Olen viimeisen vuoden aikana kirjoittanut usein aikakautemme typeryydestä. Ja edelleen katson, että tämä seurausta aikakautemme hyperkapitalismista, koska kapitalismi on olemuksellisesti vähä-älyistä. Ja aion osoittaa sen tässä kirjoituksessa. Sain tähän aiheeseen sytykkeen kahdesta hyvin erilaisesta lähteestä, mutta niistä kummatkin tavallaan käsittelevät samaa asiaa, kun kaivaa syvemmälle pinnan alle.
Pidän toista näistä lähteistä itse asiassa erittäin merkittävänä ohjelmajulistuksena, jonka soisi leviävän laajemmallekin. Mutta aloittakaamme miehestä, joka pelkää niin paljon antikristusta, että ei ymmärrä katselevan sellaista silmiin peilistä.
Kaiken saman vanhan stagnaatio
Peter Thiel on ollut yksi Piilaakson suurista menestyjistä. En tässä jaksa lähteä luettelemaan hänen saavutuksiaan, mutta ne ovat mittavat. Valitettavasti kaikesta siitä huolimatta hän on typerys. Tämä kävi varsin selväksi kuunnellessani The New York Timesin podcastin Interesting Times with Ross Douthatin viimeisintä jaksoa, jossa Thiel oli saatu haastateltavaksi.
Haastattelu aloitetaan käymällä läpi Thielin esittelemää stagnaatioteesiä, jonka hän esitteli kirjoituksessa ”The End of the Future” (2011). Teesin mukaan tieteellinen ja teknologinen esitys on hidastunut. 1950–60-lukujen optimistiset visiot teknologisesta tulevaisuudesta eivät ole toteutuneet odotetulla tavalla: meillä ei ole edelleenkään halpaa ydinvoimaa, avaruusmatkailua tai tehokkaita syöpähoitoja. Thiel katsoo, että monilla aloilla kehitys on suorastaan pysähtynyt.
Ainoa poikkeus on tietotekniikka, jonka kehitys on ollut huikeaa. Mutta tämäkään kehitys ei ole tuottanut laaja-alaista taloudellista hyötyä samalla tavalla kuin aiemmat teknologiset läpimurrot. Thiel nostaa aivan oikein, että esimerkiksi Yhdysvalloissa todelliset tulot ovat olleet pysähdyksissä 1970-luvulta lähtien. Syy tähän hänen mukaansa löytyy poliittisesta ja akateemisesta eliitistä, joka ei enää tue kunnianhimoista teknologista edistystä. Ja kyllä. Tästä päästään nopeasti syvävaltioharhoihin, jossa ilkeä eliitti kahlitsee edistystä ajavat kunnialliset liikemiehet ahdinkoon regulaatiolla ja verotuksella.
Thiel valittaa, että esimerkiksi junien nopeudet eivät ole kasvaneet samaa vauhtia kuin ennen. Ja tässä päästään ensimmäiseen esimerkkiin kapitalismin vähä-älyisyydestä. Kun kyseenalaistetaan junien nopeuden kasvattamisen järkevyys, niin oman elämänsä peterthielit pyörittelevät silmiään ja ihmettelevät, miten tuollaisella asenteella muka saadaan nopeampia junia. Heille kehitys on sitä, että meillä on entistä enemmän jo olemassa olevaa vanhaa. Ainoastaan määrällinen muutos on muutosta.
Kuka pelkää antikristusta?
Kaikkein harhaisimmiksi Thielin ajatukset muuttuvat, kun hän alkaa puhua antikristuksesta. Thielille antikristus ei ole mikään persoonallinen pahuuden ruumiillistuma, vaan yhteiskunnallinen kehityssuunta kohti globaalia, totalitaarista ja yhdenmukaistettua maailmaa. Se on eräänlainen ”paha singulariteetti”, joka on totalitaarinen maailman valtio, joka nousee ratkaisemaan ihmiskunnan eksistentiaalisia uhkia, kuten ydinaseita, ympäristökatastrofeja, bioaseita tai vaaralliseksi koettua tekoälyä.
Thielin antikristus nousee siis valtaan käyttämällä hyväkseen ihmisten pelkotiloja ja vetoaa niihin puheissaan. Pelkoihin vetoamalla ihmiset saadaan haluamaan lisää sääntelyä ja kontrollia tieteeseen ja teknologiaan. Antikristus siis haluaa pysäyttää tieteellisen ja teknologisen kehityksen. Yksi tällaisista apokalyptisistä hahmoista aikakaudellamme on Greta Thunberg, joka ajaa kasvuvastaista ympäristöliikettä dominoimaan tulevaisuutta.
Jokainen Thielin näkemys puhuu pelkistä aste-eroista ja sivuuttaa näkemykset luonne-eroista (jos tällainen bergsonilainen vertaus tässä sallitaan). Vain ja ainoastaan sillä on merkitystä, jota voidaan mitata. Ja koko tänä aikana Thiel ei näytä ymmärtävän, että hänen palvomansa kapitalismi on hänen saarnaaman stagnaation todellinen juurisyy.
Tulevaisuus on peruttu
Ehkä Thielin tulisi tutustua toisen tulevaisuuden lopun saarnaajan, Mark Fisherin, ajatuksiin. Tulevaisuus on peruttu, koska myöhäiskapitalismi on tehnyt meidät kykenemättömiksi näkemään vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Fisherin mukaan meidän visio tulevaisuudesta on sama kuin 1980-luvulla. Hän ottaa esimerkiksi elokuvan Blade Runner (1982). Meidän visiomme tulevaisuudesta on edelleen samanlainen.
