Perinteisesti oikeistoa on luonnehdittu seuraavasti: poliittinen suuntaus, johon usein liitetään asioiden vallitsevan tilan suosiminen, yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien korostaminen kollektiivisten oikeuksien ja velvollisuuksien suhteen. Tämän lisäksi hallintoa on haluttu rajoittaa mahdollisimman paljon. Myös talouteen ei saisi puuttua kuin äärimmäisissä tapauksissa (eikä oikein silloinkaan). Kontroversiaalisinta ja itselleni vastenmielisintä on epätasavertaisuuksien hyväksyminen luonnollisina ja yhteiskunnallisesti tarpeellisina ilmiöinä.
Kun nykyistä oikeistoa katsoo, niin luonnehdintaan voisi lisätä voimakas kahtiajako konservatiivisuuteen ja taantumuksellisuuteen (engl. reactionary). Perinteisesti konservativismi nimensä mukaisesti pyrkii vastustamaan uudistuksia säilyttääkseen nykyisen tilan. Tässä tietenkin on paljon aste-eroja. Taantumuksellisuus taas vastustaa uudistuksia ja toteutettuja uudistuksia muuttaakseen yhteiskunnan suunnan aikaisemmin vallinneeseen tilaan.
Poliittinen jännite
Kun luin The Atlanticista David Brooksin artikkelin ”I Should Have Seen This Coming”, niin mieleeni tuli, että oikeiston poliittinen jännite tällä hetkellä kulkee näiden kahden ilmiön välillä. Liberaalia uudistusmielisyyttä saa etsiä ja sitä ei löydy… etenkin Suomessa. Artikkelissaan Brooks käy läpi sitä muutosta, joka Yhdysvalloissa oli nähtävissä jo 1980-luvulla Reaganin aikana: taantumukselliset voimat olivat nousussa ja tällä hetkellä he pitävät valtaa ja ovat valmiita kidnappaamaan sen demokraattisilta voimilta puolueeseen katsomatta.
Tällaiselle vallalle pelkkä totteleminen ei riitä. Uhrin on kärsittävä, jotta voidaan olla varmoja, että subjekti on alistunut olemaan objekti. Vallan päämäärä on aiheuttaa kipua ja nöyryytystä. Kun katsoo Trumpin Yhdysvaltoja, niin tästä ei ole epäillystäkään. Russell Vouhgt (Trumpin budjettipäällikkö) lausui näin liittovaltion työntekijöistä: ”Kun he heräävät aamulla, haluamme heidän olevan haluttomia menemään töihin, koska heidät nähdään yhä enemmän konnina. Haluamme aiheuttaa heille trauman.”
Mitään humaania tai moraalista on turha etsiä nykyisestä menosta. Maailman rikkaimman maan johdossa ovat täysveriset nihilistit. Vahvimpien laki ei enää tunne oikeudenmukaisuutta tai tasa-arvoa. Vahvat tekevät mitä haluavat ja heikoimmille jää kärsiminen.
Ideologia piti tappaa
Joskus 1990-luvulla ideologiasta tuli kirosana, joka piti poistaa kaikkialta. Keskeisenä mantrana toistettiin rahan voimaa ja kuinka siinä ei ollut mitään ideologista. Nyt me näemme mihin tämän ideologioiden puute on meidät johtanut. Jos nihilismi ymmärretään arvojen kieltämisenä, niin siinä on onnistuttu. Ideologiat ovat aina olleet voimakkaan arvolatautuneita. Ja sellaisina ne olisi pitänyt pitääkin.
Muistellessaan omaa oikeistolaista historiaansa 1980-luvulta David Brooks kirjoittaa:
Liikkeessämme oli siihen aikaan kahdenlaisia ihmisiä: konservatiiveja ja taantumuksellisia. Me konservatiivit luimme vakavissamme Milton Friedmania, James Burnhamia, Whittaker Chambersia ja Edmund Burkeä. Taantumukselliset taas halusivat vain järkyttää vasemmistoa. Me konservatiivit rakensimme elämämme älykkäille aikakauslehdille kirjoittamisen ympärille; taantumuksellisia vetivät puoleensa televisio ja radio.
