Filosofian historia on täynnä pieniä yksityiskohtia filosofien henkilökohtaisesta elämästä, jotka suurin osa ammatifilosofeista sivuuttavat merkityksettöminä. Etenkin suomalaisessa filosofiassa tämä filosofian historian laiminlyönti on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Mielestäni tämä kertoo suuresta mielikuvituksen puutteesta ja vielä katastrofaalisemmasta puutteesta luovuudessa.
Mutta se kotimaisen filosofian filosofisesta kyvyttömyydestä, koska aiheenamme on Spinoza. Ja ennen kaikkea tällä kertaa kohdistamme katseemme Spinozan elämän mielenkiintoiseen yksityiskohtaan, nimittäin hänen sinettiinsä. Tämä kirjeenvaihdon keskeinen elementti on nykyään kadonnut ja ei sano paljoakaan nykylukijalle. Mutta oli aika, jolloin kirjeet suljettiin kuumalla vahalla ja siihen painettiin lähettäjän sinetti. Jos vaha oli murrettu, niin kirjesalaisuus oli rikottu. Samoin ainutkertainen sinetti esti kirjeen uudelleen vahauksen.
Spinozaa on pidetty suurena yksinäisenä ajattelijana ja suoranaisena pyhimyksenä, mutta omana aikanaan häntä pidettiin Alankomaiden vaarallisimpana ajattelijana ja hänen elämänsä aikana julkaistut teokset Korte Verhandeling van God, de mensch en deszelvs welstand (1660) ja Tractatus Theologico-Politicus (1670) aiheuttivat suurta närkästystä jopa vapaamielissä uskonnollisissa piireissä. René Descartesin filosofiaan keskittynyt Principia philosophiae cartesianae (1663) oli näihin verrattuna harmiton oppikirja kartesiolaisesta filosofiasta.
Elämänsä aikana Spinoza yritettiin jopa murhata tikarilla. Hän piti koko elämänsä ajan säilössä (ja päällään) tikarin lävistämää takkia muistuttaakseen itseään siitä, että ajattelu on vaarallista. Josta pääsemmekin mainiosti itse sinettiin. Spinozan sinetissä on ruusu piikkeineen (espanjasi ”espinos”). Sinetissä on ovat kirjaimet B.D.S. (Benedictus/Barush de Spinoza). Ja ruusun alla latinankielinen sana ”Caute” (varovaisesti). Sinetti on täynnä symboliikkaa ja samalla se ilmaisee etenkin Spinozan Etiikan kieltä: tiiviistä ja säästeliästä kieltä täynnä merkitystä.
”Ruusun alla” tulee latinankielisestä ilmauksesta ”sub rosa”. Tämä ilmaus merkitsee myös luottamuksellisuutta ja salassapitoa. Ruusu oli antiikin ajalla salaisuuden symboli. Tämä taas johtuu myytistä, jonka mukaa Cupido antoi persialaiselle hiljaisuuden jumalalle Harpokrateelle ruusun, jotta hän ei paljastaisi Venuksen salaisuuksia.
Mutta ennen kaikkea Spinozan sinettissä tiivistyy hänen aikakautensa myllerrykset. Oli vaarallista olla itsenäinen ajattelija. Spinoza oli kaikkea muuta kuin syrjään vetäytynyt erakko. Hänellä oli omat seuraajansa. Samoin Spinozan poliittisuus on saanut aivan liian vähän tilaa historiankirjoissa. Kun hurjistunut lauma amsterdamilaisia hyökkäsi de Wittin veljesten kimppuun ja paloittelivat heidän ruumiinsa, niin Spinozan vuokraemäntä joutui telkeämään raivostuneen Spinozan asuntoonsa, jotta hän ei lähtisi kaupunkiin tapattamaan itseään.
Spinoza kieltäytyi vapaamielisen Heidelbergin yliopiston professuurista. Hän oli varsin otettu tarjotusta virasta, mutta ei halunnut edes senkään rajoittavan hänelle tärkeää ajattelun vapautta. Spinoza elätti itsensä harjoittamalla linssien hiontaa, joka oli sen ajan korkeateknologiaa. Hänen suurinta viihdettänsä oli seurata hämähäkkien välistä kamppailua. En ole koskaan nähnyt hämähäkkien tappelevan, mutta varmaan siinä on ollut oma viehätyksensä.
Ulkoisesti hiljainen ilmiasu oli selkeästi Spinozalle pelkkä kulissi, jonka taustalla vaikutti tulisieluinen ja tinkimätön ajattelija. Emme tiedä tarkkaan ottaen kuka Spinoza oli, koska hän peitti itsensä aikalaisiltaan ja täten meiltä. Vuonna 2022 väitettiin, että Spinoza kuolinnaamio olisi löydetty. Ehkä hän näytti tältä.
Emme tarkasti voi tätä tietää. Spinoza jää meille arvoitukseksi, vaikka hänen filosofiansa on harvinaisen selkeää propositioissa, aksiomeissa, lemmoissa etc. Mutta niiden väleihin sijoittuvissa kommenteissa tulee esille salaperäisempi ”ruusu”.
SchizoBlog 