Viime viikolla Helsingin Sanomissa Juha Vuorinen ihmetteli, kun nuoret eivät enää osaa lukea kirjoja. Nuorten lukuinto on romahtanut ja se on jo jonkinasteinen kansallinen hätätila. Jyrki Lehtola taas vastasi omalla sarkastisella tyylillään, että Vuorinen on muuttunut kirjallisuusaikuiseksi, joka ei osaa kuin päivitellä nuorten lukemattomuutta. Nuorten lukuinnostuksesta ollaan huolissaan, mutta mitään hyviä syitä lukea kirjoja ei tunnuta esitettävän.
Aikaisemmin käytiin paljon keskustelua ns. YA-kirjallisuudesta (young adult). Tätä kirjallisuuden lajia ei tunnuta hyväksyttävän oikeaksi kirjallisuudeksi. Nuorille tuputetaan luettavaksi aina sitä yhtä ja vanhaa Mika Waltarin Sinuhe egyptiläistä (1945) vaikka heille olisi ihan oma kirjallisuuden alansakin. Kertoo hyvin paljon näiden ”kirjallisuusaikuisten” kirjallisesta sivistyksestä.
Mutta Lehtolan artikkelissa keskeisintä oli juuri tämän kirjojen lukemisen perustelemisen köykäisyys.
Yleensä kirjallisuusaikuiset sentään jaksavat röhkiä sen opettelemansa luettelon, jossa kirjallisuus kehittää empatiaa, tutustuttaa erilaisiin ajattelutapoihin ja saa oman mielen rattaat tai ruumisauton pyörät pyörimään.
Tämän litanian luetteleminen on täysin merkityksetöntä. Se on kuin automaatiolla lausuttu mantra, joka oikeastaan ei tarkoita yhtään mitään. Sen lausuminen on tarkoitettu aivan muille kuin kirjojen lukemista vältteleville henkilöille. Litania luetellaan, jotta itse sanojalle tulisi parempi olo omassa epävarmuudessaan.
Itseisarvot ovat laiskuutta
Etiikassa itseisarvolla tarkoitetaan arvoa, jota ei tarvitse perustella muilla arvoilla. Sitä tavoitellaan sen itsensä vuoksi. Välinearvot ovat taas arvokkaita, koska niillä pyritään saavuttamaan jotain muuta – mikä voi hyvinkin olla jotain itseisarvoista.
Jos meillä ei olisi itseisarvoja, niin päädyttäisiin hyvin nihilistiseen arvorelativismiin, jossa kaikella olisi pelkkään välinearvoa. Nykyinen hyperkapitalismi näyttäisi olevan tällaisen arvomaailman sisäistänyt järjestelmä. Mutta on senkin sisällä itseisarvoja. Esimerkiksi rikastuminen katsotaan joksikin sellaiseksi, jota ihmiset sen sisällä tavoittelevat.
Mutta me voimme lähestyä asiaa toisellakin tavalla. Itseisarvoiset asiat säästävät meiltä aikaa ja vaivaa, kun meidän ei tarvitse niitä perustella. Ja kun aikaa menee tarpeeksi, niin me oikeasti unohdamme koko perustelun. Toisin sanoen, itseisarvot ovat osa laiskaa ajattelua.
Nietzsche ei koskaan päästänyt ihmistä helpolla, kun kyseessä olivat arvot. Meidän tulee luoda omat arvomme. Ne tulee aina kyetä perustelemaan. Mutta vielä sitäkin enemmän arvojen luomisen pohja ei muodostu perusteluja tarvitsemattomista itseisarvoista, vaan olemassaolon muodoista. Ihminen on siis itse luomiensa arvojensa perusta. Huonoja arvoja luova ihminen on myös ihmisenä huono ja alhainen.
Itseisarvoista puhuva ihminen on laiskuri, joka omaa saamattomuuttaan kutsuu jotain itseisarvoksi ja ei osaa perustella tätä millään muulla kuin itseisarvolla. Filosofian historia on ollut pullollaan näitä patalaiskoja pohtijoita. Kun on kyseenalaistettu tiedon arvo, niin on vedottu esimerkiksi ihmisen sisäiseen tahtoon tietoon. Samoin ihmisen sisäiseen hyvyyteen on esitetty selitykseksi, miksi me haluamme luonnostaan oikeudenmukaisuutta.
Transaktioiden aikakausi
Mutta itseisarvojen kyseenalaistaminen on samalla merkki jostain hyvin huolestuttavasta kulttuurissamme. Olemme siirtyneet transaktioiden aikakaudelle. Enää ei riitä sanoa, jonkin asian olevan hyvää, vaan on perusteltava sen hyöty. Miksi minä lukisin kirjoja, kun voin pelata pelejä tai selata aina vain lyhenevää videoviihdettä? Mitä hyötyä kirjojen lukemisesta on? Ja tässä ei riitä edellä esitetyn luettelon luetteleminen. On osoitettava oikea hyöty.
