Helsingin yliopisto on tehnyt strategisen virheen, joka tulee kummittelemaan pitkään. Rosebudin häätäminen Kaisa-talon kivijalasta ja Rustan tuominen sen tilalle on symbolinen isku suomalaiselle sivistykselle. Vielä pahempaa: yliopisto on pilannut maineensa tavalla, johon sillä ei olisi ollut varaa.
Helsingin yliopiston johto on aiheuttanut mittavan mainehaitan Rusta-sekoilussaan. Ei riitä, että yliopisto on toiminut kaikkia periaatteitaan vastaan, vaan sen päälle mainehaittaa on moninkertaistettu typerryttävällä tiedotusmunauksella: kun olisi ollut aika lausua asiasta jotain, niin on päätetty olla hiljaa. Kuka tämän ”strategian” takana sitten onkaan, niin tiedottamisesta hän tai he eivät ymmärrä edes alkeidenkaan vertaa.
Sanoistani voi aistia suuren turhautumisen ja sitä niiden on tarkoituskin välittää. Minulle rakas alma mater on päästetty tunareiden käsiin, ja he ovat pilanneet peruuttamattomasti yliopiston maineen hetkellä, jolloin siihen ei olisi ollut varaa. Suomalaisen sivistyksen kimppuun käydään joka puolelta ja valitettavasti sivistyksen edustajat eivät kykene puolustamaan itseään. Heidän ei ole ollut siihen tarvetta.
Aikaisemmin akateeminen maailma kykeni luottamaan siihen, että valtio takaa heidän rahoituksensa. Ja niinhän sen pitäisikin tehdä. Olemme astuneet uuteen maailmaan: vahvemman ja röyhkeimmän laki jyrää sopimukset ja säännöt. Tämä näkyy politiikassa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Kaikkein vastenmielisintä on, että kotimaista sivistystä ollaan romuttamassa täysin tietoisesti. Syy tähän on, että äärialhaisto (oikeistoksi ei heitä enää voi kutsua) ei kykene saavuttamaan tavoitteitaan liian koulutetun kansan ollessa vallitsevassa asemassa.
Yliopisto on brändi
Eli Helsingin yliopiston kaltaisiin virheisiin ei tällä hetkellä todellakaan ole varaa. Mutta sellaiseen siitä huolimatta sorrutaan. Osaksi tämä voidaan lukea kokemattomuuden piikkiin, mutta aivan liikaa maineen likaaminen on johtunut täydestä piittaamattomuudesta markkinoiden lainalaisuuksista.
Halusi yliopisto sitä tai ei, mutta se on brändi. Se ei yksinkertaisesti voi kävellä siitä pois. Brändi ei typisty pelkäksi logon viilaamiseksi tai brand guidelinen noudattamiseksi. Se on lupaus: tämä brändi merkitsee tätä ja me pidämme siitä kiinni. Yksi maailman vahvimpia brändejä on Apple. On aivan sama mitä siitä on mieltä, mutta sen brändin vahvuutta ei voi kukaan kieltää. Tämä on saavutettu vuosikymmeniä pitkällä työllä, jossa ei ole ollut kyse pelkästä kiillotetusta ilmiasusta, vaan ennen kaikkea sen taustalla vaikuttavasta kokemuksesta. Se alkaa uuden tuotteen ottamisesta esille pakkauksesta ja jatkuu koko tuotteen käytön ajan saumattomana.
Helsingin yliopiston suurin synti on, että se on pettänyt brändilupauksensa. Vaikka tässä käytetään markkinoinnin kieltä, niin sivistys ja sen ympärillä vaikuttava kulttuuri ei ole siitä irrallinen saarekkeensa. Yliopistolla ei ole varaa samanlaiseen viestinnän ja markkinoinnin osastoihin kuin suurilla yrityksillä, mutta siitä huolimatta nyt ne eivät ole (syystä tai toisesta) kyenneet tekemään alkeellisintakaan tehtäväänsä. On hyvin mahdollista, että siihen ei ole annettu mahdollisuutta korkeamman johdon toimesta. Ja oli syy mikä tahansa, niin johdon on kannettava vastuu tapahtuneesta.
Valitettavasti näin ei tule tapahtumaan. Kaikkein raskaimman taakan joutuvat kantamaan yliopiston henkilökunta, tutkijat ja opiskelijat, joilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Yliopiston virheestä tulee lyömäase, kun sivistystä ajetaan alas jatkossakin. Tulevaisuus tulee olemaan vaikea ja osittain synkkä.
Kansalaisaktivismin on noustava uudelle tasolle
Tuntuukin siltä, että suomalaisen sivistyksen kantaminen on siirtynyt institutionaalisilta tekijöiltä kansalaistoiminnan tehtäväksi. Ruohonjuuritason tekijät pitävät yllä sivistystä, kun aikaisemmin sen puolesta kamppailleet kompuroivat ja toilailevat siinä suossa, jossa he joutuvat toimintaansa toteuttamaan.
Elävintä filosofiaa tehdään tällä hetkellä muualla kuin akateemisen maailman piirissä. Kirjallisuuden elinvoimaisin ilmiö on lavarunous, jolla harvemmin on mitään siteitä kustantamoihin. Erilaiset opinto- ja lukupiirit yrittävät paikata sitä aukkoa, jonka sivistyksen alasajo on saanut aikaiseksi. Mutta valitettavasti on ilmiselvää, että pidemmän päälle tämä ei tule riittämään. Tarvitaan organisoitumista ja liittoutumista, jolla voidaan luoda vastavoima nykyiselle vehkeilylle sivistyksen nitistämisen äärellä.
Sanokaa minua hulluksi, mutta katseeni kohdistuu ammattiyhdistysliikkeen suuntaan. Ammattiyhdistyksillä on edelleen (vaikkakin vähenevässä määrin) resursseja käyttää tähän työhön. He hyötyvät kansan sivistyksen korkeasta asteessa korkeampien jäsenmaksujen muodossa, koska ne ovat sidoksissa ansiotasoon. Samoin itsetietoisempi kansa (ja luokka) on vaikeammin johdettavissa populististen poliittisten vedätysten puolelle.
Olisiko siis aika herättää henkiin vähemmälle huomiolle jäänyt työväen sivistystoiminta opistoineen ja liikkeeseen liittyneine ilmiöineen? Meidän ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan, vaan ottaa vanhat rattaat käyttöön ja päivittää ne nykyajan haasteita vastaaviksi.
SchizoBlog 