Kategoria: Elämä

Kenen joukoissa seisot?

Otsikko on provokaatio ja samalla aiheellinen kysymys juuri tällä hetkellä. Toki viittaus Aulikki Oksasen sanoittamaan Kaj Chydeniuksen sävellykseen vetää perässään historiansa painolastia, mutta juuri tällä hetkellä eletään korostetun historiallisia aikoja. Tämä taistolaisliikkeen "tunnariksi" noussut laulu palasi mieleeni lukiessani Emilia Männynvälin artikkelia "Kun maailma jakautuu diktatuureihin ja demokratioihin, on puolensa harvinaisen helppo valita". Oli merkittävää, että … Jatka lukemista Kenen joukoissa seisot? →

“Eeeeeeeeeeeeeeeeaiaiaiaiaiaiaiaiai!”

Uusi juttu on parasta mitä kotimaisessa journalismissa on tapahtunut vuosikymmeniin. Kuuntelin tänään Anu Partasen artikkelin "Vastenmielinen möykky", joka käsitteli amerikkalaisen konservatismin ylipapin Kevin Robertsin näkemyksiä ulkopolitiikasta. Artikkeli ja Uusi juttu yleensä sai minut muistelemaan omaa suhdettani journalismia kohtaan. Vaikka olen monesti avautunut Hunter S. Thompsonista, niin itse journalismiin minut johdatti Tom Wolfe ja hänen teoksensa … Jatka lukemista “Eeeeeeeeeeeeeeeeaiaiaiaiaiaiaiaiai!” →

Laiskan ajattelemisen aikakausi

Vuosituhannen vaihtumisesta on kulunut neljännes vuosisata. Kun katsoo taaksepäin kulunutta vuosituhatta ja -sataa, niin olemme edenneet kriisistä toiseen. Heti vuonna 2000 iski IT-kuplan puhkeaminen. Internet yleistyi hurjalla vauhdilla 1990-luvun loppupuolella. Ja tietenkin sillä yritettiin tehdä rahaa mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla. Sama on tapahtumassa tällä hetkellä tekoälyn kohdalla. Kun kuplan puhkeamisesta selvittiin, saatiin niskaan Syyskuun 11. päivä … Jatka lukemista Laiskan ajattelemisen aikakausi →

Radikaali Proust

Ahdistuin kaikkeen mediaan ja päätin kääntyä siitä pois. Mikä voisikaan olla parempaa poiskääntymistä kuin lukea Marcel Proustin massiivista Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanisarjaa. Kymmenen osaa ja 4000 sivua. Siinä saa tarpeeksi etäisyyttä tähän hetkeen. Mutta älkää ymmärtäkö minua väärin. En halua irtaantua ajasta, koska kaipaisin takaisin jotain menetettyä. Päinvastoin! Haluan kääntyä pois median ääreltä, koska juuri … Jatka lukemista Radikaali Proust →

Vapauden vastatuuli

Donald Trumpin virkaanastujaisia katsoessani oli televisio laitettava pois päältä päähenkilön puheen kestettyä minuutin ajan. Aloin voida pahoin... todella pahoin. Vapaus todellakin kuolee aplodien ja riemuhuutojen saattamana. Olemme nähneet vapauden kuolevan silmiemme edessä jo useita kertoja. Jostain meidän aikakautemme Nürnbergin massakokouksen tiimellyksen keskeltä korvieni välissä alkoi soida Tom Petty and the Heartbreakersin kappaleen "The Last DJ" … Jatka lukemista Vapauden vastatuuli →

Krääsäytyvä kulttuurimme

Kun kävelee kauppakeskuksissa, niin vastaan tulee uusi ilmiö. Vanhat kauppaketjut näyttävät häviävän hitaasti jatkuvasti laajenevien rihkamakauppojen tieltä. Tunnen syvää inhoa ostoskeskuksia kohtaan. Ja tiedän, että minun on helppo tuntea tällaista tunnetta, koska elän yksin ilman parisuhdetta ja perhettä. Jos minulla olisi elätettäväni lapsia ja tilava perheasunto liian pitkän kävelymatkan päässä hyvästä ruokakaupasta, niin ääni kellossa … Jatka lukemista Krääsäytyvä kulttuurimme →

Hutiloitu on uusi normaali?

Helsingin Sanomien kriitikko Taika Dahlblom nosti kissan pöydälle artikkelillaan "Monista dekkareista näkee, että ne on julkaistu liian kiireellä, ja se sapettaa ammatti­lukijaa". Tietenkin kirjoitus on näkemyksellinen ja vähän kärjistäväkin, mutta samalla en voi olla siinä esitettyjen asioiden kanssa täysin eri mieltä. Dekkarikirjailijan odotetaan kirjoittavan teoksen joka vuosi. Jotkut ovat jopa kiristäneet tahtia kahteen teokseen vuodessa. … Jatka lukemista Hutiloitu on uusi normaali? →

Kadotettu kertomus

Nykyaikainen ihminen on menettänyt tarinan kerronnan taidon. Meillä on kyky rupatella tarinoita, mutta niiden kertominen on lamaantunut. Tämä tulee ilmi tyhjyytenä ja suunnan puuttumisena meidän elämässämme. Tarinoiden kerronta luo yhteisön ja nivoo yhteen elämän irralliset elementit yhdeksi kokonaisuudeksi. Suurin piirtein näin ajattelee Byung-Chul Han teoksessaan The Crisis of Narration (alkup. Die Krise der Narration, 2023). … Jatka lukemista Kadotettu kertomus →

Valmistujaispuhe, joka jäi pitämättä

Tapasin rakkaan ystäväni noin 45 vuotta sitten. Kasvoimme samoilla pihoilla ja meitä kumpaakin yhdisti se tekijä, että olimme perheidemme ainoat lapset. Ei ollut sisaruksia, joiden kanssa jakaa elämän taakkaa, mutta ei haitannut, kun oli kaveri. Olen myös ystäväni pojan pakanakummi. Valitettavasti välillämme on maantieteellisesti vähän turhan pitkä matka ja en täten ole kyennyt osallistumaan kummipoikani … Jatka lukemista Valmistujaispuhe, joka jäi pitämättä →

”Internet räjähti!”

Me elämme nykyjournalismin rappion aikaa. Lehdistön ja laajemmin median tehtävä ei ole enää vuosiin ollut "objektiivisen totuuden" välittäminen, vaan yleisön emootioiden kuohuttamisen kautta saavutettujen silmäparien ohjaaminen mainosten äärelle. Ja minä erittäin hyvin ymmärrän, että lehdistön on löydettävä tavat kustantaa kustannukset. Mutta kun tässä ollaan menty niin pitkälle, että mistään journalismista ei voida enää puhua, ollaan … Jatka lukemista ”Internet räjähti!” →