Eli tässä mielessä Thiel ja Fisher ovat huolestuneita samasta asiasta. Mutta Thielin ”vaihtoehto” on lisätä sitä yhtä ja samaa, mitä meillä jo on. Elimistön sairastuttua virusten johdosta verenkierrossa Thielin hoito olisi lisätä virusten määrää veressä ja uskoa sen parantavan elimistö. Tietenkin, kun elimistö on pumpattu täyteen viruksia, niin ne ottavat kokonaan vallan ja voidaa sanoa uuden elämän alkaneen. Valitettavasti se merkitsisi parannettavan elimistön tuhoutumista. Virukset eivät muutu lääkkeeksi vaikka kuinka niiden määrää lisättäisiin.
Meidän aikakautemme ja samalla koko kapitalismin ongelma on, että meidän järjestelmämme palkitsee Peter Thielin tapaisia typeryksiä, jotka ajavat koko ihmiskunnan kohti tuhoa, koska he eivät yksinkertaisesti kykene eläytymään toisin. Se, että suppea-alaisesti ajatteleva Elon Musk on maailman rikkain ihminen, on häpeäksi ei vain kapitalismille, vaan koko ihmiskunnalle. Vielä suurempi häpeä on, että me typeryydessämme edes arvostamme varallisuuden kerääntymistä. Josta päästäänkin todelliseen typeryyteen.
Aseistettu typeryys
Se, että Peter Thiel on ollut rahoineen Donald Trumpin kampanjan taustalla, ei ole mitenkään sattumaa. Trumpin jatkuvana käyvä kampanjointi perustuu yhdelle merkittävälle ajatukselle: tehdään typeryydestä ase. Tämän nosti esille omaksi suosikikseni Substackissa noussut Closer to the Edge kirjoituksessaan ”Weaponized Stupidity”. Kuten jo mainitsin, niin pidän tätä lyhyttä kirjoitusta yhtenä merkittävimpänä ohjelmajulistuksena vuosikausiin. Parafraseeraan kirjoituksen sisältöä tässä.
Aseistettu typeryys on epäjohdonmukaisuuden performanssi, jonka tarkoituksena on hukuttaa johdonmukaisuus, riisua kuulija aseista ja jättää hänet seisomaan typertyneenä paikoilleen. Donald Trump on tämän kaiken mestari. Hän on jalostanut typeryyden poliittiseksi voimaksi.
Trumpin strategia on suoltaa valheita ja epäjohdonmukaisuuksia sellaisella intensiteetillä, että hän luo kuurouttavan melun. Se on hyökkäystä itse kieltä vastaan. Mitään ei sanota, jotta ne ymmärrettäisiin, vaan niillä tehdään ymmärtäminen mahdottomaksi. Aivot runnellaan ristiriidoilla, iskulauseilla ja keskeneräisillä ajatuksilla tunnottomiksi. Trump ei koskaan väittele, vaan hän sytyttää verbaalisen tuhopalon. On turha yrittää tarkistaa faktoja, koska yhden tarkistuksen valmistuttua hän on jo päästänyt suustaan lauman uusia perättömyyksiä.
Irtisanottu yhteiskuntasopimus
Aseistettu typeryys toimii, koska me emme osaa vastustaa sitä. Se irtisanoo sopimuksen kielenkäytöstä: mitään merkitystä ei välitetä, vaan kaikki merkitykset hävitetään. Kun toinen puhuu pelkkiä päättömyyksiä, niin häntä ei voida asettaa vastuuseen sanomistaan. Aseistetussa typeryydessä itse kielestä tehdään epäluotettava todistaja.
Kun poliitikko käyttää aseistettua typeryyttä, niin hän vyöryttää aivoille ultimaattisen paskatsunamin, joiden alle kaikki järjellinen toiminta hautautuu. Ja kun joku tämän haisevan ulosteläjän keskellä sanoo jotain älyllistä, niin hänet nähdään osana salakavalaa eliittiä. ”Älä puhu mitään luonne-eroista, kun meidän maailmamme muodostuu pelkästä aste-erojen oksennuksesta!” Mitä tyhmempiä sanoja päästellään, sitä uskottavampia ne ovat aseistetun typeryyden maailmassa.
Tämän kaiken päämääränä on lannistaa meidät tavoittelemasta totuutta. Kun Trump avaa suunsa, niin kukaan ei enää edes odota kuulevansa mitään älyllistä. ”Trump on Trump”, todetaan ja juuri sillä hetkellä hän on voittanut meidät kaikki. Ja juuri tämän takia meidän ei tule antaa periksi. Maailmaa ei voida antaa Peter Thielin ja Donald Trumpin typeryyden hallittavaksi. Koska heidän tyhmyys on systemaattista ja tarkoituksellista. Vastarinta alkaa siitä, että me annamme tälle kaikelle nimen – aseistettu typeryys.
Donald Trump ei ole mikään virhe systeemissä, vaan hän on itse systeemi. Hänessä ruumiillistuu koko kapitalismi kaikessa räikeydessään ja vähä-älyisyydessään. Toisin sanoen, Donald Trump is not a bug, he’s a feature! Ja tämä ei ole vitsi, vaan meitä jokaista koskettava tragedia. Älä lannistu roskapuheen hyökyaallon iskeytyessä. Melusta huolimatta se on pelkkää paskapuhetta.
SchizoBlog 