Uuden jutun päätoimittaja Olli Seuri ilmaisi vähän saman suuntaisen ajatuksen peräänkuuluttaessaan journalismiin paradigman muutosta. Journalismin ei voida katsoa olevan enää itseisarvoista, vaan sen tulee tarjota nykyisessä mediahorisontissa lisäarvoa. Perinteiset journalistit joutuvat kilpailemaan podcastien, blogien ja muiden uusien alustojen amatöörien kanssa. He eivät voi enää nojautua vanhaan ammatilliseen arvoonsa, vaan he ovat samalla viivalla hyvin kirjavan joukon kanssa, joille journalistinen integriteetti voi olla arvoista se kaikkein vähäisin.
Transaktioiden aikakausi näkyy myös kansainvälisen politiikan mannerlaattojen liikahtalussa. America first -politiikka kysyy kaikessa, että mitä hyötyä Yhdysvalloille on heidän sitoutuessa puolustamaan vanhoja liittolaisia. Miksi Washingtonissa lähdettäisiin puolustamaan Helsinkiä, jos Moskovassa päätetään hyökätä maahamme? Meillä tulee olla tähän helvetin hyvä ja perusteltu vastaus. Ja perusteluksi ei käy demokratia tai länsimaiden yhtenäisyys. Ainoa hyväksyttävä perustelu on selkeä raha. Paljon siitä hyödytään rahallisesti.
Tätä on transaktioiden aikakausi raadollisimmillaan. Saat sen, mihin sinulla on varaa. Arvojen taustalta paljastuu hintalappu. Ja mikä minä olen tätä tuomitsemaan? Tämä kaikki on seurausta laiskasta ajattelusta. Arvot eivät ole ikuisia ja pysyviä. Ne on luotava aina uudestaan ja uudestaan. Tämä luomisprosessi ei voi perustua aikaisempiin arvoihin ja niiden luettelemiseen. Itseisarvoista puhuvat ovat omassa laiskuudessaan mahdollistaneet tämän kaiken.
Romaani on ase
Palataan alkuperäiseen kysymykseen: miksi lukea kirjallisuutta? Miten voisi transaktioiden aikakaudella rohkaista nuorta tarttumaan kirjaan ja lukemaan sen? Olen joutunut pohtimaan tätä vastausta paljon ja pitkään viimeisten vuosien aikana. Tässä oma yritykseni vastata tähän ongelmaan.
Meistä tavallisista kansalaisista ollaan tekemässä orjia. Tämä ei ole mitään haihattelua, vaan prosessi on ollut käynnissä jo pitkään. Ihmisten älykkyys on ollut laskussa jo vuosikymmeniä ja se on saavutettu systemaattisella teknologisella kampanjoinnilla. Mitä vähemmän kansa ymmärtää maailmaa, jossa sen on elettävä, sitä helpompaa hallinnasta tulee. Tämä hallinta ei tule olemaan vanhaa kurinpidollista valtaa, vaan nykyistä kontrollointia.
Kaikkea meidän ympärillämme optimoidaan, jotta ne myötäilisivät meidän toimintaamme ja samalla ohjaisi sitä kontrolloidusti haluttuun suuntaan. TikTok-videoiden koukuttavuus on malliesimerkki tästä myötäilystä. Muutaman videon perusteella algoritmi hahmottaa, mikä video suurimmalla todennäköisyydellä saa sinut katsomaan sen ja seuraavan ja seuraavan… olet koukussa. Sinut on saatu tekemään juuri sitä, mitä yritys haluaa sinun tekevän. Ja luulet viihtyväsi sen äärellä.
Kirjallisuuden lukeminen on tehokkain keino katkaista jatkuva kontrolli elämässäsi. Ja kyllä. Se on tehty mahdollisimman vaikeaksi ja ärsyttäväksi. Mutta mitä enemmän se sinua häiritsee, sitä suurimman todennäköisyydellä se toimii orjuutustasi tahtovien yritysten intressejä vastaan. Kirjaa lukemalla sinä et ole tuote. Olet astunut sen ulkopuolelle ja sinulla on mahdollisuus ottaa elämäsi haltuusi. Romaani on punainen pilleri!
Kyse on siis sinusta itsestäsi, ei vain kirjallisuudesta itsestään. Tämä ei ole mitään itseisarvoista, vaan vastarintaa. Kirja on ase. Sen takia meidät halutaan vieraannuttaa kirjan ääreltä antamaan elämämme toisten hallittavaksi.
SchizoBlog 