Kategoria: Media

Kirjallisuus on ajattelun kehittämistä

Eilen uutisoitiin, että meidän kaikkien käyttämä ja vihaama Spotify astuu Suomessa äänikirjojen markkinoille. Tästä nousi ansaitusti raivo, jonka takana itse asiassa ei ollut pelkästään Spotify, vaan kirjailijoiden ja kustantajien välinen tulehtunut suhde. Mutta en palaa edellisen postaukseni aiheeseen tätä pidemmälle. Minua huolestuttaa enenevässä määrin yleistyvä näkemys, että kirjailijat ja taiteilijat laajemminkin pitäisi jättää täysin markkinoiden … Jatka lukemista Kirjallisuus on ajattelun kehittämistä →

Suomalaista sivistystä romuttamassa

Helsingin yliopisto on tehnyt strategisen virheen, joka tulee kummittelemaan pitkään. Rosebudin häätäminen Kaisa-talon kivijalasta ja Rustan tuominen sen tilalle on symbolinen isku suomalaiselle sivistykselle. Vielä pahempaa: yliopisto on pilannut maineensa tavalla, johon sillä ei olisi ollut varaa. Helsingin yliopiston johto on aiheuttanut mittavan mainehaitan Rusta-sekoilussaan. Ei riitä, että yliopisto on toiminut kaikkia periaatteitaan vastaan, vaan … Jatka lukemista Suomalaista sivistystä romuttamassa →

Maun uusi aikakausi

Kun sisällön kuluttamista ohjaavat suositusalgoritmit ja sisällön tuotannosta vastaa enenevässä määrin tekoäly, niin näen maun aseman vain korostuvan meidän aikakaudellamme. Maku on jotain sellaista, jota ei voida automatisoida tai korvata koneellisella vastineella. Tämä johtuu jo siitä yksinkertaisesta syystä, että jos jollekin maulle näin voitaisiin tehdä, niin siitä tulisi automaattisesti (pun intended) mautonta. Maku tuli vastaan … Jatka lukemista Maun uusi aikakausi →

Onko kulttuurissamme enää tilaa intellektuelleille?

On ilmiöitä, joita ei tekisi mieli edes mainita, jottei samalla vahingossa ruoki niitä. Curtis Yarvin on yksi tällainen tapaus. Mutta kun The New Yorker julkaisee pitkän artikkelin hänestä, asiaa ei enää voi ohittaa olan kohtauksella. Pienellä selaamisella olen näköjään ensimmäisen kerran maininnut hänestä tässä blogissa aika tarkkaan viisi vuotta sitten. Luettuani The New Yorkerin artikkelin … Jatka lukemista Onko kulttuurissamme enää tilaa intellektuelleille? →

Statussymbolien merkityksen inflaatio

Olin joskus 1990-luvun jälkipuoliskolla hyvin omituisissa bileissä. Bileiden pitäjä ja suurin osa vieraista olivat miljonääriperheiden kasvatteja. Elettiin kuumaa brittipopin aikakautta. Bileissä soitettiin Bluria, Pulpia, Oasista ja bileiden emännän suosikkia Republicaa. Mutta omituisiksi bileet tekivät miljonääriperheiden jälkikasvun pukeutuminen ja käyttäytyminen, joka oli lainattu suoraan brittiläisen työväenluokan tyylikirjasta. Röökipaikalla kaksi näistä nuorista keskusteli jostain brittiläisestä jalkapallojoukkueesta, joka … Jatka lukemista Statussymbolien merkityksen inflaatio →

Kadotettu vastavoima

Washington Postin slogan kuuluu: "Democracy Dies in Darkness". Tervetuloa keskelle synkkää pimeyttä. Jokainen uutisia seurannut on varmaan tuntenut kuinka verenpaine on ollut koholla ja siellä jossain sisällä ahdistus kasvaa. Yhdysvallat on pettänyt Ukrainan ja siinä samassa Euroopan. Ainoastaan toiveikkaimmat meistä elättelevät mielessään ajatusta "neuvottelustrategiasta". Siihen eivät usko enää amerikkalaisetkaan. Mutta he eivät näytä nousevan minkäänlaiseen … Jatka lukemista Kadotettu vastavoima →

Laiskan ajattelemisen aikakausi

Vuosituhannen vaihtumisesta on kulunut neljännes vuosisata. Kun katsoo taaksepäin kulunutta vuosituhatta ja -sataa, niin olemme edenneet kriisistä toiseen. Heti vuonna 2000 iski IT-kuplan puhkeaminen. Internet yleistyi hurjalla vauhdilla 1990-luvun loppupuolella. Ja tietenkin sillä yritettiin tehdä rahaa mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla. Sama on tapahtumassa tällä hetkellä tekoälyn kohdalla. Kun kuplan puhkeamisesta selvittiin, saatiin niskaan Syyskuun 11. päivä … Jatka lukemista Laiskan ajattelemisen aikakausi →

Avoin fanikirje – Mikä meitä vaivaa?

Tämä kirjoitus kumpuaa viimeisimmän Mikä meitä vaivaa? -podcastin jaksosta, jossa Veikka ja Pontus pyysivät kirjoittamaan sellaisen fanin ajatuksia, joka hautoo isänmurhaa. Noh. Isänmurhaa ei tässä tulla käsittelemään (ainakaan suoraan), vaan juuri tuo jakson osa laittoi alulle korvieni välissä mielenkiintoisen ketjureaktion, jota tässä pyrin selventämään itselleni ja muille. Kirjoitetaan tähän pieni kärjistys, joka siitä huolimatta pitää … Jatka lukemista Avoin fanikirje – Mikä meitä vaivaa? →

Krääsäytyvä kulttuurimme

Kun kävelee kauppakeskuksissa, niin vastaan tulee uusi ilmiö. Vanhat kauppaketjut näyttävät häviävän hitaasti jatkuvasti laajenevien rihkamakauppojen tieltä. Tunnen syvää inhoa ostoskeskuksia kohtaan. Ja tiedän, että minun on helppo tuntea tällaista tunnetta, koska elän yksin ilman parisuhdetta ja perhettä. Jos minulla olisi elätettäväni lapsia ja tilava perheasunto liian pitkän kävelymatkan päässä hyvästä ruokakaupasta, niin ääni kellossa … Jatka lukemista Krääsäytyvä kulttuurimme →

Hutiloitu on uusi normaali?

Helsingin Sanomien kriitikko Taika Dahlblom nosti kissan pöydälle artikkelillaan "Monista dekkareista näkee, että ne on julkaistu liian kiireellä, ja se sapettaa ammatti­lukijaa". Tietenkin kirjoitus on näkemyksellinen ja vähän kärjistäväkin, mutta samalla en voi olla siinä esitettyjen asioiden kanssa täysin eri mieltä. Dekkarikirjailijan odotetaan kirjoittavan teoksen joka vuosi. Jotkut ovat jopa kiristäneet tahtia kahteen teokseen vuodessa. … Jatka lukemista Hutiloitu on uusi normaali? →