Taantumukselliset ovat lisääntyneet sosiaalisen median ajalla, koska vastapuolen järkyttäminen on korvannut argumentaation ja keskustelun. Se, että me emme enää lue yhtä paljon kuin ennen näkyy kaikkialla. Jopa televisiota ja radiota on tullut ikävä.
Sakset heilumaan
Eipä meillä Suomessa mene yhtään sen paremmin. Valtionvarainministeri heiluttelee ilkkuvasti saksia leikkauksia tehdessään. Voiko enää olla selkeämpää esimerkkiä kivun ja nöyryytyksen politiikasta. Kulttuurikin on luksustuote, johon ei ole enää muka varaa.
Kokoomus on sivistyksen puolue, joka pitää koulutusta ja itse kunkin jatkuvaa itsensä kehittämäistä erittäin tärkeänä yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Sivistys on yksi keskeisimmistä arvoista myös periaateohjelmassamme.
kokoomus.fi
Näin siis kokoomus. Puolue on leikkaamassa koulutuksesta ja tekemässä itsensä kehittämisestä (verkkosivulla on muuten kirjoitusvirhe, jos ette huomanneet ”kehittämäistä”) ollaan tekemässä ainoastaan rikkaille kuuluva etuoikeus. Ja kun katsoo puolueen nykyisiä ”nousevia kykyjä”, niin ei kovin konservatiivista kuvaa enää puolueesta saa. Kokoomuksesta on tullut taantumuksellinen.
Mutta osataan sitä vasemmallakin olla taantumuksellisia. Yrittäjyys on ollut jo vuosikymmeniä muutakin kuin ainoa vaihtoehto niille, jotka eivät minnekään kelvanneet. Myös yritysmaailman johdossa toimivat eivät kaikki ole automaattisesti työväkeä riistäviä kapitalisteja. Kiinnittyminen hyvinvointivaltion menneisiin rakenteisiin voidaan nähdä yhtä taantumuksellisina (mutta vähemmän julmina) tendensseinä kuin oikealla laidalla.
Vapautta vastaan
Tärkeintä olisikin löytää vanhojen jakolinjojen takaa yhteisiä pyrkimyksiä taantumuksellisia voimia vastaan. Oli ihminen oikealla tai vasemmalla poliittista kenttää, niin taantumuksellinen tendenssi vanhaan maailmanjärjestykseen tähtää poliittisen vapauden rajoittamiseen tai sen suoranaiseen kieltämiseen.
Jos oikealla taantumukselliset kuolaavat feodaalisen yhteiskunnan palauttamisen perään, niin vasemmalla neuvostoliittomaisen tasapäistämiskoneiston haikailijat ovat saman kolikon toinen puoli. Heistä kummatkin ovat vapauden vihollisia.
Mistä tunnistaa taantumuksellisen?
- Akateeminen vapaus on hänelle painajaisista pahin. Heti sen jälkeen tulevat kaikki muut vapauden muodot.
- Vahvuus merkitsee etuoikeutta lisätä heikompien kärsimystä. Tämän takia vahvemman kohdatessaan taantumuksellinen ryhtyy palvomaan häntä.
- Monumentit ja patsaat merkitsevät taantumukselliselle enemmän kuin elämä itse. Jokainen kunnon taantumuksellinen haluaa mahdollisimman suuren hautakiven haudalleen.
- Elämä pelottaa taantumuksellista. Siksi toisten elämää tulee rajoittaa mahdollisimman paljon.
- Taantumuksellinen haluaa eliminoida toiseuden maailmasta: kaikki mikä ei ole häneen sopivaa on poistettava elävien kirjoista.
SchizoBlog 