”Ai, sulla ei ole kustannussopimusta. Miksi sä et tee omakustannetta?” Siinä aika yleinen kommentti, kun olen kertonut, että olen tällä hetkellä sopimuksettomassa tilassa. Kun esitän jatkokysymyksiä koskien suhteista kirjakauppoihin, äänikirjapalveluihin, äänikirjan tuottamiseen ja muutaman muun asian, niin kysymykset vaikenevat. Monelle kirja-alaa tuntemattomalle on järkytys kuulla kirjan painamisen olevan täysin riittämätön toimi kirjan kustantamisessa. Arvostan suuresti omakustanteiden polulle lähteneitä, mutta itse en sille tielle ole lähtemässä.
Siitä huolimatta olen pohtinut vaihtoehtoisia tapoja saada kirjani sitä odottavien lukijoiden saataville. Ennen kaikkea olen pohtinut, miten omasta reilun kahden vuoden työstä voisin saada itselleni edes pienen rahallisen korvauksen. Tätä varsinkin tuli taas pohdittua, kun kahden edellisen kirjani (pää)kustantaja lähetti tekijänpalkkiolaskelman. Se oli taas pyöreä nolla euroa.
Eniten olen saanut rahaa ennakkojen jälkeen kirjastokorvauksista, ja nekään eivät ole olleet mitenkään kummoisia. Ja kyllä. Tiedän, että kirjailijat (edes dekkarikirjailijat) eivät ansaitse tässä maassa juuri mitään. Ilman apurahoja ei tässä maassa julkaistaisi kovinkaan montaa kirjaa. Tähän on monta syytä, mutta yksi keskeisistä syistä ovat äänikirjapalvelut, joiden koelaboratorioksi Suomi on joutunut (ryhtynyt/huijattu… valitkaa oma sananne). Mutta tässä kohdassa ei pidä syyttää kuuntelevaa yleisöä, vaan ihan niitä, jotka ovat antaneet tämän tapahtua.
Mutta vaihtoehtoisista ”kustannustavoista” olen ajatellut esimerkiksi kirjan julkaisemista pelkästään netissä esimerkiksi Substackissa tai muualla. Maailmalla on muutamia hyviä esimerkkejä tästä, mutta mitä luultavammin tämäkään ei tule onnistumaan Suomessa. Yritän keksiä jotain sellaista keinoa, joka olisi Filosofiselle etsivätoimistolle sopiva ja samalla kirjallisesti ”kunniallinen”.
Esimaistelua
Se sitten siitä pohdiskelusta. Tässä tulee kaikille Filosofisen etsivätoimiston ystäville todellinen makupala. Ensimmäinen luku julkaisemattomasta Silmätön raivo teoksesta. Teos on kolmas tutkimus ja edellisiä synkempi. Mikä ei kuitenkaan tarkoita synkkää.
Ennen ensimmäistä lukua annettakoot tähän ”takakannen teksti” (olenhan aikaisempiinkin teoksiini ne kirjoittanut).
Psykedeeleillä kyllästetty etsiväkaksikko Kimi Kataja ja Benny Serlin kohtaavat uransa kuolettavimman haasteen. Salaa kuvatuilla seksivideoilla kiristyksen kohteeksi joutunut kansanedustaja Essi Palkonen (kok.) palkkaa Filosofisen etsivätoimiston ratkaisemaan tapauksen.
Tutkimusten aikana Kimi ja Benny ampautuvat vallan, seksin ja rakkauden kyllästämälle lentoradalle, jossa kuolleita ruumiita ei säästellä. Vaikeuksia tuottaa Kallion yössä keski-ikäisiä miehiä metsästävä äärifeministinen katujengi ja alamaailman legendaarisin rikollispomo. Tämän lisäksi Filosofisen etsivätoimiston työtä hankaloittaa rakastuminen.
Kuka pyörittää kuolemanrulettia? Voiko rakkaus pelastaa ihmisen? Vai tuhoaako se loputkin meistä?
