Tämä on ehkä vaikein aihe, josta voin kirjoittaa. Itse asiassa tuntuu siltä, että minun ei pitäisi siitä kirjoittaa. Liian henkilökohtaista. Liian kipeää. Liikaa häpeää. Mutta annetaan mennä, kun on aloitettu. Kaikki alkoi, kun luin suuresti arvostamani Johannes Ekholmin artikkelin ”Hoiva on miehen työ”. Kuvaan sopii, että kirjoitus on julkaistu feministisessä Tulva -lehdessä. Kirjoituksessa Ekholm katsoo, … Jatka lukemista Misogynian poika
Eilen uutisoitiin, että meidän kaikkien käyttämä ja vihaama Spotify astuu Suomessa äänikirjojen markkinoille. Tästä nousi ansaitusti raivo, jonka takana itse asiassa ei ollut pelkästään Spotify, vaan kirjailijoiden ja kustantajien välinen tulehtunut suhde. Mutta en palaa edellisen postaukseni aiheeseen tätä pidemmälle. Minua huolestuttaa enenevässä määrin yleistyvä näkemys, että kirjailijat ja taiteilijat laajemminkin pitäisi jättää täysin markkinoiden … Jatka lukemista Kirjallisuus on ajattelun kehittämistä
Olen kirjoittanut muutaman kuukauden ajan Substackiin jatkokertomusta (kts. edellinen postaus). Se on ollut vapauttava kokemus, koska olen vain antanut paahtaa täysillä. Ja sitten he eivät tehneet mitään on villi metafiktiivinen dekkariparodia. Olen nauranut ja nauttinut sen kirjoittamisesta. Mutta hyvin suurella todennäköisyydellä siitä ei tule Substackiin kirjoitettua jatkokertomusta enempää. Ja siihen on erittäin painavat syynsä. Viime … Jatka lukemista Kirja-ala – paska diili
Noin kaksi viikkoa sitten kävin pitkällisen ja piinaavan keskustelun Silmätön raivo -teoksestani. Ennen keskustelua olin vielä varma teoksestani, mutta sen jälkeen olen päättänyt haudata kyseisen teoksen epäonnistuneena. Se jääköön itselleni muistutukseksi siitä, kuinka oman teoksen äärelle voi sokeutua vuosiksi. Tässä käyty keskustelu dialogimuodossa. Olenhan dialogin kirjoittajana mestarillinen. Ei ole oma mielipiteeni vaan yleisesti tunnustettu tosiasia. … Jatka lukemista Lukijan ja kirjailijan välinen dialogi
Helsingin yliopisto on tehnyt strategisen virheen, joka tulee kummittelemaan pitkään. Rosebudin häätäminen Kaisa-talon kivijalasta ja Rustan tuominen sen tilalle on symbolinen isku suomalaiselle sivistykselle. Vielä pahempaa: yliopisto on pilannut maineensa tavalla, johon sillä ei olisi ollut varaa. Helsingin yliopiston johto on aiheuttanut mittavan mainehaitan Rusta-sekoilussaan. Ei riitä, että yliopisto on toiminut kaikkia periaatteitaan vastaan, vaan … Jatka lukemista Suomalaista sivistystä romuttamassa
Antti Nylénin puheenvuoro tänään Käänne-festivaaleilla pysähdytti. Hän sanoi, että meillä on äidinkieli, jonka kautta me olemme sidottu isänmaahamme. Olen suomalainen, halusin sitä tai en. En voi muuttua ranskalaiseksi tai ruotsalaiseksi. Tämä on niin ilmeistä, että sen ääneen sanominen suorastaan järkytti. Keskustelun aiheena oli "Onko lukeminen menettänyt merkityksensä?" Keskustelu kulki pitkälti lukemisen ja ansaitusti nykyisen kulttuurille … Jatka lukemista Äidinkieli, isänmaa ja rituaali-itsemurha
Viime viikolla Helsingin Sanomissa Juha Vuorinen ihmetteli, kun nuoret eivät enää osaa lukea kirjoja. Nuorten lukuinto on romahtanut ja se on jo jonkinasteinen kansallinen hätätila. Jyrki Lehtola taas vastasi omalla sarkastisella tyylillään, että Vuorinen on muuttunut kirjallisuusaikuiseksi, joka ei osaa kuin päivitellä nuorten lukemattomuutta. Nuorten lukuinnostuksesta ollaan huolissaan, mutta mitään hyviä syitä lukea kirjoja ei … Jatka lukemista Kirjallisuus ei ole itseisarvo – vaan vastarintaa
Olen viimeisen vuoden aikana kirjoittanut usein aikakautemme typeryydestä. Ja edelleen katson, että tämä seurausta aikakautemme hyperkapitalismista, koska kapitalismi on olemuksellisesti vähä-älyistä. Ja aion osoittaa sen tässä kirjoituksessa. Sain tähän aiheeseen sytykkeen kahdesta hyvin erilaisesta lähteestä, mutta niistä kummatkin tavallaan käsittelevät samaa asiaa, kun kaivaa syvemmälle pinnan alle. Pidän toista näistä lähteistä itse asiassa erittäin merkittävänä … Jatka lukemista Aseistettu typeryys ja antikristuksen paskatsunami
Kun sisällön kuluttamista ohjaavat suositusalgoritmit ja sisällön tuotannosta vastaa enenevässä määrin tekoäly, niin näen maun aseman vain korostuvan meidän aikakaudellamme. Maku on jotain sellaista, jota ei voida automatisoida tai korvata koneellisella vastineella. Tämä johtuu jo siitä yksinkertaisesta syystä, että jos jollekin maulle näin voitaisiin tehdä, niin siitä tulisi automaattisesti (pun intended) mautonta. Maku tuli vastaan … Jatka lukemista Maun uusi aikakausi
On ilmiöitä, joita ei tekisi mieli edes mainita, jottei samalla vahingossa ruoki niitä. Curtis Yarvin on yksi tällainen tapaus. Mutta kun The New Yorker julkaisee pitkän artikkelin hänestä, asiaa ei enää voi ohittaa olan kohtauksella. Pienellä selaamisella olen näköjään ensimmäisen kerran maininnut hänestä tässä blogissa aika tarkkaan viisi vuotta sitten. Luettuani The New Yorkerin artikkelin … Jatka lukemista Onko kulttuurissamme enää tilaa intellektuelleille?
SchizoBlog 