optimismi on tarttunut puheeseeni ja rehellisesti sanottuna olen ollut erittäin innostunut alan kehityksestä. Mutta siitä huolimatta silmiä ei voi … Jatka lukemista Ilmestyskirja nyt… siis juuri nyt →

Raha: määrää ulostava kone

Palaan edellisen kirjoituksen aiheeseen, koska se ei jätä minua rauhaan. Jonathan Keeperman puhuu oikeistolaisesta vitalismista, mutta hänen käyttämänsä määritelmä eroaa dramaattisesti perinteisestä vitalismista. Tämä ero on paljastava, sillä se kertoo uuden oikeistolaisen ajattelun luonteesta enemmän kuin he ehkä haluavat myöntää. Mutta tätä ennen on nostettava taas esille erottelu konservatiivisuuden ja taantumuksellisuuden välillä. Perinteisesti konservatiivisuus pyrkii … Jatka lukemista Raha: määrää ulostava kone →

Oikeistolainen vastakulttuuri

Vastakulttuuri voidaan määritellä seuraavasti: se on yhteiskunnassa esiintyvä liike, joka haastaa vallitsevat normit, arvot ja valtakulttuurin elämäntavat. Yleensä vastakulttuuri on nähty vasemmistolaisena liikkeenä, mutta meidän silmiemme alla on syntynyt kokonaan uusi vastakulttuurin muoto - oikeistolainen vastakulttuuri. Olen kirjoittanut paljon vastakulttuurista ja sen mahdollisuudesta. Omien poliittisten näkemysteni johdosta olen ollut sokea. Mutta liekki palaa niin kirkkaana, … Jatka lukemista Oikeistolainen vastakulttuuri →

Taantuneet nihilistit

Perinteisesti oikeistoa on luonnehdittu seuraavasti: poliittinen suuntaus, johon usein liitetään asioiden vallitsevan tilan suosiminen, yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien korostaminen kollektiivisten oikeuksien ja velvollisuuksien suhteen. Tämän lisäksi hallintoa on haluttu rajoittaa mahdollisimman paljon. Myös talouteen ei saisi puuttua kuin äärimmäisissä tapauksissa (eikä oikein silloinkaan). Kontroversiaalisinta ja itselleni vastenmielisintä on epätasavertaisuuksien hyväksyminen luonnollisina ja yhteiskunnallisesti tarpeellisina ilmiöinä. … Jatka lukemista Taantuneet nihilistit →

Tekijän kuoleman paluu?

Palaan edellisen kirjoituksen teemaan. Tiedän varsin hyvin, että en ole ainoa, joka kipuilee nykyisessä median ilmanalassa. Nämä ajat eivät ole ystävällisiä perinteisen kirjallisuuden ystäville. Kun kirjailijoista tulee tärkeämpiä kuin itse kirjallisuudesta ja fiktio korvautuu "autofiktiolla", niin jossain vaiheessa on saavutamme sietokyvyn saturaatiopisteen. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että niin harva ihminen on oikeasti mielenkiintoinen. En … Jatka lukemista Tekijän kuoleman paluu? →