Ja tässä sitten itse ensimmäinen luku.
Silmätön raivo
YKSI
Kansanedustaja Essi Palkonen tanssi laahaavan musiikin tahdissa ja hänen liikkeensä huokuivat itsevarmuutta. Näyttelijä Aki Peuramaa nojasi raskaasti nojatuolissaan, sormet naputtaen käsinojaa, katse nauliutuneena naisen jokaiseen liikkeeseen. Eletty elämä ei näkynyt Essi Palkosen alastomassa vartalossa. Hän näytti edelleen siltä samalta peliohjelman tyttömäiseltä juontajalta, jona hänet oli opittu tuntemaan reilut 20 vuotta sitten.
Aki Peuramaa nousi seisomaan, laski alushousunsa ja käveli Palkosen luokse. Kansanedustaja polvistui näyttelijän eteen ja alkoi hyväillä suullaan puolierektiossa olevaa penistä. Peuramaa käänsi katseensa ja hänen kasvoilleen nousi hymy, joka huokui pikkupojan ilkeämielisyyttä. Ainoastaan hän tiesi, että heitä kuvattiin.
“Kuten huomaatte, niin aineisto on erittäin arkaluontoista”, Essi Palkonen lausui ja käänsi kännykkänsä ruudun meistä pois päin.
“Milloin saitte viestin?”, kysyin.
Kansanedustaja maistoi hieman valkoviiniä lasistaan ja asetti sen takaisin keskelle pyöreää lasinalusta. “Kaksi päivää sitten. Tänä aamuna tuli toinen viesti, jossa esitettiin sama uhkaus samoilla kirjoitusvirheillä. Kuka lähettää uhkausviestin eikä edes tarkista kieliasua?” Essi Palkonen näpytteli kännykkäänsä ja käänsi sen näytön meille.
Elette maksa kymenen tuhatta euroa viikon loppuun lähdetän videot medialle
“Kuinka monta henkilöä tämän uhkauksen on saanut?”
“Minä ja kolme ystävätärtäni.”
“Viestien ajankohta ei ole sattumaa.”
“Vaalit ovat aivan kohta ja ei ole varaa yhteenkään skandaaliin.”
“Anteeksi, että kysyn tätä, mutta se on tärkeää. Esiinnyttekö te kaikki kolme näissä videoissa juuri Aki Peuramaan kanssa?”
“Ainoastaan minä ja yksi toinen ystävättäristäni”, Essi Palkonen vastasi ja käänsi päänsä kohti ikkunaa. Oli vaikea lukea kansanedustajan tunnetiloja, koska tummat aurinkolasit olivat peittäneet hänen silmänsä koko tapaamisemme ajan. Oluthuone Konepajan ikkunan ulkopuolella syyskuinen iltapäiväruuhka Aleksis Kiven Kadulla oli saavuttamassa lakipistettään. Autojen renkaat liiskasivat ensimmäisiä kellastuneita lehtiä kuurosateen kastelemaa asfalttia vasten. Pitkälle elokuun loppupuolelle jatkunut helteinen kesä oli lopultakin päättynyt. Syyskuun viileyden kykeni jo tuntemaan ilmassa.
“Kuuluivatko nämä muut miehet myös Boogie-rinkiin?”
“Valitettavasti kyllä”, Palkonen totesi ja käänsi päänsä takaisin meitä kohti.
Kaksi vuotta sitten viiden julkkismiehen pitämä video rinki vuosi julkisuuteen. He olivat jakaneet WhatsAppissa kymmeniä salakuvattuja seksivideoita julkisuudessa olevista naisista. Tapaus nimettiin Boogie-ringiksi, koska jokaisen videon taustalle oli laitettu soimaan Fintelligenssin kappale “Mikä boogie?”. Vaikka rap-kaksikolla ei ollut mitään tekemistä tapauksen kanssa, niin se ei estänyt pilaamasta heidänkin mainettaan. Kaikkien tapaukseen kaukaisestikin liittyneiden tahojen maine tahrautui peruuttamattomasti.
