Kategoria: Kulttuuri

Miten tehdä itsestä paha-nörtti?

Olen kuunnellut viime aikoina paljon Ed Zitronin mielipuolisiakin ränttäyksiä hänen podcastissaan Better Offline. On käynyt harvinaisen selväksi, että Ed ei pidä OpenAI:n toimitusjohtajasta Sam Altmanista tai oikeastaan kenestäkään tuottavan tekoälyn parissa toimivasta johtajasta. Mutta siinä Ed Zitron on oikeassa, että teknologiateollisuus on kadottanut taikansa. Ja nyt en itse asiassa puhu hyvistä tuotteista, vaan Silicon Valleyn … Jatka lukemista Miten tehdä itsestä paha-nörtti? →

Kenen joukoissa seisot?

Otsikko on provokaatio ja samalla aiheellinen kysymys juuri tällä hetkellä. Toki viittaus Aulikki Oksasen sanoittamaan Kaj Chydeniuksen sävellykseen vetää perässään historiansa painolastia, mutta juuri tällä hetkellä eletään korostetun historiallisia aikoja. Tämä taistolaisliikkeen "tunnariksi" noussut laulu palasi mieleeni lukiessani Emilia Männynvälin artikkelia "Kun maailma jakautuu diktatuureihin ja demokratioihin, on puolensa harvinaisen helppo valita". Oli merkittävää, että … Jatka lukemista Kenen joukoissa seisot? →

“Eeeeeeeeeeeeeeeeaiaiaiaiaiaiaiaiai!”

Uusi juttu on parasta mitä kotimaisessa journalismissa on tapahtunut vuosikymmeniin. Kuuntelin tänään Anu Partasen artikkelin "Vastenmielinen möykky", joka käsitteli amerikkalaisen konservatismin ylipapin Kevin Robertsin näkemyksiä ulkopolitiikasta. Artikkeli ja Uusi juttu yleensä sai minut muistelemaan omaa suhdettani journalismia kohtaan. Vaikka olen monesti avautunut Hunter S. Thompsonista, niin itse journalismiin minut johdatti Tom Wolfe ja hänen teoksensa … Jatka lukemista “Eeeeeeeeeeeeeeeeaiaiaiaiaiaiaiaiai!” →

Avoin fanikirje – Mikä meitä vaivaa?

Tämä kirjoitus kumpuaa viimeisimmän Mikä meitä vaivaa? -podcastin jaksosta, jossa Veikka ja Pontus pyysivät kirjoittamaan sellaisen fanin ajatuksia, joka hautoo isänmurhaa. Noh. Isänmurhaa ei tässä tulla käsittelemään (ainakaan suoraan), vaan juuri tuo jakson osa laittoi alulle korvieni välissä mielenkiintoisen ketjureaktion, jota tässä pyrin selventämään itselleni ja muille. Kirjoitetaan tähän pieni kärjistys, joka siitä huolimatta pitää … Jatka lukemista Avoin fanikirje – Mikä meitä vaivaa? →

Krääsäytyvä kulttuurimme

Kun kävelee kauppakeskuksissa, niin vastaan tulee uusi ilmiö. Vanhat kauppaketjut näyttävät häviävän hitaasti jatkuvasti laajenevien rihkamakauppojen tieltä. Tunnen syvää inhoa ostoskeskuksia kohtaan. Ja tiedän, että minun on helppo tuntea tällaista tunnetta, koska elän yksin ilman parisuhdetta ja perhettä. Jos minulla olisi elätettäväni lapsia ja tilava perheasunto liian pitkän kävelymatkan päässä hyvästä ruokakaupasta, niin ääni kellossa … Jatka lukemista Krääsäytyvä kulttuurimme →

Hutiloitu on uusi normaali?

Helsingin Sanomien kriitikko Taika Dahlblom nosti kissan pöydälle artikkelillaan "Monista dekkareista näkee, että ne on julkaistu liian kiireellä, ja se sapettaa ammatti­lukijaa". Tietenkin kirjoitus on näkemyksellinen ja vähän kärjistäväkin, mutta samalla en voi olla siinä esitettyjen asioiden kanssa täysin eri mieltä. Dekkarikirjailijan odotetaan kirjoittavan teoksen joka vuosi. Jotkut ovat jopa kiristäneet tahtia kahteen teokseen vuodessa. … Jatka lukemista Hutiloitu on uusi normaali? →

Kadotettu kertomus

Nykyaikainen ihminen on menettänyt tarinan kerronnan taidon. Meillä on kyky rupatella tarinoita, mutta niiden kertominen on lamaantunut. Tämä tulee ilmi tyhjyytenä ja suunnan puuttumisena meidän elämässämme. Tarinoiden kerronta luo yhteisön ja nivoo yhteen elämän irralliset elementit yhdeksi kokonaisuudeksi. Suurin piirtein näin ajattelee Byung-Chul Han teoksessaan The Crisis of Narration (alkup. Die Krise der Narration, 2023). … Jatka lukemista Kadotettu kertomus →

Valmistujaispuhe, joka jäi pitämättä

Tapasin rakkaan ystäväni noin 45 vuotta sitten. Kasvoimme samoilla pihoilla ja meitä kumpaakin yhdisti se tekijä, että olimme perheidemme ainoat lapset. Ei ollut sisaruksia, joiden kanssa jakaa elämän taakkaa, mutta ei haitannut, kun oli kaveri. Olen myös ystäväni pojan pakanakummi. Valitettavasti välillämme on maantieteellisesti vähän turhan pitkä matka ja en täten ole kyennyt osallistumaan kummipoikani … Jatka lukemista Valmistujaispuhe, joka jäi pitämättä →

Suuren auto-metafiktiivisen kirjailijahaastattelun jatko-osa

Elämässä tulee niitä hetkiä, jotka tietää kohtaavansa, mutta niitä pakoilee vuosia. Tämä on yksi niistä hetkistä. Olen tapaamassa Janne Toivoniemeä. Tunteeni ovat varsin ristiriitaiset. En suhtaudu häneen yhtä negatiivisesti kuin Benny, mutta en voi antaa tuolle kirjailijalle anteeksi Bennyn viimeaikaista pahoinpitelyä. Hemmetti hän makaa sairaalassa juuri tällä hetkellä, kun istun tässä baarissa saman pöydän ääressä … Jatka lukemista Suuren auto-metafiktiivisen kirjailijahaastattelun jatko-osa →

Vox populi, vox Dei

Vuosia olen yrittänyt ymmärtää meidän aikaamme. Missä vaiheessa me aloimme jakautua ja mistä syystä? Kun maailman suurin jännitysnäytelmä (kts. edellinen postaus) on onnettomasti takanamme, niin tämä kysymys nousee uudestaan pintaan. Se ei jätä minua rauhaan. Vuosituhannen vaihteessa kaikki näytti niin erilaiselta. Kaikki se optimismi on poissa ja tilalle on tullut pimeä ja synkkä tunneli. Ei … Jatka lukemista Vox populi, vox Dei →