Oikeistolainen vastakulttuuri

Vastakulttuuri voidaan määritellä seuraavasti: se on yhteiskunnassa esiintyvä liike, joka haastaa vallitsevat normit, arvot ja valtakulttuurin elämäntavat. Yleensä vastakulttuuri on nähty vasemmistolaisena liikkeenä, mutta meidän silmiemme alla on syntynyt kokonaan uusi vastakulttuurin muoto – oikeistolainen vastakulttuuri.

Olen kirjoittanut paljon vastakulttuurista ja sen mahdollisuudesta. Omien poliittisten näkemysteni johdosta olen ollut sokea. Mutta liekki palaa niin kirkkaana, että jopa sokeankin on se nähtävä. Tämän hetken voimakkain vastakulttuurin muoto tulee oikealta, ja me vasemmalla olevat ajattelijat olemme sen edessä voimattomia – toistaiseksi.

”L0m3z”

Oikeistolainen vastakulttuuri on kehkeytynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, mutta todellinen sysäyksen se sai vajaa vuosi sitten, kun The Guardian pajasti nimimerkki L0m3z’n taustalla olleen entisen Kalifornian yliopiston (University of California) luennoitsija Jonathan Keeperman. The Guardianin paljastus oli merkittävä, koska L0m3z oli vuosien ajan vaikuttanut anonyymisti oikeistolaisissa nettikeskusteluissa, luoden käsitteitä, jotka olivat levinneet laajalle.

Jonathan Keeperman on sittemmin avautunut mediassa ja hänen kustantamonsa Passage Press on saanut paljon julkisuutta. Steve Bannon asettui julkisesti Keepermanin tueksi ja hänen henkilöllisyytensä paljastaneet toimittajat joutuivat yleisen takaa-ajon uhreiksi. Tällä viikolla Keeperman vieraili jopa The New York Timesin podcastissa Interesting Times with Ross Douthat.

Vajaassa vuodessa Keepermanista on tullut yksi merkittävistä oikeistolaisen vastakulttuurin henkilöistä. Hänen keskeisiä käsitteitään on ”longhouse” – metafora yhteiskunnasta, jota hallitsee liiallinen turvallisuudenhakuisuus ja konsensushakuisuus. Keepermanin mukaan tämä feminisoitunut kulttuuri tukahduttaa maskuliiniset arvot, kuten riskinoton ja kilpailun. Eli kyseessä on ”feminismi on pilannut kaiken” -tyylinen argumentaatio.

Yritän ymmärtää (en hyväksyä) näitä ajattelijoita. Siitä huolimatta heidän argumentaatioita seuratessa nousee mieleeni ajatus, että he ovat katkeria naisille. Tämä katkeruus kumpuaa siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että naisten päästyä työmarkkinoille tasavertaisina (ainakin teoriassa) nämä miehet ovat menettäneet mahdollisuutensa pärjätä. On naisten vika, että he ovat aivan yhtä hyviä työssä kuin miehetkin. Tämän takia naiset on saatava pois työmarkkinoilta, jotta vähemmän pätevät miehet pärjäisivät taas.

Sama pätee puheesta, että mitään ei enää saa sanoa. Kaikkea saa edelleenkin sanoa, kuten on aina saanut, mutta tällä kertaa omista sanomistaan joutuu vastuuseen herkemmin kuin ennen. Ystäväni valitti minulle jokin aika sitten, että hän ei saa enää nauraa sellaiselle huumorille, joka häntä naurattaa. Hänelle ei ole tullut mieleen, että nauru on samalla arvoarvostelma; huumorintaju ei ole geneettisesti määrittynyt ja sitä voidaan kehittää aivan kuten muitakin mentaalisia kykyjä.

Liberaalia demokratiaa vastaan

Keskeinen vihollinen oikeistolaiselle vastakulttuurille muodostuu liberaalista demokratiasta, jonka katsotaan menneen liian pitkälle. Radikaaleimmat ajattelijat, kuten Curtis Yarvin, ovat katsoneet, että koko demokratia tulee lakkauttaa valtavana erehdyksenä. Näiden näkemysten mukaan yhteiskuntaa hallitsee epävirallinen ”katedraali” (akateeminen maailma, media ja hallinto), joka tukahduttaa vaihtoehtoiset näkemykset. Yarvinin ajatuksia on julkaistu mm. Keepermanin Passage Pressin julkaisuissa.

Valitettavasti nämä ”vaihtoehtoiset näkemykset” ovat yleensä suoranaisia fasistisia ajatuksia, jotka sivuuttavat Karl Popperin esittämän suvaitsevaisuusparadoksin, jonka mukaan demokratian on oltava suvaitsematon suvaitsemattomuutta kohtaan, koska suvaitsevaisuus absoluuttisena ja ehdottomana ohjenuorana johtaisi demokratian romahtamiseen. Tämän takia oikeistolainen vastakulttuuri on avoimen vihamielinen vapaalle demokratialle. Suvaitsemattomuudelle pitää raivata tilaa keinoja kaihtamatta.

Teknonatsit ovat täällä

Keeperman ja Yarvin ovat loppujen lopuksi varsin harmittomia ajattelijoita, joilla ei ole kovinkaan merkittävää valtaa. Valitettavasti heidän taustalla vaikuttaa ns. PayPal-mafia ja sen merkittävin edustaja Peter Thiel. Toinen merkittävä henkilö on meidän kaikkien tuntema Elon Musk, jonka flirttailu vallan kanssa on kampeamassa häntä pois Teslan toimitusjohtajan paikalta.