“Ainakin me voimme luetella Peuramaan, Akseli Seppäsen ja Matti Törmälän epäiltyjen joukosta pois, koska he eivät ole enää keskuudessamme”, sanoin.
“Kun kuulin Peuramaan itsemurhasta, niin korkkasin Dom Pérignonin. Jokainen pisara sitä samppanjaa maistui ihanalta vahingonilolta”, Palkonen naurahti ääni täynnä tukahdutettua kiukkua.
“Sanoisin, että varsin brutaali reaktio”, tapaamisen ajan hiljaa vieressäni istunut Benny totesi. “Mutta arvostan suuresti makuanne samppanjan suhteen. Olisin kylläkin panostanut enemmän Armand de Brignac Roséen. Sen paahteinen maku olisi sopinut paremmin katkeran suloisen emootion kyytipojaksi.”
“Se nilviäinen ansaitsi kohtalonsa”, Essi Palkonen sähähti Bennylle ja laski aurinkolasit oluthuoneen pöydälle.
Kolme viidestä ringin jäsenestä oli riistänyt hengen itseltään viimeisen vuoden aikana. Heistä jokainen oli menettänyt kaikki mahdollisuudet työskennellä Suomessa. Osa heistä muutti ulkomaille, mutta se ei auttanut; häpeän painolasti oli ollut liian raskas taakka kannettavaksi.
Katsoin kuinka Palkosen ruskeat silmät loistivat kiukkuisesti kajalilla rajattujen luomien väleissä. “Minulta ei heru sympatiaa niille sioille. Hyvä, että ovat kuolleita”, hän lausui.
“Miten me voimme auttaa?”, kysyin, jotta pöytämme vallannut ilmapiiri ei muuttuisi entistä negatiivisemmaksi.
“Hyvin yksinkertaista.” Essi Palkonen katsoi silmiini. “Otatte selvää, kuka tämän kiristyksen takana on ja minä hoidan, että hän tai he joutuvat vastaamaan tästä kaikesta oikeuden edessä.”
“Vaalipäivä on hieman yli kuukauden kuluttua. Maksamalla ostaisitte itsellenne aikaa. Voin jo tässä vaiheessa todeta, että tapaus ei tule olemaan kaikkein helpoimmasta päästä.” Oli pelattava meille mahdollisimman paljon laskutettavia työpäiviä, koska toimistomme tarvitsi kipeästi rahaa kassaan. Essi Palkonen oli meille täydellinen asiakas. Hänellä oli vakava ongelma ja häneltä ei puuttunut tahtoa ratkaista ongelmaa puhtaalla käteisellä.
“Maksaminen ei tule kuuloonkaan. Se ei takaisi, että kiristäjä jättäisi videot julkistamatta ennen vaaleja tai niiden jälkeen. Me kaikki tiedämme, että ministereiden menneisyydessä tekemät virheet voivat katkaista uran ennen kuin se ehtii edes kunnolla alkamaan.”
“Tuo on totta”, myönsin.
Essi Palkonen kumartui meidän puoleemme pöydän yli. “Teidän liksanne on muuten alan korkein.”
“Olette siis tehneet hintavertailua?”
“Vielä enemmän. Me olemme palkanneet useamman toimiston selvittämään asiaa.”
“Asetatte toimistot kilpailemaan keskenään. Mutta miksi kertoa siitä meille? Mehän voisimme vain pyöritellä peukaloitamme ja odottaa jonkun toisen toimiston tekevän kaikki työt.”
“Olemme ottaneet tuon huomioon ja siksi meillä on varsin houkutteleva porkkana tapauksen selvittämiseksi.”
“Ja tämä porkkana on?”
“Se toimisto, joka selvittää kiristäjän tai kiristäjien henkilöllisyyden ja kykenee estämään videoiden leviämisen yleiseen levitykseen, ansaitsee palkkion lisäksi kiristyssumman kokonaisuudessaan.”
