Kategoria: Kulttuuri

Kirjallisuus on ajattelun kehittämistä

Eilen uutisoitiin, että meidän kaikkien käyttämä ja vihaama Spotify astuu Suomessa äänikirjojen markkinoille. Tästä nousi ansaitusti raivo, jonka takana itse asiassa ei ollut pelkästään Spotify, vaan kirjailijoiden ja kustantajien välinen tulehtunut suhde. Mutta en palaa edellisen postaukseni aiheeseen tätä pidemmälle. Minua huolestuttaa enenevässä määrin yleistyvä näkemys, että kirjailijat ja taiteilijat laajemminkin pitäisi jättää täysin markkinoiden … Jatka lukemista Kirjallisuus on ajattelun kehittämistä →

Kirja-ala – paska diili

Olen kirjoittanut muutaman kuukauden ajan Substackiin jatkokertomusta (kts. edellinen postaus). Se on ollut vapauttava kokemus, koska olen vain antanut paahtaa täysillä. Ja sitten he eivät tehneet mitään on villi metafiktiivinen dekkariparodia. Olen nauranut ja nauttinut sen kirjoittamisesta. Mutta hyvin suurella todennäköisyydellä siitä ei tule Substackiin kirjoitettua jatkokertomusta enempää. Ja siihen on erittäin painavat syynsä. Viime … Jatka lukemista Kirja-ala – paska diili →

Suomalaista sivistystä romuttamassa

Helsingin yliopisto on tehnyt strategisen virheen, joka tulee kummittelemaan pitkään. Rosebudin häätäminen Kaisa-talon kivijalasta ja Rustan tuominen sen tilalle on symbolinen isku suomalaiselle sivistykselle. Vielä pahempaa: yliopisto on pilannut maineensa tavalla, johon sillä ei olisi ollut varaa. Helsingin yliopiston johto on aiheuttanut mittavan mainehaitan Rusta-sekoilussaan. Ei riitä, että yliopisto on toiminut kaikkia periaatteitaan vastaan, vaan … Jatka lukemista Suomalaista sivistystä romuttamassa →

Äidinkieli, isänmaa ja rituaali-itsemurha

Antti Nylénin puheenvuoro tänään Käänne-festivaaleilla pysähdytti. Hän sanoi, että meillä on äidinkieli, jonka kautta me olemme sidottu isänmaahamme. Olen suomalainen, halusin sitä tai en. En voi muuttua ranskalaiseksi tai ruotsalaiseksi. Tämä on niin ilmeistä, että sen ääneen sanominen suorastaan järkytti. Keskustelun aiheena oli "Onko lukeminen menettänyt merkityksensä?" Keskustelu kulki pitkälti lukemisen ja ansaitusti nykyisen kulttuurille … Jatka lukemista Äidinkieli, isänmaa ja rituaali-itsemurha →

Maun uusi aikakausi

Kun sisällön kuluttamista ohjaavat suositusalgoritmit ja sisällön tuotannosta vastaa enenevässä määrin tekoäly, niin näen maun aseman vain korostuvan meidän aikakaudellamme. Maku on jotain sellaista, jota ei voida automatisoida tai korvata koneellisella vastineella. Tämä johtuu jo siitä yksinkertaisesta syystä, että jos jollekin maulle näin voitaisiin tehdä, niin siitä tulisi automaattisesti (pun intended) mautonta. Maku tuli vastaan … Jatka lukemista Maun uusi aikakausi →

Onko kulttuurissamme enää tilaa intellektuelleille?

On ilmiöitä, joita ei tekisi mieli edes mainita, jottei samalla vahingossa ruoki niitä. Curtis Yarvin on yksi tällainen tapaus. Mutta kun The New Yorker julkaisee pitkän artikkelin hänestä, asiaa ei enää voi ohittaa olan kohtauksella. Pienellä selaamisella olen näköjään ensimmäisen kerran maininnut hänestä tässä blogissa aika tarkkaan viisi vuotta sitten. Luettuani The New Yorkerin artikkelin … Jatka lukemista Onko kulttuurissamme enää tilaa intellektuelleille? →

Vastalause 40%

Olen aina ihaillut Antti Nyléniä, koska hän osaa sanoittaa ajatuksensa hämmästyttävän taitavasti. Niiden ajatusten äärellä, joista en ole hänen kanssaan samaa mieltä, en voi olla ihailematta, kuinka hän ne ilmaisee. Nylén on taitava kirjoittaja. Ja juuri siksi häntä meidän nykyinen hallituksemme vieroksuu ja paikoitellen suoranaisesti vihaa. Hallituksen näkökulmasta olisi parempi, että maassamme olisi mahdollisimman vähän … Jatka lukemista Vastalause 40% →

Tekoäly ja kirjallisuus

Ville-Juhani Sutinen on kauan kaivattu kirjallinen häirikkö maassamme. Mutta hän ei ole kuin aikaisemmat ongelmatapaukset. Sutinen osaa ärsyttää meidän aikakaudellamme juuri oikein. Kun hän kirjoitti Hesarissa klassikkoteosten lukemisen ongelmista, niin moni klassikkonsa lukenut tuhahti suuttumuksesta (allekirjoittanut heidän mukana). Sutisen Tietokirjallisuuden Finlandian voittanut Vaivan arvoista: esseitä poikkeuskirjallisuudesta (2022) oli kauan kaivattu (allekirjoittaneen mielestä) ylistys vaikealle ja … Jatka lukemista Tekoäly ja kirjallisuus →

Ilmestyskirja nyt… siis juuri nyt

Olen tehnyt työkseni vähän kaikkea tekoälyyn liittyvää kohta kolmen vuoden ajan. Jo pelkästään tässä ajassa on edistytty lukuisilla alueilla. Esimerkiksi se meemivideo spagettia syövästä Will Smithistä on tällä hetkellä kaikkea muuta kuin painajaismaista sekoilua. Tahtomatta alan optimismi on tarttunut puheeseeni ja rehellisesti sanottuna olen ollut erittäin innostunut alan kehityksestä. Mutta siitä huolimatta silmiä ei voi … Jatka lukemista Ilmestyskirja nyt… siis juuri nyt →

Diskordianismi ja Deleuze

Olen jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut diskordianismista. Aluksi en sitä ymmärtänyt, mutta tällä vitsiuskonnolla on paljonkin tekemistä Gilles Deleuzen filosofian kanssa. Tämä on vielä hyvin varhaisessa vaiheessa olevaa ajattelua, mutta tämä pitää saada itsestä ulos. Aloitetaan perusteista. Mitä on diskordianismi? Diskordianismin perustivat Gregory Hill (1941–2000) ja Kerry Thornley (1948–1998) istuessaan 1950-luvun lopulla Los Angelesilaisten keilahallien … Jatka lukemista Diskordianismi ja Deleuze →