Mutta nykyteknologian ja oikeistolaisen vastakulttuurin avioliitto on vaarallista. Näillä miljardööreillä on suora linja Valkoiseen taloon ja tällä hetkellä Yhdysvaltojen hallitus on heidän omistuksessaan. Aikaisemmin katsottiin ketkä Wall Streetin edustajat istuivat presidentin kabinetissa. Ehkä vuoden 2008 finanssikriisin keskeisin seuraus on, että tällä hetkellä uudet isännät istuvat kabinetissa. Ja vanhat pörssiöykkärit ovat näihin uusiin verrattuna pelkkiä partiopoikia.

Uudet teknonatsit eivät kunnioita mitään vanhaa ja kun vanhat instituutiot muodostuvat ongelmiksi, niin niiden tilalle rakennetaan uudet. Tässä uuden luomisessa keskeisessä roolissa on digitaalinen media. Uuden luominen tapahtuu entistä helpommin ja vähemmillä resursseilla. Vanhat instituutiot eivät pysy muutoksen perässä. Uudistukset ovat aina jo muualla.

Samoin vastakulttuuri on luonut hyvin nopeassa tahdissa oman estetiikkansa ja elämäntapansa. Keskeisiä keinoja tämän luomisessa ovat meemit, sloganit, symbolit ja rituaalit. Ja kaikki tämä houkuttelee oikeistolaisen vastakulttuurin piiriin erityisesti nuoria miehiä ja poikia. Omasta maskuliinisuudestaan epävarmat yksilöt löytävät heille tutuilla signaaleilla toimivan alakulttuurin omakseen. Tämä on lueteltava oikeistolaisen vastakulttuurin ansioksi. Samalla sukupuolten välinen eriytyminen vain korostuu – mikä taas on bensaa misogynian liekkeihin.

Jokaisen sisällä on Conan barbaari

Maskuliinisuuden korostaminen ja perinteisten arvojen palauttaminen kuuluvat uuden oikeiston keskeisiin päämääriin. Liberaalista demokratiasta maalataan heikko ja feminiinen kuva. Länsimainen mies on kriisissä ja terve maskuliinisuus tulee palauttaa sille kuuluvaan asemaan kulttuurissa. Valitettavasti ”terveen maskuliinisuuden” määritelmä on lähinnä hypermaskuliinisuutta, jonka tulee murskata alleen kaikki mahdollinen.

Liberaalin demokratian edustajat nähdään osana eliittiä, joka ei halua antaa arvoa itsestään poikkeaville. Tämän takia oikeistolainen vastakulttuuri katsoo loukkaavan kielenkäytön ja käyttäytymisen hyveiksi. Tärkeintä on järkyttää eliittiä ja paljastaa heidän tekopyhyys.

Oikeistolaisen vastakulttuurin keskeisin tehtävä näyttää muodostuvan kokonaan vaihtoehtoisten instituutioiden muodostamisesta. Sitä ei kiinnosta vaikuttaa olemassaoleviin instituutioihin. Tavoitteena on luoda omavarainen infrastruktuuri, jossa oikeistolaiset taantumukselliset voimat eivät ole riippuvaisia liberaaleista tahoista. Samalla luodaan omat määritelmät pätevyydelle. Tämän takia perinteinen akateeminen tai tieteellinen tutkimus katsotaan esteeksi ja vihamieliseksi.

Ja me olemme nähneet vasta alun. Olemme kohta siirtymässä seuraavaan vaiheeseen, jonka tarkoituksena on muuttaa koko kulttuurillinen paradigma. Patriarkaalisuus, kansallismielisyys ja uskonnollisuus on nostettava takaisin valtakulttuuriksi. Tätä on oikeistolainen akselerationismi, jossa pyritään ajamaan nykyinen liberaali järjestys kriisiin ja romahduttamaan se lopullisesti. Kun tämä tapahtuu, niin oikeistolainen vastakulttuuri on valmiina tarjoamaan moraalisen ja ideologisen selkärangan tulevan kaaoksen myrskyissä eläville henkisille orvoille (miehille).

Vastakkainasettelunaika tulee jatkumaan vielä pitkään, koska tämä vastakulttuuri pelaa peliä vuosikymmenien perspektiivillä. On puhuttu kokonaan uudesta ”vibe shiftistä”: kulttuurinen muutos massiivisessa mittakaavassa. Viimeksi samanlainen muutos nähtiin reaganismin aikana, joka näkyi kaikkialla ja erityisesti populaarikulttuurissa. 1980-luvulla oikeistolainen eetos alkoi näkyä vähän kaikkialla. Elettiin individualismin aikakautta, joka myötäili Reaganin Yhdysvaltojen valtapyrkimyksiä. Ehkä kaikkein reaganilaisin kulttuurillinen tuote oli elokuva Top Gun (1986).

Miten meillä?

Olen koko tämän kirjoituksen ajan keskittynyt tilanteeseen Yhdysvalloissa Trumpin aikana. Mutta kun katsotaan näitä keskeisiä ilmiöitä, niin huomataan Suomessa elettävän aivan saman ”vibe shiftin” keskiössä. Itse asiassa me olemme eläneet siinä siitä asti, kun halla-aholaiset kaappasivat perussuomalaiset haltuunsa.

Valitettavasti tämä tauti on tarttunut vanhaan kotimaiseen oikeistopuolueeseen kokoomukseen. Me voimme kauhistella Trumpin Yhdysvaltoja, mutta meillä on aivan sama tauti kimpussamme. Ja tämä kaikki on vasemmistolaisen vastakulttuurin keskeisin epäonnistuminen. Ehkä sen keskeisin ominaisuus on ollut epäonnistua, koska onnistuminen on liian oikeistolaista.