“Siis kymmenentuhatta euroa?”
“Ei, vaan meiltä kaikilta kiristettävän summan, joka on yhteensä neljäkymmentätuhatta euroa. Minä ja ystävättäreni emme halua näiden videoiden päätyvän jokaisen runkkarin katsottavaksi. Olemme valmiit panostamaan pienen omaisuuden, jotta asia tulee hoidettuksi pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman nopeasti.”
“Mielenkiintoista.”
Essi Palkonen painoi selkänsä kiinni sohvaan. “Tiesin, että osaatte arvostaa meidän insentiiviämme.”
“Haluaisin mainita, että Kimi näkemyksineen ei edusta Filosofisen etsivätoimiston arvomaailmaa kokonaisuudessaan”, Benny katkaisi keskustelumme. “Minusta tällainen kilpailuasetelma on aivan liian kapitalistinen ja asettaa meidät kollegojemme kanssa epäsuotuisaan positioon keskenämme. Missä on etsivätoimistojen välinen solidaarisuus?”
“Ole hiljaa!”, ärähdin Bennylle.
“Alexandra mainitsikin, että sinä voit olla hankala tapaus”, Essi Palkonen sanoi.
“Äiti!”, Benny kiljahti. “Missä te olette hänet tavanneet?”
“Toisin kuin sinä, niin te muut serlinit pidätte yhteyttä valtakunnan keskeisiin päättäjiin.”
“Siis he lobbaavat isäni yritysten etuja”, Benny tuhahti ja nosti kätensä puuskaan rinnalle.
“Sitäkin. Mutta kyllä minä olen äitisi kanssa keskustellut enimmäkseen maamme nykytaiteen nousevista kyvyistä. Onhan hän yksi Suomen keskeisistä mesenaateista alalla”, Essi Palkonen sanoi ja nosti aurinkolasit takaisin silmiensä eteen. ”Hän muuten suositteli teitä minulle.”
“Ja varsin erinomainen suositus”, sanoin ennen kuin Benny ehti pilaamaan tilanteen lopullisesti. “Otamme mielellämme toimeksiannon vastaan ja toimitamme sopimuspaperit tämän päivän aikana.”
“Hienoa.” Essi Palkonen nousi seisomaan. “Voitte aloittaa laskutuksen tästä päivästä lähtien. Meillä on budjettia hoitaa tämä ongelma pois päiväjärjestyksestä. Tulkaa tänään klo. 19:30 Flow Bariin tapaamaan muita toimeksiantajianne. Tytöt haluavat tavata Helsingin kalleimmat yksityisetsivät.”
Nousin kättelemään Essi Palkosta. “Asia on harvinaisen selvä. Onko tosi, että me olemme kalleimmat?”
“Ehdottomasti. Odotan, että te myös selvitätte tämän tapauksen.” Essi Palkonen kätteli minua ja poistui syyskuiselle Aleksis Kiven Kadulle. Pöydälle jäi melkein juomaton lasi valkoviiniä, jonka reunan värjäsi tumma huulipunan jälki.
Siinä oli ensimmäinen luku Silmätön raivo -teoksestani. Palautetta saa antaa. Jos piditte lukemastanne ja haluatte joskus lukea tämän teoksen, niin levittäkää sanaa. En ole vielä päättänyt mitä aion tälle tehdä. Toistaiseksi kaikki kustantajat ovat lähettäneet lämpimän hylsyn…
Haluaisin ehdottomasti saada tämän teoksen kaikkien luettavaksi, koska tämä on parasta, mitä olen kirjoittanut. Se huipentuu neliosaiseen dialogiin rakkauden luonteesta. Ja olen jopa keksinyt mielestäni keinon saada jopa filosofiasta välinpitämättömien lukemaan sen. Mutta ei siitä tätä enempää.
SchizoBlog 